Kotimaan matkailun suosio räjähti koronapandemian myötä. Samalla matkailijoiden vaatimustaso on kasvanut ja kotimaassa reissaa joukko entistä tiedostavampia matkailijoita. Mahdollisten matkakohteiden toimintatavat ja niiden vastuullisuus kiinnostavat ainakin osaa kuluttajista, mutta tietoa tarjoillaan toistaiseksi aika niukasti. Sen olen todennut tehdessäni parhaillaan restonomi (YAMK) -opintojeni opinnäytetyötä matkailuyritysten vastuullisuusviestinnästä. Luupin alla minulla ovat erityisesti eteläkarjalaiset matkailuyritykset, mutta uskon tulosten antavan viitteitä myös maan tilanteesta laajemmin.
Minua kiinnostaa, miten matkailuyritykset vastuullisuudestaan kertovat vai kertovatko ollenkaan. Tätä selvitän koluamalla yritysten verkkosivuja ja sosiaalista mediaa: löytyykö tietoa taloudellisesta, sosiokulttuurisesta tai ympäristövastuullisuudesta. Työ on vasta alussa, mutta toistaiseksi tuntuma on, että vastuullisuudesta kerrotaan niukasti. En usko, että toiminnan vastuullisuus kuitenkaan on yhtä heikossa jamassa kuin verkkosivujen kartoitus antaa ymmärtää. Rohkenen arvella, että hyvin paljon jää kertomatta.
Usein ajatellaan, että yritysmaailmassa kertomatta jätetään sellaista, mitä asiakkaiden ei haluta kuulevan. Tässä kohdin se ei välttämättä päde. Kertomatta voi jäädä esimerkiksi se, että kaikki jätteet kierrätetään, energiasta osa tuotetaan aurinkopaneeleilla, kesäksi työllistetään paikallisia nuoria, varmistetaan esteetön pääsy tiloihin, sponsoroidaan urheiluseuraa ja pullat ostetaan lähileipomosta, joka muuten käyttää luomujauhoja.
Aika tavallisen kuuloisia juttuja oikeastaan, eikö? Tavallisia ne monelle pienyritykselle ovatkin, mutta eivät silti matkailualalla mitenkään itsestään selviä asioita. Omassa maalaisravintolassamme suositaan vahvasti lähiruokaa, ja se tuodaan mielestäni esiin hyvin selvästi. Siitä huolimatta joku aina välillä kysyy, onko esimerkiksi liha kotimaista. Usein annosta valitessa tiedustellaan myös bataattiranskalaisia ja kokista, jotka omasta mielestäni itsestään selvästi eivät kuulu lähiruokaravintolan valikoimaan.
Ilman, että asioista kerrotaan avoimesti, niitä ei ole asiakkaalle olemassa.
Muun muassa raaka-aineiden alkuperästä, paikallisesta yhteistyöstä, kierrätyksestä ja energiamuodoista kertominen yrityksen verkkosivuilla on vastuullisuusviestintää, jonka tuella asiakas kohteitaan valitsee. Ilman, että asioista kerrotaan avoimesti, niitä ei ole asiakkaalle olemassa. Asiakkaan pään sisällä syntyvät oletukset voivat olla jotakin aivan muuta kuin yrittäjä olettaa. Siksi on parasta kertoa mahdollisimman paljon. Läheskään kaikki eivät tule kysymään, vaan valitsevat ehkä kohteekseen yrityksen, jonka verkkosivuilta nämä tiedot jo löytyvät.
Hiljalleen valintoja alkavat ohjata vastuullisuussertifikaatit, mutta kaikkia pienyrityksiä ne eivät hetkessä tavoita, jos tavoittavat ollenkaan. Toistaiseksi harva kuluttaja on selvillä alan sertifikaattien sisällöistä: itselle merkityksellisen tiedon saaminen esimerkiksi verkkosivuilta voi olla tärkeämpää ja helpompaa.
Vastuullisuudesta kertomistakin tärkeämpää on tietysti, että kaikki kerrottava on totta ja perustuu todelliseen vastuulliseen toimintaan. Kiillotettu yrityskuva kääntyy nopeasti itseään vastaan, ja sen korjaaminen on vaikeaa, vaikka viestintätaidot olisivat kuinka loistavasti hallussa.
Tämä blogi on osa YAMK-tutkintoni toiseksi viimeistä kurssisuoritusta, jossa paneudutaan viestintään. Koska opinnäytetyö on vasta alussa ja aihe kiinnostaa palavasti, voi olla, ettei tämä teksti jää aiheesta viimeiseksi.
Terhi Torikka
Yrittäjä ja restonomi (YAMK) -tutkinnon opiskelija Xamkissa sekä innokas matkailija
Blogin pääkuva: Iloisen pässin Maalaispuoti, kuvaaja Veera Hongisto.