Päätin jo ensimmäisenä opiskeluvuotenani Mikkelissä, että haluan lähteä vaihtoon. Kun hakuaika tuli, valitsin vaihtokohteekseni Irlannin. Syitä oli monia, päällimmäisenä kuitenkin Irlannin vehreys ja kuvankaunis luonto.
Lähdin kohti Irlantia elokuun lopulla 2016. Varasin lentoni viime hetkellä, joten ainut jäljellä oleva, opiskelijabudjettiin sopiva vaihtoehto oli lentää Dubliniin Kööpenhaminan kautta. Dublinista jatkoin bussilla kohti Limerickiä. Matka taittui vaivaisessa kolmessa tunnissa. Ensimmäisen päivän ja yön Limerickissä vietin hotellissa, sillä opiskelija-asuntolan huoneen sain vasta seuraavana päivänä.
Asuntola oli mainiolla paikalla, lähes koulun vieressä. Sieltä oli helppo suunnata aamuisin luennoille ja liikuntaharrastusten pariin. Miinuspuolena oli kosteus: irlantilainen rakennuskulttuuri on aivan omaa luokkaansa, esimerkkinä vaikkapa huoneeni seinässä ollut, ritilällä peitetty reikä, joka toimi ilmanvaihtokanavana. Kosteus lienee ongelma jokaiselle suomalaiselle, mutta niin kuin sanotaan: kaikkeen tottuu. Kosteudestakin selviää riittävällä lämpimällä vaatetuksella.
Ensimmäinen viikko meni orientaation merkeissä. Orientaatioviikko piti sisällään erilaisia kierroksia kampusalueella, sekä muihin vaihto-oppilaisiin tutustumista. Olin myös osallistunut Buddy programiin, jonka kautta sain paikallisen opiskelijan auttamaan ja opastamaan käytännön asioissa niin koulussa kuin koulun ulkopuolellakin.
Kurssivalintoja tehtiin jo Suomen päässä, mutta lopulliset kurssit selvisivät vasta paikan päällä. En saanut kaikkia etukäteen valitsemiani kursseja, mutta Kelan ja koulun opintopistevaatimukset tulivat lopulta kuitenkin täyteen. Kursseista voisin suositella erityisesti englannin kurssia (helppojen noppien perässä) ja Bioprocess engineering –kurssia (mielenkiintoisen sisällön vuoksi).
Yleisesti ottaen yliopiston kampus oli miellyttävä ja henkilökunta sekä professorit mukavia ja ammattitaitoisia. Kampukselta löytyi muun muassa kauppoja, ravintoloita ja kahviloita. International society, vaihto-opiskelijoille tarkoitettu järjestö, järjesti matkoja ja illanviettoja muutaman kerran kuukaudessa. Itse osallistuin muutamaan reissuun, joista parhaiten jäi mieleen matka Cliffs of Moherille (sivun yläkuvassa).
Sää oli koko vaihtoni ajan leuto. Kosteudesta huolimatta voisi todeta, ettei sateita ollut niin paljon kuin odotin.
Valtteri Rantala, prosessi- ja materiaalitekniikan opiskelija
