Opiskelen sosiaalialan koulutusohjelmassa (YAMK) Kouvolassa. Kehittämistutkimukseni aiheena on kehittää diakoniatyön vanhusten luo tehtävää kotikäyntitoimintaa sekä etsivää vanhustyötä.

Opinnäytetyöhön liittyvä kehittämispaja oli alkamassa. Kehittämispajan tarkoituksena oli, että diakoniatyöntekijät kehittävät työtään yhdessä. Ensimmäisellä kerralla kartoitetaan ja mallinnetaan nykytilanne diakoniatyön kotikäyntityössä.

Näin tilan vasta ensimmäistä kertaa, jossa olikin mukavat nojatuolit ja sohva. Ei tarvinnutkaan istua jäykästi pöydän ympärillä. Pieni ryhmä diakoniatyöntekijöitä ja minä, lisäksi nauhuri ja fläppitaulu. Olin jo nähnyt unta, että porukkaa oli sali täynnä ja kaikki materiaalit olin unohtanut kotiin. Nyt oloni oli hieman epävarma, mutta innostunut, sillä olin uuden äärellä.

Sain kokea kehittämistä käytännössä, sitä, miten pienistä palasista aletaan koota yhtä isompaa kokonaisuutta. Aluksi tarvekorttien avulla jokainen mietti kotikäyntiasiakkaiden tarpeita. Niistä nousi vahvasti tarve toivosta. Toivon saamisella ja kokemisella on suuri merkitys ihmisen elämässä. Diakoniatyöntekijät miettivät syvemmin myös kotikäyntityöhön liittyviä osa-alueita, kuten kotikäyntityön vahvuuksia ja heikkouksia. Kaikki osallistuivat hyvin keskusteluun ja saivat sanoa näkemyksiään. Kehittämisen tarvetta ja kehittämisideoita syntyi kuin itsestään, kuten olin toivonutkin.

Välillä onkin hyvä pysähtyä miettimään, miksi työtä tehdään niin kuin sitä tehdään.

 

Oma kokemukseni oli, että myös diakoniatyöntekijöillä oli mahdollisuus olla uuden äärellä. Palasia kokoamalla selvitetään, mitä osa-alueita he haluavat kotikäyntityössä kehittää. Välillä onkin hyvä pysähtyä miettimään, miksi työtä tehdään niin kuin sitä tehdään. Mitkä arvot työtämme ohjaavat? Näin kokonaisuutta tulee purettua jälleen paloihin. Ehkäpä kokonaisuuteen tulee lisää uusia palasia.

Opinnäytetyössäni palaset ovat loksahdelleet hyvin kohdalleen ja kehittämispajaideasta saan kiittää ohjaavaa opettajaani. Haastattelut ja kyselyt ovat menetelminä tutumpia, mutta nyt sain olla konkreettisesti tekemisen parissa, oppimassa ja näkemässä, miten kehittäminen syntyy. Menetelmän valinnalla onkin suuri merkitys. Odotan jo innolla seuraavaa kehittämispajaa, palojen kokoamista sekä työn lopullista tulosta.

 

Palaset loksahtavat paikoilleen

Opiskelu ja oppiminen yleisesti ovat uuden äärellä olemista. Me ylemmän tutkinnon suorittajat kokoamme omaa palapeliämme valitessamme täydentäviä opintojaksoja. Jokaisen kokonaisuus koostuu niistä palasista, jotka meitä kiinnostavat ja hyödyntävät. Onkin tärkeää, että saamme koota kokonaisuudesta oman näköisemme.

Itselleni irtiotto työelämästä opintovapaan ansiosta on myös uuden äärellä olemista. Ensi keväänä pitäisi omat palaset opiskeluissa olla kasassa. Opiskeluaika jättää oman jälkensä, ja koenkin, että olen välivaiheessa siirtymässä johonkin uuteen. Ainakin tunne ja toive siitä on vahva. Olen uuden äärellä, mitä se sitten onkaan.

 

Heli Vesala, palveluohjaaja
sosiaalialan koulutusohjelma (ylempi AMK)
Kouvola

Kirjoita kommentti

*

Yksi kommentti

  1. Olipa kiva lukea blogikirjoitustasi. Viittaus toivoon ja sen tarpeeseen oli tärkeä huomio.
    Kotikäynnit asettavat aina haasteensa. Astut asiakkaan maailmaan, sitä käyntiä säätelevät asiakkaan tahto ja toiveet. Parasta kotikäynnissä on myös se, että saat usein välittömän palautteen siitä. Useinmiten asiakkaat ovat kiitollisia kotikäynnin tekijälle ja välittävät sen aidosti.
    Onnea opinnäytetyösi jatkolle!

Jaa sivu