Xamkin järjestö- ja nuorisotyön koulutuksesta (yhteisöpedagogi, YAMK) vuonna 2018 valmistunut Tuula Hapulahti on saanut kunniamaininnan opinnäytetyöstään Nuorisotutkimusseuran vuosittaisessa nuorisotutkimuksen opinnäytetyökilpailussa. Hapulahden opinnäytetyön nimi on “Sujuvalle polulle ammatillisessa koulutuksessa. Monialaisen yhteistyön mallintaminen.”
– “Jotta yksikään nuori ei putoaisi”-ajatus on toiminut ihailtavasti Tuula Hapulahden kehittämistyön kantavana ajatuksena prosessin alusta lähtien. Tähän haasteeseen hän on vastannut kehittämällä monialaisen yhteistyön mallin etsivän nuorisotyön ja ammatillisen koulutuksen välille, ohjaajana toiminut yliopettaja Katja Komonen kiittelee.
– Nuorten kouluttautumisen tukemiseen ja monialaiseen yhteistyöhön kiinnittyvä aihe on nuorisokasvatuksen kentällä mitä ajankohtaisin. Tällaisena työ kehittää paitsi alueellista monialaista yhteistyötä myös nuorisokasvatuksen kenttää laajemmin.
Toteutustapa löytyi opiskelukaverin puheenvuorosta
Hapulahti kertoo, että aihe oli hänen ammatillisen taustansa vuoksi lähellä sydäntä.
– Olen ollut työurallani koulukotiohjaaja, koulunkäynninohjaaja, ammatillisten aineiden opettaja ja opinto-ohjaaja ammatillisessa koulutuksessa. Olen nähnyt monesta eri näkökulmasta, kuinka helposti nuori tippuu ammatillisesta koulutuksesta, kun ei saa riittävää ja kokonaisvaltaista tukea niin koulussa kuin muuallakin, Hapulahti kertoo.
– Usein haasteet ovat monitahoisia eikä pelkästään opintoihin liittyviä. Koulun henkilöstö ei kuitenkaan pysty tukemaan nuorta koulun ulkopuolella.
Toimeksiantajana opinnäytetyössä oli Länsi-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Luksia, jossa Hapulahti toimii opinto-ohjaajana. Siellä kuraattorit halusivat päästä sattumanvaraisesta yhteistyöstä nuoren verkoston kanssa suunnitelmalliseen, varmistettuun ja ennakoivaan työotteeseen. Mukana kehittämistyössä oli myös viisi Lohjan kaupungin etsivää nuorisotyöntekijää.
Hapulahti kertoo, että vaikka aihe tuntui heti omalta, opinnäytetyön toteutustapa oli aluksi hukassa.
– Meillä oli hyvä opiskeluporukka ja tunneilla pääsimme jakamaan ajatuksiamme ja aiempia kokemuksia, kuten myös opinnäytetyön käynnistämisen ahdistusta. Erään opiskelukaverin puheenvuorosta nappasin työkonferenssi -menetelmän ja otin siitä lähemmin selvää. Se sopi työryhmäni kanssa työskentelyyn loistavasti ja päädyin soveltamaan sitä kehittämistyössäni.
Lisäksi Hapulahti teki haastatteluita, jotta sai välillisesti myös nuorten ja Luksian opettajien äänen kuuluville ja osaksi kehittämistä.
– Varsinainen kehittämisen vaihe oli kivaa ja antoisaa; tulosta syntyi ja pääsimme aina työrymän kanssa tavatessamme hienosti eteenpäin, Hapulahti muistelee.
– Raportointi olikin sitten työläämpää ja valehtelisin, jos väittäisin, ettei ollut yhtään tuskallisia hetkiä. Ohjaus tuli tarpeeseen ja auttoi urakan etenemisessä. Kun asiat olivat löytäneet paikkansa ja opinnäytetyö alkoi olla loppusuoralla, en meinannut malttaa lopettaa sen viilaamista. Siihenkin sain ohjausta, kun Katja kertoi, että tämä on nyt tässä, anna mennä!
Katja Komonen kiittelee, että Hapulahden työ on erinomainen esimerkki tutkimuksellista kehittämisestä, jossa kehittämistyö pohjautuu systemaattiseen tiedonkeruuseen ja toiminnan reflektointiin. Kehittämistyötä on viety eteenpäin työyhteisölähtöisesti ja osallistavin menetelmin.
– Tämä dialoginen toteutustapa luo osaltaan erinomaiset edellytykset tulosten juurtumiselle. Kehittämistyössä asiakkaat jäävät helposti marginaaliin. Tässä työssä myös nuoria itseään on kuultu ja kuunneltu ja heidän toimijuuttaan korostettu prosessin eri vaiheissa. On ollut hienoa olla ohjaajana mukana tässä prosessissa! Komonen iloitsee.
Tuloksena pysyvä työkalu ja laajentuneet verkostot
Hapulahden kehittämä Sujuva polku on nyt Luksiassa käytössä oleva monialaisen yhteistyön työkalu.
– Luksian opinto-ohjaajana voin tarvittaessa ohjata nuoren Sujuvalle polulle ja kuraattori lähtee yhdessä nuoren kanssa viemään asiaa eteenpäin kutsuen verkostoa mukaan. Itse en osallistu Sujuvan polun tapaamisiin, mutta on hienoa seurata vierestä, kun oma opiskelija pääsee tämän tuen piiriin ja saa monialaisesti tarvitsemaansa tukea. Se mahdollistaa parhaimmillaan paitsi opintojen etenemisen, myös nuoren omien voimavarojen löytymisen asioiden hoitamiseen, Hapulahti iloitsee.
– Olen myöskin saanut kutsuja tulla kertomaan Sujuvasta polusta eri tilanteisiin, esimerkiksi Ohjaamo-päiville viime vuonna sekä moniin ohjaus- ja nuorisotyön ammattilaisten tapaamisiin täällä Länsi-Uudellamaalla. Verkostot ovat tämän kautta laajentuneet entisestään.
Nuorisotutkimusseuran myöntämä kunniamaininta lämmittää kovasti Hapulahden mieltä.
– Tässä kahden vuoden aikana olin jo ehtinyt unohtaa, kuinka mukavaa Sujuvan polun kehittäminen oli ja miten työn valmiiksi saaminen silloin tuntui ihan valtavan hyvältä. Ja nyt se palkittiin ja sain vahvistusta sille, että ihan mallisuoritus tuli tehtyä!
Hapulahdelta on myös terveisiä opiskelijoille, jotka nyt suunnittelevat tai tekevät opinnäytetyötään.
– Ottakaa käsittelyyn sydäntä lähellä oleva aihe ja omannäköinen menetelmä. Nauttikaa siitä, kun kirjoittaminen kulkee ja ideaa pukkaa, silloin on hyvä antaa palaa vaan, ilman kritiikkiä. Karsimisen vaiheessa joutuu tekemään välillä vaikeitakin valintoja, kun miettii, mitä polkua lähteä kulkemaan ja minkä jättää kokonaan työstä pois. Välillä työ voi junnata paikallaan pitkiäkin aikoja, mutta kesken sitä ei kannata kovin pitkäksi aikaa jättää, muuten juonesta on vaikea saada enää myöhemmin kiinni. Ottakaa vastaan kaikki ohjaus, mikä on tarjolla. Tai vaihtoehtoisesti hakekaa ohjausta, jos alkaa tuntua, että seinä on vastassa. Opiskelukavereiden kanssa jaetut ajatukset ovat kullanarvoisia ja toivat ainakin minulle uutta puhtia työskentelemiseen. Tsemppiä kaikille!
Tuula Hapulahden opinnäytetyö Theseuksessa