Ympäristöteknologian alalla tarvitaan moniosaajia. Sellaisia jotka eivät ole lokeroituneet vain yhteen osaamisalueeseen vaan pystyvät ymmärtämään kokonaisuuksia.

– Moniosaajien tarve korostunee jokaisella tekniikan alalla, mutta ympäristö etenkin tulee nähdä kokonaisuutena, jonka parissa työskennellessä tulee ymmärtää syy-seuraussuhteita, toteaa Teemu Tuunanen, joka työskentelee suunnittelijana infrasuunnittelun parissa Pöyry Finland Oy:ssä, Jyväskylässä. Ympäristöteknologian insinööriksi hän valmistui tammikuussa 2018.

Ympäristöteknologian koulutuksesta voi työllistyä hyvin erilaisiin työtehtäviin

– Ympäristöteknologia on varsin ”poikkitieteellinen” ala. Meidänkin luokalta kaikilla oli aivan erilainen työpaikka. Itse työskentelen infrastruktuurin parissa konsulttialalla Pöyryllä, mutta luokkakavereitani on mm. kunnallisella puolella ympäristövalvonnassa ja teollisuuden parissa. Ympäristöteknologian koulutus antaa hyvät valmiudet hakea erittäin laajalla skaalalla erilaisiin työtehtäviin.

– Omiin tehtäviini sisältyy hyvin laajasti kaikenlaisen infran suunnittelu. Projekteja on pääosin katu- ja vesihuoltosuunnittelun parissa, mutta viime aikoina olen tehnyt paljon töitä tuulivoimahankkeiden parissa lähinnä tie-, logistiikka- ja aluesuunnittelun osalta.

Minkälaisia ominaisuuksia ympäristöalan ammattilaisilta vaaditaan?

– Kuten edellä mainitsin, kokonaisuuksien hahmottaminen on mielestäni se tärkein ja tietysti aito kiinnostus ympäristöä kohtaan. Hyvät sosiaaliset taidot ovat tärkeitä alalla kuin alalla, mutta ne oppii kyllä kun pakottaa itsensä toimimaan ryhmässä ja hakeutuu tilanteisiin, jotka ei välttämättä ole siellä omalla mukavuusalueella.

Opinnoista saa ammatilliset valmiudet, mutta työ on se mikä opettaa

– Pöyryllä on joissakin liiketoimintayksiköissä Xamkista valmistuneita. Omakohtaisen kokemuksen myötä meillä on oltu tyytyväisiä Xamkista saatuun koulutuspohjaan, vaikkakaan koulutus ei juuri infraan valmista. Varsinaiselle ympäristöpuolelle näkisin, että ympäristöteknologian koulutus olisi varsin hyvä pohja.

– Koulu antaa perusteet ammatista, mutta työ opettaa suurimman osan. Ympäristöteknologia on sen verran laaja ala, että on naivia kuvitella, että 240 opintopisteeseen olisi saatu mahdutettua sellainen koulutus, joka valmistaa huippuosaajia. Tärkeää on saada tietyt valmiudet ammatillisesti, mutta lähes yhtä tärkeää on harjaantua toimimaan ryhmässä ja oppia sosiaalisia taitoja.

– Xamkin koulutus on hyvä pohja työelämää varten. Tuskin mikään koulutus ympäristöpuolella sen valmiimmaksi tekee ja tosiasia on, että työelämässä se todellinen ammattiin oppiminen tapahtuu.

Hyvät työllistymisnäkymät

– Työllistymisnäkymät ainakin tässä taloustilanteessa näyttää hyvältä. Täällä konsulttipuolella on tilanne, ettei tekijöitä tahdo löytyä. Kun talous vetää hyvin, alkaa tilauskantaa kertyä ja resurssit tahtovat olla kovilla. On myös otettava huomioon, että ympäristöteknologian koulutus antaa niin laajan kirjon eri työpaikkoja haettavaksi. Ellei ole liian ”kranttu” työtehtävien suhteen ja on avoin uusille mahdollisuuksille, on töitä varmasti tarjolla myös jatkossa.

Työelämässä on aina mahdollisuus kartuttaa osaamista ja kehittyä ammatissa

– Ympäristöteknologian insinöörikoulutus ei ole välttämättä se päätepysäkki, sillä jatkokoulutusmahdollisuuksia on varsin kattavasti. Mahdollisuus on jatko-opiskella maisteritutkinto yliopistossa, diplomi-insinöörin tutkinto teknillisessä yliopistossa tai sitten ylempi AMK-tutkinto ammattikorkeakoulussa. Ja vaikka varsinainen jatko-opiskelu ei innostaisi enää, on työelämässä mahdollisuus kartuttaa osaamistaan. Ainakin meillä Pöyryllä on varsin hyvät mahdollisuudet ja kannustava ilmapiiri hankkia lisää osaamista ja kehittyä ammatissaan.

Jaa sivu