Ekaluokkalaiset saivat värittää naulakkokuvakseen valitsemansa kotimaisen kalalajin. Yksi oppilaista kysyi, miksi kuvaa ei voi piirtää alusta asti itse. Opettaja vastasi: ”Eihän ekaluokkalaiset vielä osaa piirtää kaloista näköisiä.” Lapsi suivaantui: ”Eihän me matikankaan laskuja opita, jos me ei saada harjoitella!” Tilanne herättää pohtimaan, kumpi synnyttää meissä vahvemman oppimiskokemuksen, nähty valmis malli vai alusta asti itse koettu prosessi?
Elämme valmiiden olemisen mallien ympäröiminä. Ihmiset yrittävät hiki hatussa mahtua mitä kummallisimpiin muotteihin. Myös erilaiset hankkeet tuottavat kiihtyvällä nopeudella uljaita toimintamalleja, joita koetetaan istuttaa käytännön kentille. Elämä on prosessi. Me emme ole valmiita, olemme kesken ja juuri siksi täynnä muutosvoimaa! Entä jos valmiiden mallien tuottamisen sijaan uskallamme katsoa olemassa olevaa todellisuutta, keskittyä kaikella herkkyydellämme kuuntelemaan, mitä ammattilaiset ja nuoret kertovat elämästään ja tarpeistaan? Voimmeko aloittaa yhteistyötahojen kanssa uutta luovan prosessin, joka piirretään yhdessä alusta asti?
Hanketiimimme tunnistaa, miten tärkeät aiheet ja hienot toimintamallit voivat näivettyä, jos ne tuodaan yhteisöön sen ulkopuolelta, ilman tukea soveltamiselle, valmiina kuvina ilman prosessia. Hankkeen käynnistyessä haluamme mallien ja muottien luomisen sijaan nähdä mahdollisimman lähelle yhteistyötahojemme erilaisia todellisuuksia, joihin muutosta toivotaan. Kehittämistyömme tärkein perusta on kohdata se, mikä yhteisössä on kesken ja tarvitsee tukeamme. Nuorisotyön ammattilaisinakaan emme tarjoa nuorelle valmiita vaihtoehtoja, vaan rohkaisemme häntä oman elämänsä näköiseen prosessiin, jonka hän kulkee omilla askelillaan, omaan suuntaansa, mutta hetken aikaa kanssamme jakaen. Myös hanketyön ammattitaitoa on kulkea rinnalla, tukea mahdollisuuksien havaitsemista sekä osata sovittaa omat askeleensa toisen suuntaan ja rytmiin.
Muutosta edeltävän avoimen tilan, ns. alkukaaoksen, kohtaaminen vaatii tarpeeksi turvarakenteita, mikä usein tarkoittaa sallivaa, avointa ja ymmärtävää ilmapiiriä. Työryhmänä haluamme vaalia avointa keskustelua ja moniäänisten näkökulmien läsnäoloa. Aiomme nähdä enemmän kuin omat visiomme ja antaa myös yhteistyötahoille tilaa olla omanlaisiaan. Luova prosessi saa voimansa yksilöiden ainutlaatuisuudesta ja avoimuudesta sitoutua eri tilanteisiin – jos näille on tilaa, yksilöt voivat olla ryhmänä summaansa enemmän.
Luovalle työskentelylle antavat sytykkeitä kohtaamiset ja yhdessä tekeminen ilman tulospaineiden jatkuvaa läsnäoloa. Hanketyössä ei aina luoteta luovan prosessin voimaan vaan halutaan tuottaa nopeita tuloksia ja lukkoonlyöntejä prosessin elävyyden kustannuksella. Luovassa, virtaavassa ryhmätyössä yhteisten teemojen äärellä työskentely synnyttää sisältöjä ja ratkaisuja, jotka tulevat tekijöilleen syvällä motivoitumisen tasolla tärkeiksi nimenomaan prosessissa mukanaolon myötä. Prosessikeskeisessä työskentelyssä ei tarvitse erikseen miettiä toiminnan juurruttamista; yhdessä luodun, jatkuvaan muokkaamiseen ja vuorovaikutukseen perustuvan matkan jälkeen todellisuus on jo löytänyt uusia uomia, joissa virrata.
Olemme hankkeena prosessimme alkuvaiheessa. Kehittämisen näköala on täynnä inspiroivia yhteistyön mahdollisuuksia. Ajatuksenamme on puhaltaa ilmaa muutosten siipien alle; luottaa, että suunnat löydetään yhdessä ja lennettyjen reittien jälkeen ymmärrämme kaikki yhteisestä maisemasta enemmän kuin ennen.
Blogin kuva on kaappaus hankkeen syyslomavideosta, joka löytyy Instagramista @yhessa_eteenpain