Ennakoinnin moniteholinssit vahvistavat tulevaisuuskyvykkyyttä
Johtavana strategisen muotoilun ja ennakoinnin asiantuntijana työskentelevän Ida Rainion mielessä alkoi kyteä ajatus tulevaisuuden parissa työskentelemisestä jo yli kaksi vuosikymmentä sitten, kun hän Turun yliopistossa opiskellessaan katseli kiinnostuneena naapuritalossa sijaitsevaa tulevaisuuden tutkimuskeskusta.
Tarkemmin hän alkoi perehtyä aiheeseen kuitenkin vasta vuonna 2013, kun hän suoritti Service Innovation & Design -maisteriohjelman, jonka opetussuunnitelmaan kuului myös tulevaisuusajattelun kurssi. Kokemus oli innostava.

”Oli todella inspiroivaa ymmärtää, mitä kaikkea tulevaisuustyöskentelyyn kuuluu. Ja toki aihe liittyi vahvasti innovaatiotoimintaan ja muotoiluun, joka oli koulutuksen ydin.”
Kurssi inspiroi myös suorittamaan Tulevaisuudentutkimuksen perusopinnot muutamaa vuotta myöhemmin.
Tulevaisuusajattelu on siitä asti ollut vahvasti mukana Idan työtehtävissä. Esimerkiksi palvelumuotoilutoimisto Hellonissa hän oli mukana kehittämässä tulevaisuuden liikkumisen skenaariopeliä. Data- ja teknologiakonsultointiyritys Futuricella hän rakensi skenaarioita ja ennakoinnin toimintamalleja muun muassa kaupunkiorganisaatioille, julkisen sektorin viranomaisille ja teollisuusyrityksille.
Syyskuussa 2025 hän siirtyy teknologiayritys Ciniaan kehittämään muun muassa ennakointia.
Vuosien häiriötila on herättänyt ennakoinnin tärkeyteen
Kun Idan ura ennakoinnin parissa lähti käyntiin, elettiin vielä suhteellisen vakaassa maailmassa. Ilmassa oli hyvää tulevaisuususkoa ja moni uskoi perusasioiden säilyvän jotakuinkin ennallaan. Kaikki kuitenkin muuttui, kun pandemia iski, ihmiset ja organisaatiot siirtyivät poikkeustilaan ja selviytymismoodiin.
”Eiväthän nämä mustia joutsenia olleet, maailmanlaajuisen pandemian tulo oli ollut ennakoitavissa ja sen varalle oli jopa suunnitelmia. Ne vain unohtuivat siinä kriisin keskellä.”
Toisiaan seuraavat kriisit – pandemia, Ukrainan sota, ilmastonmuutos ja viime vuosien maailmanpoliittiset jännitteet – ovat herättäneet organisaatiot ennakoinnin tärkeyteen.
”Nykyinen epävakaus on havahduttaneet ihmiset siihen, että mitä vain voi tapahtua. Nyt on myös ymmärretty se, että ennakointia kannattaa tehdä, jotta ei tule täysin yllätetyksi.”
Ida Rainion mukaan tulevaisuustyötä tarvitaan kaikilla toimialoilla.
”Minua on ilahduttanut viime aikoina erityisesti se, että kaupungit ovat heränneet ennakoinnin tärkeyteen. Esimerkiksi Vantaa on palkannut kaupunkiennakoijia, Espoo on vahvistanut muotoilu- ja tulevaisuuskyvykkyyttään ja myös Helsinki panostaa tähän entistä vahvemmin. Kaupungeilla on Suomessa todella paljon merkitystä siihen, millainen ihmisten arki on.”
Ennakointitiedolla johtaminen ohjaa
Ida Rainion mielestä organisaatioiden olisi osattava katsoa maailmaa moniteholinssien läpi. Lähietäisyydelle eli nykyhetkeen ja lähikuukausiin nähdään vaikkapa kvartaaliraporttien avulla, mutta se yksin ei riitä. Välillä pitäisi katsoa kauemmas – käyttää kaukolinssejä – ja hyödyntää tätä näkymää organisaation toiminnan kehittämiseen.
“Tiedolla johtaminen on organisaatioille jo tuttua. Yleensä tilannekuvissa kuitenkin hyödynnetään nykyisyydestä tai menneestä kertovaa tietoa. Tämän rinnalle pitäisi tuoda myös tulevaisuustietoa. Datapohjainen ennakointi ja jatkuva ennakointitiedon tuottamisen malli tuovat huimasti syvyyttä ja uskottavuutta organisaatioiden strategiseen tekemiseen.”
Ida Rainio kannustaa organisaatioita kasvattamaan ennakointikyvykkyyttään niin rakenteiden, prosessien kuin tulevaisuusajatteluun pohjaavan kulttuurinkin kautta.
”Olennaisinta on, että organisaation johto ymmärtää ennakoinnin tärkeyden. Lisäksi organisaatiossa kannattaa tunnistaa tulevaisuudesta kiinnostuneet ihmiset ja valjastaa heidät ennakoinnin ajureiksi sekä luoda heidän työnsä systematisoimiseksi yhteiset tulevaisuustiedon prosessit. Kun tällainen pumppu on toiminnassa ja toimintaympäristön skannaus aktiivista, syntyy nimenomaan sille organisaatiolle relevanttia tulevaisuustietoa.”
Tulevaisuustietoon voi kuitenkin liittyä vinoumia ja omaksumisharhoja, jotka estävät tiedon hyödyntämisen.
”Esimerkiksi teknologian riippuvuuden vähentäminen yhdysvaltalaisista toimijoista on monelle organisaatiolle hankala asia. Ennakointitieto saattaa tukea ajatusta, että omalla toimialalla tähän liittyy epävarmuuksia ja jopa riskejä, mutta organisaatio valitsee silti yhdysvaltalaisen teknologian sen helppouden tai tuttuuden vuoksi. Eikä eurooppalaisilla toimijoilla välttämättä vielä olekaan tarjota kilpailevaa ratkaisua.”
Suomessa – varsinkin julkisella sektorilla – ennakoinnissa on myös edelleen suhteellisen vahva varautumisen kaiku.
“Se on toki tärkeää, mutta tulevaisuustyö tarjoaa myös mahdollisuuksia kääntää ohjauspyörää aktiivisesti haluamaamme suuntaan. Sitä kannattaisi tehdä vielä vahvemmin.”
Vaikka Ida Rainio peräänkuuluttaa johdon tärkeyttä organisaation ennakoinnin onnistumisessa, hänen mukaansa tulevaisuusajattelua kannattaa demokratisoida.
”Jokainen ammatti ja jokaisen ammatin toimintaympäristö on muutoksessa. Siksi jokaisen olisi hyvä hankkia tulevaisuustyöskentelyn perustaidot. Kun osaa hahmottaa, mihin maailma on menossa, oman elämän suunnittelu ja oman työn kehittäminen on helpompaa.”