Kouvola – Kasvua Yhdessä 2025 -seminaari 3.6.2025

Paneeliin osallistuivat Peter Vesterbacka, Finest Future; Regina Ainla, Work in Finland; Seppo Luoto, LUT-yliopisto; Sanna Tukiainen, Kareva-hanke, Xamk sekä Työelämäpolku-hankkeen projektipäällikkö Riku Happonen. Paneelin alussa avattiin tuoli myös yleisölle ja mukaan hyppäsi ELY-keskuksen edustaja, Talent Boost -toiminnan alueellinen koordinaattori Kari Hakola.

Paneelin alkuun Riku Happonen kertoi lyhyesti Työelämäpolun kolmivuotisesta matkasta. Panelisteissa esittely herätti ajatuksia samantyyppisestä toiminnasta, jota toteutetaan ympäri Suomen. Kansainvälisten opiskelijoiden työllistymiseen liittyen todettiin monelta taholta, että asia on pitkälti kiinni yrityksistä sekä niiden johdon valmiudesta. Yrityksillä ei välttämättä ole valmiuksia ottaa vastaan kansainvälisiä osaajia, mutta hankkeen kaltaisessa toiminnassa pitäisi huomioida, miten yritys näkee kansainvälisten osaajien rekrytoinnin sekä varmistaa, että näitä valmiuksia löytyy yrityksistä. Yritysten kannalta oleellisimman kysymyksen todettiin olevan näkevätkö yritykset kasvun mahdollisuutta tekemällä näitä rekrytointeja? Rekrytointeja tehdään vain aidosta tarpeesta ja aiheen tiimoilta ei tule syyttää yrityksiä tai kansainvälisiä osaajia, vaan etsiä yhdessä ratkaisuja.

Hankkeet saavat ihmiset kohtaamaan ihmisiä.” − Regina Ainla, Work in Finland

LUT-yliopiston Seppo Luoto toimi Työelämäpolku-hankkeessa ohjausryhmän puheenjohtajana. Hän kommentoi paneelissa Länsi-Suomen kansainvälistyvän, mutta meiltä puuttuvan ison kuvan siitä, mihin Suomi on menossa. Suurin osa kansainvälisistä opiskelijoista haluaisi jäädä Suomeen, mutta tätä ei tueta riittävästi. Yhtenä ratkaisuna tähän paneelissa esitettiin valtakunnallista hanketta.

Paneelissa asiantuntijat pohtivat, mikä on se suuri kynnys, miksi kansainvälisten osaajien rekrytointeja ei tehdä. Rekrytointitarve vaihtelee Suomessa alueellisesti paljon. Panelistien mukaan asenteissa on havaittu positiivista kehitystä Kymenlaaksossa, mutta tällä hetkellä kysyntä rajoittaa yritysten rekrytointihalukkuutta.

On yleisesti tunnistettu, että Kymenlaakson alueella tarvitaan työvoimaa ja täällä on kansainvälisiä osaajia. Yritysten kannalta rekrytoinnit vaativat paljon resursseja ja kansainvälisen osaajan kohdalla resursseja tarvitaan vielä enemmän. Hankkeiden avulla tämän kynnyksen madaltaminen on mahdollista ja ehkä yksi tärkeimmistä toiminnan kohteista. Hankkeen avulla voidaan tarjota kokeilumahdollisuuksia, jolloin työyhteisöissä saadaan tuntumaa aiheeseen ja voidaan huomata, että esteitä ei ollutkaan niin paljon kuin oli ajateltu. Myös Work in Finland tarjoaa valmennusta ja koulutusta rekrytointivalmiuksiin johdolle ja rekrytoijille, joten tukea on tarjolla myös valtakunnallisesti.

Kotoutumista ja kielenopiskelua

Paneelissa keskusteltiin paljon myös kielikysymyksistä. Suomen kielen oppiminen ja sen tarve työn arjessa ei ole vain alueellinen ongelma, mutta ehkä suhtautumisessamme kieleen ja sen käyttöön olisi tarkastelun varaa. Paneelissa todettiin, että Suomessa puhutaan suomea eikä tämä asia muutu pyörittelemällä sitä keskusteluissa, mutta toisaalta, että valtakunnallinen keskustelu on jäljessä realiteeteista: tarvitsemme maahanmuuttajia ja tästä väittelystä tulisi päästä yli, jotta voimme keskittyä siihen, että saamme ylläpidettyä hyvinvointia ja hyvää elämää Suomessa.

Haasteena nähtiin se realiteetti, että Suomessa on vaikea olla täysin yhteiskunnan jäsen ilman minkäänlaista kielitaitoa. Esimerkiksi Saksassa, jossa on tälläkin hetkellä tarve 6 miljoonalle uudelle saksalaiselle, tähän on tartuttu niin, että saksankielinen koulutus on ilmaista ja englanninkielinen maksullista. Siellä on panostettu kielitaidon opettamiseen maahanmuuttajille, jotta voidaan varmistaa heidän jäämisensä maahan osaksi työvoimaa.

Kotoutuminen ja erityisesti työelämään integroituminen puhututtivat paneelissa monelta näkökulmalta. Panelistien mukaan meidän tulisi pohtia, millainen on se Suomi, johon maahanmuuttajia kutsutaan. Kansainväliset osaajat puhuvat omassa kuplassaan englantia, joka hidastaa tai jopa estää heidän kotiutumistaan. Kun kupla viimein puhkeaa, he närkästyvät ja lähtevät vieden mennessään negatiivisen kuvan Suomesta.

Meistä jokainen voi tarttua tähän haasteeseen uskaltamalla puhua suomea, jotta keskustelukumppanin kielitaito karttuisi. Meidän tulisi myös tarjota yhteiskuntana paremmin mahdollisuuksia kehittää suomen kielen taitoa sekä ylipäätään ottaa maahanmuuttajataustaisia mukaan päätöksentekoon, jotta saadaan aikaan rakenteellisia muutoksia.

Hankkeissa voidaan pilotoida erilaisia kokeiluja ja toimintoja. Esimerkiksi Työelämäpolussa päätettiin, että hankkeessa ei käytetä suomen kieltä lainkaan, mutta toisaalta keskityimme toiminnassa opiskelijoihin, jotka haluavat jäädä Suomeen valmistuttuaan. Kielitaitokysymysten ratkomisen lisäksi tarvitaan runsaasti osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. Työelämäpolussa pilotteja muotoiltiin HR-johtajien ja rekrytoinneista vastaavien henkilöiden kanssa, koska organisaation kulttuurinmuutokset, kuten kielikysymykset, ovat heidän takanaan.

Paneelissa keskusteltiin rekrytointien ns. skills first -ajatuksesta eli mitä taitoja kansainväliset osaajat oikeasti tarvitsevat tehtävien suorittamiseksi. Mikä on todellisuudessa vaadittava kielitaidon taso? Panelistit toivoivat yleisesti joustoa kielen käyttöön. Meidän ei tulisi aina päättää etukäteen mitä kieltä puhutaan, vaan suomea ja englantia voidaan sekoittaa keskustelussa, jotta asia tulee ymmärretyksi. Tutkimusten mukaan työpaikka on paras paikka oppia suomea, joten paneelissa peräänkuulutettiin tämän muistamista erityisesti yrityksiltä.

Kenenkään ei pitäisi hävetä omaa kielitaitoaan, oli kyse sitten suomesta tai englannista. Voimme olla toisillemme tukena ja joustaa kielen suhteen muistaen, että epävirallisten kontaktit eli työn ulkopuoliset kohtaamiset ovat myös tärkeitä kielen oppimisessa. Natiivipuhujina meidän tulisi olla kiinnostuneita kansainvälisistä osaajista ja tarttua tarjouksiin ja mahdollisuuksiin viettää aikaa heidän kanssaan esimerkiksi, kuten paneelissa mainitussa esimerkissä, lähtemällä yhdessä katsomaan revontulia. Tilaisuus voi olla arvaamattoman tärkeä toiselle osapuolelle päästä harjoittelemaan kehittyvää kielen osaamista.

Tulevaisuuden näkymiä

Paneelissa keskusteltiin Suomen tulevaisuudesta kansainvälisten osaajien työllistäjänä sekä ylipäätään työelämän tulevaisuudesta. 2030-luvun sanottiin polarisoivan suomalaisia ja kansainvälisisistä taustoista tulevia. Toisaalta jo nyt nähtävissä oleva keskittymisen rapautuminen sekä tekoäly tulevat vaikuttamaan työelämään voimakkaasti tulevaisuudessa. Työelämän haasteet lisääntyvät, joka tulee näkymään ja vaatimaan enemmän rekrytoinneilta ja johtamiselta. Digitaalisuuden sijaan meidän tulisi keskittyä kohtaamiseen ja nostaa perinteitä ja kulttuuria esiin. Panelistit pohtivat, kuka ottaisi asiakseen huolehtia näistä.

Mitä Suomessa halutaan jatkossa tehdä? Kukaan meistä ei tiedä. – Peter Vesterbacka, Finest Future

Tulevaisuuden pohdinnassa vertailukohtana otettiin esiin Kymijoki ja sen varrelle syntynyt teollisuus. Kymenlaakson tehtaiden taustalla on paljon pohjatyötä ja jotta voimme synnyttää alueen seuraavan niin sanotun Kymijoen, meidän tulisi juuri nyt tehdä pohjatyötä sen eteen.

Yhtenä ratkaisuna työelämän haasteisiin keskustelu kääntyi opiskelijoiden ja yritysten kanssa tehtävään yhteistyöhön. Kaikki kansainvälisten opiskelijoiden kanssa toimivat tulisi saada kannustamaan yrityksiä ottamaan heitä työharjoitteluihin ja yhteistöihin sekä näkemään opiskelijoiden potentiaali. Jos halutaan kasvua, yritysten tulisi myös tehdä rahallisia panostuksia tähän.

Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että kaikki lähtee meistä suomalaisista. Meidän tulee huolehtia, että maassamme on lahjakkaita, terveitä suomalaisia, taustoista riippumatta. Meillä on valttikortteja, kuten tasa-arvo, demokratia ja puhdas luonto, joita tulee vaalia ja hyödyntää osaajien houkuttelussa. Perusasioiden todettiin olevan hyvällä mallilla Suomessa, mutta joudumme kuitenkin kilpailemaan osaajista. Meidän täytyisi myös viestiä paremmin maailmalla, että Suomeen asettautumiseen tarvitaan suomen kieltä.