”Luokkakokous on paitsi nostalgiaa, myös ammatillisen kasvun ja hyvinvoinnin edistämistä tässä hetkessä”

Kyamkista vuonna 2000 valmistunut kätilöluokka tapasi luokkakokouksessa Kotkan kampuksella Halloween-perjantaina 31.10. Kätilökoulutus alkoi Kotkassa vuonna 1994 ja päättyi vuonna 2000, koska koulutus keskitettiin silloin yliopistosairaalakaupunkeihin.

”Lajinsa viimeisen, vuonna 2000 Kotkasta valmistuneen AMK01K-kätilöluokan kymmenvuotistapaaminen järjestettiin ajallaan Jylpyn (1986 – 2014) kampuksella. COVID-19 pandemia sotki suunnitelmat 20-vuotistapaamisesta. Tämä oli siten ns. neljännesvuosisadan juhlaluokkakokous”, kertoo Xamkin äitiyshuollon lehtori Jussi Hänninen, joka vastasi järjestelyistä yhdessä luokkatoverinsa, Metropolia-ammattikorkeakoulun kätilötyön lehtori Sanna-Mari Mannisen kanssa.

Jussi kokee, että kätilöluokkakokouksen järjestäminen on arvokas mahdollisuus vahvistaa ammatillista identiteettiä ja yhteisöllisyyttä.

”Nostalgisoiva tapaaminen tarjoaa tilaisuuden jakaa paitsi opiskelumuistoja myös kokemuksia työuran varrelta, reflektoida alan kehitystä sekä pohtia, miten kätilötyön arvot ja osaaminen ovat muuttuneet.”

Lisäksi luokkakokous mahdollistaa kokemusten vaihdon, ammatillisen tuen ja voi synnyttää uusia kehittämisideoita kätilötyön edistämiseksi.

”Luokkakokous ei siis ole pelkkää nostalgiaa, vaan edistää myös kätilöiden ammatillista kasvua ja hyvinvointia tässä ajassa”, hän summaa.

Timanttisia muistoja ei tarvitse kullata

Jussi kertoo, että ajan ei ole tarvinnut kullata muistoja kätilöopinnoista, niin timanttisia ne olivat.

”Ammattikorkeakoulussa opiskeleminen oli nykyaikaan verrattuna mielenkiintoisella tavalla erilaista, koska silloin samassa kotiluokkatilassa kampuksella vietettiin omien opettajien kanssa useita pitkiä ja tiiviitä opiskelupäiviä peräjälkeen. Esimerkiksi aikaan ja paikkaan sitomatonta verkko-opiskelua ei ollut vielä keksittykään.”

”Ryhmän vauhdista ei voinut tippua, sillä perässä ei tullut uutta kurssia, jonka kyytiin olisi voinut hypätä. AMK01K-kätilöryhmän yhteenkuuluvuuden tunne oli vahva ja ryhmähenki poikkeuksellisen tiivis, mikä on kantanut näihin päiviin saakka.”

Opiskelumuistojen timanttisuutta himmentää hieman harmi kätilökoulutuksen lopettamisesta Kotkassa. Jussi pohtii kuitenkin, että tilanne voisi tarvittaessa muuttua nopeastikin, jos tahtoa olisi.

”Väitän, että tarvittaessa Xamkissa olisi nopeakin valmius käynnistää kätilön tutkintoon johtava koulutus uudelleen. Xamkissa jatkokoulutetaan tälläkin hetkellä kätilöitä esimerkiksi Säännöllisen synnytyksen jälkitarkastus -täydennyskoulutuksissa, ylemmissä AMK-tutkinnoissa ja terveydenhoitajien tutkinto-opinnoissa. Lisäksi kätilöitä on mm. kansainvälisissä vaihto-opiskelijoissa sekä nursing-ryhmissä. Naisen hoitotyön opinnoilla on onneksi vankka sija kaikissa terveysalan koulutuksissa”, hän pohtii.

Ikimuistoiset opettajat

Omilta opiskeluajoilta on Jussille jäänyt paljon hyviä muistoja niin oppitunneista kuin opettajistakin. Erityisesti mieleen jäänyttä muistoa kysyessä hän nostaa esiin ensimmäistä synnytyssaliharjoittelua edeltävän jännittävän hetken:

”Edellinen ilta ennen seuraavan aamun ihka ensimmäistä harjoittelupäivää Kymenlaakson keskussairaalan synnytyssalissa. Vielä tähän päivään tultaessa en ole jännittänyt mitään niin paljon. Onneksi rohkenin soittaa turvalliselle kätilöopettajalleni Pirjo Rajakylälle, joka tuli myöhään illalla vapaaehtoisesti koululle kertaamaan synnytyslantiolla vielä kerran kanssani läpi sikiön ulosauton otteet. En unohda sitä koskaan.”

Pirjon lisäksi kiitokset saa myös nyt jo eläkkeellä oleva hoitotyön yliopettaja Eeva-Liisa Frilander-Paavilainen.

”Perustuksen parhaillaan loppusuoralla oleviin tohtoritason opintoihini minuun valoi kasvatustieteen tohtori, hoitotyön yliopettaja Eeva-Liisa Frilander-Paavilainen, ohjaten ammatillisemmin orientoituneita opinnäytetöitäni kätilön tutkinnosta ylemmän, terveyden edistämisen ammattikorkeakoulututkinnon kautta aina ammatillisen opettajan pedagogisiin opintoihin saakka.”

Laman varjosta työelämään

Paitsi opinnot, myös ympäröivä yhteiskunta oli nyt tapaavan ryhmän valmistumisen aikaan 25 vuotta sitten erilainen.

Ryhmä aloitti opintonsa 90-luvun lopulla, jolloin lama-aika oli jo väistymään päin, mutta se oli jättänyt pitkän varjon työelämään.

Keikkatyöt opiskelun ohella eivät olleet itsestäänselvyys, ja kätilöiden työllisyystilanne oli haastava myös valmistumisen jälkeen.

Suuri osa AMK01K-luokasta valmistuikin suoraan kortistoon.

Jussi kertoo, että hän pääsi viimeisen synnytyssaliharjoittelun jälkeen valmistuttuaan suoraan kesätöihin HUS:n Naistenklinikan synnytysvastaanotolle ja myöhemmin synnytyssalikätilöksi samaan taloon.

”Olen tuota Kallion Kaarlenkadulla asumisen ajanjaksoa lukuun ottamatta elänyt aina Kotkassa, mutta muistelen vieläkin haikeudella työmatkojani kotiovelta spåralla Töölöön”, hän fiilistelee.

Kotiseuturakkaus piti ja pitää Kotkassa

Jussi kertoo, että paljasjalkaisena kotkalaisena kotiseuturakkaus vaikutti siihen, että opiskelupaikaksi lukion jälkeen valkoitu nimenomaan Kyamk.

”Olin jo Kotkan Lyseon lukiopoikana käynyt opiskelemassa Jylpyllä valinnaisaineena anatomiaa ja fysiologiaa, joten Kotkan terveydenhuolto-oppilaitos, sittemmin Kymenlaakson ammattikorkeakoulun terveysalan Kotkan toimipiste, oli tuttu ja turvallinen. Minut hyväksyttiin vahvan M:n paperit kirjoitettuani yhteishaun kautta opiskelemaan kätilöksi vuonna 1996, mutta ennen kätilöopintojen aloittamista kävin vielä armeijan Vekaranjärvellä, lääkintäjoukoissa toki.”

Kotiseutu on opintojen jälkeenkin pysynyt samana lyhyttä Helsingin pyrähdystä lukuun ottamatta. Jussin tie kulki muutaman mutkan kautta opettajaksi vanhaan opinahjoon Kyamkiin.

”Kaksikymmentä vuotta sitten toimin sivutoimisena tuntiopettajana Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston ensihoidon koulutusohjelmassa. Sittemmin Jylpyn kampuksen esihenkilöksi siirtynyt entinen kätilöopettajani Seija Aalto soitti kysyäkseen, tulisinko ammattikorkeakouluun hoitamaan häneltä perinnöksi jäävät naisen hoitotyön kurssit. Tuolla hetkellä minulle oli tarjolla pysyvä opettajan virka ammattiopistossa, mutta vain vuoden määräaikainen pesti ammattikorkeakoulusta. Minuutin harkittuani päätin jättää turvatun ”SM-liigan” eli ammattikoulun ja uskaltautua riskialttiilla vuoden try out -sopimuksella NHL:ään eli ammattikorkeakouluun. Sillä tiellä olen vieläkin”, Jussi kertoo.

Opettajan roolia Jussi pitää suurena kunniana. Erityisesti omille opiskelijoilleen hän haluaa korostaa työn inhimillistä puolta.

”Hoitotyössä yhä edelleen ihminen on tärkein, ja hoitamisen ikiaikaiset arvot ja periaatteet – vaikkakin niitä nykyisin valitettavasti jatkuvasti haastetaan ja kyseenalaistetaan – ovat yhä työn ytimessä. Inhimillistä läsnäoloa, kohtaamista ja kuulemista korostan mielelläni oppilailleni.”

Opetusuran varrelta mieleen painunutta hetkeä kysyttäessä nousee esiin tilanne, jossa opiskelija oli päässyt hyödyntämään vastikään oppimaansa harjoittelussa.

”Jokin aika sitten pidin ensihoidon valmistuville tutkinto-opiskelijoille moniammatillisen ja yhteistoiminnallisen suunnittelemattoman sairaalan ulkopuolisen synnytyksen hoidon simulaatioharjoituksen, mihin osallistin live-streamilla myös kätilöopiskelijoita toisesta ammattikorkeakoulusta. Vain viikko sen jälkeen eräs simulaatioon osallistuneista ensihoitajaopiskelijoista joutui ambulanssiharjoittelussaan hoitamaan synnytyksen, mikä päättyi onnellisesti. Silloin koin, että tähdet olivat kohdallaan ja että työllämme on merkitystä.”

Pääseekö miehinen mies helpommalla synnytysten maailmassa?

Jussi sanoo, että joku saattaa pohtia, onko hän miehiseksi mieheksi identifioituvana päässyt kenties jotenkin helpommalla 30 vuoden mittaisella matkallaan synnytysten maailmassa – ensin Kymenlaakson ammattikorkeakoulun kätilöoppilaana, sen jälkeen HUS:n Naistenklinikan synnytyssalikätilönä, sitten Xamkin synnytyksen hoidon opettajana ja viimeiseksi Tampereen yliopiston synnytystutkijana.

”En ole, vaan pikemminkin koen, että minulla on ollut kaksoistaakka. Ansaitakseni asiakkaideni, oppilaideni, kollegoideni ja yleisöni hyväksynnän väitän, että minun on pitänyt ahkeroida vähintään kaksin verroin. Toisekseen olen saanut naisvaltaisella alalla toimiessani omakohtaisesti tuta sekä nahoissani että lompakossani moninaisen sukupuolten välisen epäyhdenvertaisuuden. Toisaalta pitää muistaa, että olen opiskellut liki koko työurani ajan ja minulla on kohta kahdeksas tutkinto plakkarissa. Kaikki opiskeluni ovat antaneet minulle niitä lähtökohtia, joita nyt sovellan korkeakoulupedagogiikan ammattilaisena”, hän pohtii.

Hyvää ei kannata muuttaa – mutta aina voi suunnata korkeammalle

Takana on pitkä ja ansiokas ura naisen hoitotyön ammattilaisena ja oppien eteenpäin välittäjänä. Millaisia Jussin tulevaisuuden suunnitelmat ovat?

”Astuin kätilöoppilaana Xamkin edeltäjän ovista sisään ensimmäisen kerran vuonna 1996, ja nyt olen vasta silloin alkaneen matkani puolivälissä ennen päätepysäkkiä eli kiikkustuolia. Vaikka korkeakoulukenttä onkin tällä välin muuttunut yhä enemmän kylmäkasvoisemman yritysmaailman suuntaan, on minulla edelleen hitunen lapsen uskoa yhdestä pitkästä työurasta saman organisaation palveluksessa – hyvää ja toimivaa kun ei kannata mielestäni muuttaa”, hän aloittaa ja jatkaa:

”Unelmoin – menneiden aikojen todellisia tapahtumia reflektoiden – siitä, että kohta tohtorin miekan vyölleni kiinnitettyäni arvoisa rehtorimme kävelisi käytävällä vastaan, kiittäisi minua 30 vuoden menestyksekkäästä palveluksestani korkeakoulussamme ja esittäisi luonnollisena urakehityksenäni pyynnön ottaa vastaan pedagogisen yliopettajan virka Xamkista. Vankat näytöt haaveilemani tehtävän edellyttämistä vaatimuksista kun ovat minulla kiistatta takataskussa, ja motivaatio kohdallaan.”