Märehtijöistä megatrendeihin

”Kun ymmärrämme tulevaisuutta, teemme parempia päätöksiä tänään”, Anniina Holopainen sanoo.

Holopainen on Märehtijöissä tulevaisuus eli Märe 2.0 -hankkeen vetäjä ja Suomen Lammasosuuskunnan toimitusjohtaja. Märe 2.0 -hanke on Atrian omistaman Nautasuomi Oy:n ja Osuuskunta Tuottajain Maito ry:n yhteishanke, jota toteutetaan Etelä-Karjalan, Kymenlaakson ja Etelä-Savon maakunnissa Kaakkois-Suomen ja Etelä-Savon ELY-keskusten alueilla. Holopainen on työskennellyt pitkään ruokaketjun eri osissa: tuotantoneuvonnassa, kehittämishankkeissa ja tilojen tukena. Hän pohtii tuottajien kanssa vaihtoehtoisia toimintatapoja ja sparraa aikaa kestävien päätösten tekemisessä.

Kyse ei ole vain maatiloista ja maataloudesta

Viimeisten viiden vuoden aikana muutosvauhti on kiihtynyt. Kun ilmastonmuutos, globaali epävakaus, arvaamattomat poliittiset toimijat, teknologinen kehitys ja kuluttajakäyttäytymisen muutokset ravistelevat ruokajärjestelmää, ruoan tuotannolta vaaditaan yhä enemmän kestävyyttä, vastuullisuutta ja kilpailukykyä.

Koko ruokaketju eli alkutuotanto, kauppa, ravitsemusala, logistiikka ja kaikki tukitoiminnot työllistää noin 300.000 ihmistä. ”Enää ei riitä, että viljelijä osaa kyntää, kylvää, kasvattaa kauraa ja käyttää koneita. Vaikka maatalous perinteinen ala onkin ja sen perusta on pellossa, ala on teknologisoitunut ja digitalisoitunut vauhdilla.”

Pitää hallita tukihakemukset ja byrokratia, teknologia ja sopimusasiat sekä ihmisten johtaminen. Itseäkin on kyettävä johtamaan. Eläintilalla pitää ymmärtää eläinlääkintää ja eläinten hoitoa. Usein viljelijä vastaa myös rakennustöiden ja tilan urakointien organisoinnista.

Ennakointi auttaa epävakauden kohtaamisessa

Vaikka alkutuotannon kannattavuus voisikin olla parempi, neljännes tiloista pärjää hyvin. Menestyjiä yhdistää hyvä johtaminen, muutoskyvykkyys ja kyky katsoa eteenpäin. He osaavat tehdä oikeita investointeja oikeaan aikaan ja reagoivat ripeästi muutoksiin”, kiteyttää Holopainen.

”Yrittäjän riskit ovat suuria, ymmärrettävästi isot investoinnit jännittävät ja laskelmia täytyy tehdä. Suuressa kuvassa ihmisten tulee kuitenkin syödä myös jatkossa”, toteaa Anniina Holopainen. Hän pitää ennakointia työvälineenä, joka auttaa hahmottamaan, miten maatilojen arki ja pitkän aikavälin päätökset liittyvät toisiinsa.

Tulevaisuuspohdintoja pizzan äärellä

Anniina Holopainen kutsui Mikkelin omistajanvaihdosiltaan pizzalle ja saunomaan maatilojen jatkajia ja tilaa etsiviä nuoria sekä juttua juoksuttamaan tulevaisuudentutkija Tuomas Kuhmosen. Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Kuhmonen yhdistää akateemisen osaamisen käytännön maatilayrittäjyyteen. Maidontuottajana, vihannesviljelijänä, metsänhoitajana ja koneurakoitsijana operoinut Kuhmonen on maatalouspolitiikasta väitellyt agronomi sekä maaseudun ja elintarvikejärjestelmän, kestävän kehityksen ja ruokaketjun tulevaisuudenkuvien ekspertti.

”Tuomas esitteli meille maatalouden vaihtoehtoisia skenaarioita. Pohdimme niin monimuotoisuutta kuin mikro- ja pienyritysten mahdollisia tulevaisuuksia. Tätähän se tulevaisuustyöhön perustuva valmistautuminen on. Ei se ole kristallipallo, vaan kykyä kysyä mitä jos. Mitä jos eläintuotannon päästöihin kohdistuu tiukempia rajoja. Kasvaako maaseutuelämysten arvo tulevaisuudessa. Mitä se tarkoittaa juuri meidän tilallemme?”

Tulevaisuus ei tule, se tehdään

Anniina Holopaiselle ennakointi ei ole mikään ahdistava lisätehtävä, vaan parempien valintojen apuväline. ”Pienilläkin oivalluksilla voi olla iso vaikutus. Kun esimerkiksi ymmärtää, miten laidunnus toteutetaan tehokkaasti rotaatio- tai lohkolaidunnuksena, samalla saadaan optimaalista rehua, hyvät kasvut eläimille ja säästetään ruokintakuluissa.”

Tulevaisuustaitoja Holopainen kannustaa kartuttamaan. Agrologiksi opiskellut Holopainen päivitti oman tutkintonsa YAMK-tasoiseksi moniammatillisessa ryhmässä: ”Tekee hyvää kyseenalaistaa omia ajatuksiaan eri alojen näkökulmilla.”

Anniina Holopainen puhaltaa maatalousammattilaisiin tulevaisuususkoa. Ruokaa tuotetaan aina eikä solumaatalouskaan häämötä ruoantuotannon ratkaisuna ihan heti. ”Ollaan ylpeitä siitä, miten puhdas ja hieno maa Suomi on. Me voimme tulevaisuudessakin tuottaa puhdasta, terveellistä ja jäljitettävää ruokaa. Työtä ja tuotantoa voi uudistaa tulevaisuusajattelulla ja jos ei ennestään osaa, niitä taitoja voi oppia.”