Nuorilähtöisyys ja läheisyhteistyö tuovat turvaa koulun arkeen

Koulun turvallinen arki on herättänyt paljon keskustelua viime aikoina. Koulussa tapahtuneita väkivaltaisuuksia uutisoidaan niin ulkomailta kuin Suomestakin. Kouluterveyskyselyt osoittavat kiusaamisen lähteneen lisääntymään oppilaitoksissa koronavuosien jälkeen. Hyvien kaveritaitojen ja vuorovaikutustaitojen vahvistamista tarvitaan siis kohtaamisissa niin kasvotusten kuin somessa. Maailmantilan epävarmuudet vaikuttavat nuorten turvallisuuden tunteeseen koulussa ja heijastelevat elämään koulun ulkopuolella.  Triangeli-hankkeessa lähdettiin etsimään vastausta oppilaiden kouluviihtyvyyden, sitoutumisen ja turvallisuuden tunteen lisäämiseen kodin ja koulun uudenlaisella yhteistyöllä. Vuonna 2023 alkanut ja vuoden 2026 kevääseen kestävä Euroopan sosiaalirahaston rahoittama hanke keskittyy nuorten, heidän läheistensä ja oppilaitoksen välisen yhteistyön kehittämiseen toisella asteella Etelä-Savossa.

Läheisten verkosto tuo tukea ja turvaa 

Triangeli on Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Juvenian (Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus) ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton Järvi-Suomen piirin kumppanuushanke, joka saa rahoituksensa Euroopan Sosiaalirahastosta. Triangelin tarkoituksena on kehittää nuorilähtöistä oppilaitosten läheisyhteistyötä. Taustalla on ajatus mahdollisuudesta lisätä nuoren kokonaisvaltaista hyvinvointia vahvemman ja vuorovaikutteisemman turvaverkoston avulla.

Miksi puhumme huoltajien ja vanhempien sijaan läheisistä? Kohtaamamme lukuisat nuoret opiskelijat ovat hankkeen aikana nimenneet moninaisen joukon heille läheisiä merkityksellisiä henkilöitä ja siksi käytämme hankkeessa huoltajan ja vanhemman sijaan termiä läheinen. Läheisten kirjo on nuorille merkittävästi laajempi, kuin vain vanhemmat tai huoltajat. Toki läheisiksi henkilöiksi nimetään usein omat vanhemmat – yhdessä tai erikseen.  Runsaasti mainintoja saavat myös ystävät ja kaverit, puoliso tai seurustelukumppani, sekä sisarukset ja muut sukulaiset.  Nuoret mainitsevat satunnaisesti merkittäviksi läheisiksi myös koulun ammattilaisia, kummeja ja aikuisia harrastusten parista. Kun käytämme sana läheinen, se avartaa näkökulmaa ja ymmärrystä nuoren elämän merkityksellisistä tukijoukoista ja sosiaalisesta turvaverkon moninaisuudesta. Tärkeää on, että emme tule lähtökohtaisesti rajanneeksi nuoren sosiaalista turvaverkkoa vain huoltajiin.

“Pääasia olisi tavoitella rentoja kohtaamisia tärkeiden asioiden ympärillä.” Näin kertoi eräs nuoren opiskelijan läheinen. Yhteydenpito matalalla kynnyksellä ja sujuva vuorovaikutus oppilaitoksen ammattilaisten kanssa voi olla nuoren läheiselle väylä tukea nuorta ja saada myös itselleen ymmärrystä ja tietoa tuen kanavista sekä keinoja tukea omaa nuorta. Vaikka asiat sujuisivatkin nuoren kanssa kupruttomasti, yhteys oppilaitokseen lisää turvallisuuden tuntua niin nuorelle kuin myös läheiselle. Itsenäistymisen kynnyksellä olevalle nuorelle sosiaalisen turvaverkoston tiedostaminen on voimavara ja hänen läheisilleen tukiverkosto nuoren asioissa tuo varmuutta nuoren tukemiseen.  Oppilaitoksen ammattilaiset ovat tärkeä osa tätä verkostoa.  

Nuorilähtöisyys on Triangelin sydän 

Triangelin toimintatavat kiinnittyvät nuorisotyölliseen otteeseen ja nuorilähtöisyyteen. Kiilakoski (2015, 164–168) on kehitellyt yhdessä nuorisotyöntekijöiden kanssa mallin, jossa nuorisotyön ydintä on hahmoteltu erilaisina nuorten suhteina. Nämä suhteet ovat: 1) suhde toisiin nuoriin, 2) suhde turvallisiin aikuisiin ja ammattilaisiin, 3) suhde palveluihin, koulutukseen ja työelämään, 4) suhde asuinalueeseen, 5) suhde päätöksentekoon ja yhteiskuntaan sekä 6) suhde maailmaan ja luontoon. Nuorisotyön ytimessä on Kiilakosken mukaan pyrkimys vahvistaa nuorten toimijuutta nuorille itselleen tärkeissä yhteisöissä sekä tukea heidän kykyään osallistua laajemmin yhteiskuntaan.

Nieminen (2017, 43-44) tiivistää nuorilähtöisyyden asiakaslähtöisyyttä mukaillen. Siinä erottuu neljä ulottuvuutta: toiminnan arvoperusta, joka perustuu ihmisarvoisuudelle, toiminnan organisointi nuoren tarpeista käsin, nuoren ymmärtäminen palveluihin osallistuvana aktiivisena toimijana sekä nuoren asiantuntemus suhteessa omaan elämäänsä. Nämä tekijät tekevät nuoresta työntekijän kanssa yhdenvertaisen toimijan ja tasavertaisen kumppanin. (Nieminen 2017, 43-44.) Triangelissa lähdettiin nuorisotyöllisen otteen ja nuorilähtöisyyden viitoittamana kysymään nuorilta, keitä he pitivät läheisinä aikuisina ja millaista tukea läheisiltä aikuisilta kaivattiin (Juntunen & Juntunen 2024). Aiheesta syntyneen opinnäytetyön tulokset tukivat Lakkala ym. (2022) tuloksia: läheisinä aikuisina useimmiten pidettiin omia vanhempia, etenkin äitiä. Nuorten toivoman tuen muodon voi kiteyttää lauseeseen: ”Tarvittaessa, mutta ei tuputtamalla.”  Nuoret halusivat itse määritellä, mihin ja milloin tukea tarvitsivat.  

Nuorilähtöisiä menetelmiä kehitettiin ja testattiin Triangelissa läheisessä yhteistyössä Etelä-Savon toisen asteen oppilaitosten ja opiskelijoiden kanssa. Näin syntyi muun muassa 7 Päivää -lehden lööppejä, Taju-sinko ja Tuki-sinko sekä tuen supersankareita. Taju- ja tukisingolla ammuttiin pehmeitä palloja malitaulussa oleviin lappuihin, joihin oli kirjoitettu nuoria lähellä olevien aikuisten nimiä (äiti, isä, isosisko, opettaja jne.) Osuttaessa tiettyyn nimeen, nuoren kanssa keskusteltiin, mitä tukea kyseiseltä läheiseltä hän haluaisi tai kuka häntä voisi tukea koulun haasteissa ja millaista tukea koettiin tarvittavan.  Tuen supersankarit askarreltiin kierrätysmateriaaleista ja niihin kirjattiin tärkeitä tuen tekoja ja henkilöitä. Tärkeänä elementtinä oli hauskan työskentelyn lomassa virinnyt keskustelu.  Nuorten ajatuksia esiteltiin huoltajille ja ammattilaisille läheisten illoissa ja seminaareissa.   

Perhetyöstä mallia yhteistyöhön ja läheisten tavoittamiseen  

Triangeli-hankkeessa yhdistetään perhetyön työtapaa nuorisotyölliseen otteeseen. Perhetyöllä tarkoitetaan Triangelissa tekoja, joita tehdään opiskelijoiden, huoltajien ja muun lähiverkoston sekä oppilaitoksen henkilökunnan välisen yhteistoiminnan parantamiseksi. Nuoren opiskelijan ja perheen elämää tarkastellaan kokonaisuutena. Lapsen tai nuoren elämän osa-alueet ja ihmiset muodostavat systeemin, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Yksilön elämässä mukana olevat aikuiset, kuten koulun ammattilaiset, huoltajat sekä muut tärkeät ihmiset nähdään kaikki osana yksilön systeemiä. Tärkeä lähtökohta on irtautuminen ajattelusta, että ammattilaiset tietävät paremmin ja pyrkiminen eri tahojen vuorovaikutukseen. Keskeistä on, miten nuori itse kokee ja ymmärtää tilanteen. (Hovi 2022, 3-6.) 

Triangeli -hankkeessa nuorten ja heidän läheistensä välille on lähdetty etsimään uudenlaisia vuorovaikutuksen muotoja. Nuorten kanssa yhdessä toimien tahdotaan antaa heille mahdollisuus olla vaikuttamassa vuorovaikutuksen luonteeseen ja myös siihen, kenen nuoret haluavat vuorovaikutukseen osallistuvan.  

Läheisten ilta –malli: kolme muotoa

Millaista tukea toivot opintoihisi ja elämääsi sinulle läheisiltä ihmisiltä?  Tähän kysymykseen nuorten vastauksissa nousi useita y- asioita: yhteistä aikaa, yhdessä tekemistä ja ymmärrystä. Nämä toiveet mielessä ryhdyimme yhdessä nuorten ja oppilaitosten ammattilaisten kanssa kehittämään ja toteuttamaan uudenlaisia läheisten iltoja. Näin muotoutui kolme erilaista läheisten ilta -mallia.

Ensimmäinen läheisten illan muoto oli sujauttaa nuorisotyön menetelmiä koulun rakenteissa tapahtuviin läheisten iltoihin. “Vanhempainilta” on perinteisesti käytetty nimitys, sen sijaan läheisten ilta kutsuu herkemmin myös muita nuoren elämän ihmisiä mukaan. Näissä illoissa hankkeemme työntekijät olivat mukana toiminnallisilla työtavoilla ammattilaisten rinnalla kertomassa nuorten viestejä heidän läheisilleen, keskustelemassa nuoruudesta merkittävänä elämänvaiheena ja siitä, mitä nuoren uusi elämänvaihe tuo läheisen ja monesti koko perheen elämään. Työtavat kannustavat läheisiä vertaistuelliseen keskusteluun arjen kysymyksistä, iloista ja huolista niin koulussa kuin kotona. Palaute illoista on ollut myönteistä ja erittäin kannustavaa, toiminnalliset menetelmät on toivotettu tervetulleiksi niin oppilaitoksen ammattilaisten kuin läheisten suunnalta. Illoissa läheiset saivat kirjoittaa terveisensä omalle nuorelle ja aivan ihania viestejä syntyikin, esimerkiksi: “Olen aina tukenasi ja turvanasi <3” “Minulle voit soittaa mihin aikaan vaan, jos tarvitset kyytiä turvallisesti kotiin!” ja “Olet mahtava!”

Toisessa mallissa Suomen nuoriso-opisto Paukkulan opiskelijat olivat keskeisessä roolissa. Opiskelijatoimijat kehittivät, toteuttivat ja kutsuivat opiskeluyhteisön ja läheisensä mukaan Triangelin kanssa toteutettuun Läheisten ilta – tapahtumaan. Upeaa oli huomata opiskelijoiden innostus tapahtuman rakentamisessa ja ilo voida kutsua omia läheisiään -isovanhemmista omiin lapsiin- osallistumaan tähän yhdessä suunniteltuun tapahtumaan. Illassa opiskelijat läheisineen viettivät mukavaa yhteistä aikaa kiertäen opiskelijoiden suunnittelemia ja toteuttamia toiminnallisia rasteja. Rasteilla tuunattiin pipareita, koeteltiin onnea onnenpyörässä ja tehtiin omaan tahtiin monia mukavia tehtäviä yhdessä läheisten kanssa. Tapahtuman ohessa oli mahdollisuus tutustua kouluympäristöön ja kohdata mukavan toiminnan lomassa oppilaitoksen ammattilaisia. Myönteinen ja vapaamuotoinen yhdessäolo rakentaa pohjaa tuleville kohtaamisille ja vuorovaikutukselle. Ensimmäisen yhteydenoton ja kohtaamisen merkitys on noussut esiin Triangelin kyselyssä opiskelijoiden läheisille. Paukkulan läheisten illassa nautittiin yhdessä olosta ja myönteisistä kohtaamisista.

Saman tyyppisiä toisen mallin tapahtumia ovat prosessina opiskelijoiden kanssa toteutetut illat.  Prosessimaisen läheisten illan ensimmäisessä vaiheessa opiskelijaryhmän kanssa vietetään tuokio (pituus voi vaihdella muutamasta tunnista koko päivään), jolloin tutustutaan toisiin ja ryhmän toimintaan erilaisten tehtävien ja keskustelujen avulla. Tutustumisen jälkeen päivän tai tuokion loppuosassa viritetään nuorten opiskelijoiden ajatuksia kohti läheisiä ihmisiä, keitä nuorten läheiset ihmiset ovat ja millaista tukea heiltä toivotaan. Pohditaan, keitä nuoret haluaisivat kutsua tutustumaan omiin opintoihinsa ja oppilaitokseen sekä mitä läheisten kanssa olisi mukava tehdä opiskeluympäristössä.

Toisessa vaiheessa tavataan opiskelijaryhmän kanssa uudelleen ja aletaan suunnitella ja valmistella illan konkreettista toteutusta. Ideoidaan pienryhmissä rönsyilleen ja rohkeasti ja tuodaan lopuksi ideat yhteiseen pöytään. Näistä ideoista valikoidaan äänestämällä sopivimmat ja valitaan kiinnostusten mukaan toteuttajat rasteille, mietitään tilat, tarjoilut, tarvittavat varusteet ja muut kohti toteutusta vievät asiat.

Prosessin kolmas ja viimeinen vaihe onkin itse läheisten illan toteutus ja nauttiminen yhteisistä mukavista hetkistä. Opiskelijoiden ollessa keskiössä ja ammattilaisten tukemassa, ilta muotoutuu opiskelijoiden näköiseksi. Ja nuoren kutsuessa läheistä mukaan, kukapa läheinen voisi kieltäytyä? 

Kolmas malli tuo meidät oppilaitoksen ulkopuolelle vapaa-ajalle ja rooleista vapaiksi. Etenkin yksi tämän mallin toteutus oli erityisen pidetty: hankkeemme harjoittelijan ideasta lähtenyt retropeli-ilta. Runsas kävijäjoukko vietti mukavan illan pac-manin, flipperin ja muiden retropelien ääressä.  Läheiset pääsivät fiilistelemään pelien kautta myös omaa nuoruusaikaansa ja samalla nauttimaan yhteisestä ajasta oman nuoren kanssa. Illan aikana käytiin tärkeitä keskusteluja tuen merkityksestä. Esimerkiksi suurperheen aikuinen totesi nuoren kanssa kahden vietetyn vapaa-ajan olevan harvinaista herkkua kiireisen arjen tiimellyksessä.

Toinen esimerkki läheisten illan toteutuksesta oppilaitoksen ulkopuolella on keilailta, jonne toisella asteella opiskelevat nuoret saivat kutsua mukaan haluamansa läheisen aikuisen. Tilaisuuteen osallistui suuri määrä nuoria läheistensä kanssa ja se tuki paitsi nuorten ja heidän läheistensä välistä vuorovaikutusta, myös verkostoitumista läheisten kesken. 

Kolmas esimerkki oppilaitoksesta irrotettavasta mallista läheisten iltaan oli huhtikuinen rap-tapahtuma Savonlinnan kirjastossa. Iltaa suunniteltiin periaatteella tuottaa tapahtuma, jossa nuoret saavat olla tietäjiä, osaajia ja heidän läheiset aikuisensa enemmänkin oppijan roolissa. Lyriikkapajasta tuli uskallusten elämys, kun sukupolvet yhdessä hioivat lyriikoita ja astelivat lavalle räppäämään. “Nyt mä tiedän mistä biisinteon voi aloittaa”, totesi eräs osallistuja.

Ilon pisaroita, yhteistä tekemistä ja läheisten tukea

Triangeli hanke jatkuu vielä keväälle 2026. Lopputoimintakautenaan se keskittyy edelleen yhdessä toisen asteen oppilaitosten ammattilaisten ja opiskelevien nuorten kanssa tuottamaan ja juurruttamaan uudenlaisia yhteistyön muotoja. Uusimman nuorisobarometrin mukaan nuorten halu vaikuttaa on lisääntynyt (Happonen & Kiilakoski 2025, 60). Nuorille tulee antaa mahdollisuuksia ja tukea entistä vahvemmin itsensä näköisten läheisten iltojen suunnitteluun ja toteutukseen. Näin varmistetaan, että nuorten kannalta juuri heidän toivomansa läheiset ovat mukana ja kutsuttuna sekä iltaan, oppilaitosyhteistyöhön että nuoren hyvinvoinnin tukemiseen.

Triangeli hankkeen sloganit: ”Nuorikin on osa perhettä.” ja ”Hiiteen itsenäisyyden eetos!” kuvaavat hankkeen systeemistä otetta. Me kaikki olemme osa kokonaisuutta ja meillä on tarve tuntea, että saamme tukea sitä tarvitessamme. Näin tuntiessaan nuori voi keskittyä turvallisemmin mielin opiskeluun. Vaikka vastoinkäymisiä ja turvallisuuden tunnetta järisyttäviäkin asioita tulee eteen, ympärillä on verkosto, joka kannattelee.  

Triangelit toimintamallit ja kokeilut, tuovat toivottua yhteistä aikaa ja yhteistä tekemistä nuorille opiskelijoille läheisineen. Yhdessä vietetty paineeton aika muistuttaa meitä siitä, kuinka merkityksellisyyden tunnetta ja mielen hyvinvointia voidaan pienilläkin teoilla tukea. Ilon pisaroita, yhteistä tekemistä ja läheisten tukea.

LÄHTEET

Happonen, K. & Kiilakoski, T. 2025. Tilasto-osio. Teoksessa Happonen, K & Kiilakoski, T. (toim.) Nuoruuden kolme vuosikymmentä. Nuorisobarometri 2024. Helsinki: Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusseura  ja Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2025/03/nuorisobarometri-2024.pdf.

Hovi, M.2022. Systeemisen työotteen käsikirja. Tulevaisuuden Sote-keskus ohjelma 14.10.2022. https://innokyla.fi/sites/default/files/2022-12/Systeemisen%20ty%C3%B6otteen%20k%C3%A4sikirja.pdf  [viitattu 20.1.2025].

Juntunen, K. & Juntunen, K.2024. Toisella asteella opiskelevien nuorten läheisiltä aikuisilta toivoma sosiaalinen tuki opintoihin kiinnittymisessä. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö.  https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/855953/Juntunen_Juntunen.pdf;jsessionid=B51559376FCE7FFE9EF9C8DF87834AF4?sequence=2. [viitattu 19.1.2025.]

Kiilakoski, T. 2015. Nuorisotyö, kasvatus, opetussuunnitelma. Teoksessa Kiilakoski, T.,  Kinnunen ,V. & Djupsund, R. Miksi nuorisotyötä tehdään? Tietokirja nuorisotyön opetussuunnitelmasta. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja 5& Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 169, 152–183.

Lakkala, S., Narkaus, S., & Kallinen, K. 2022. Siirtymävaihe perusopetuksesta ammatilliseen koulutukseen: Opiskelijoiden kokemuksia siirtymästä ja tuen tarpeista. Nuorisotutkimus, 40(1), 3–22. https://doi.org/10.57049/nuorisotutkimus.9115752.

Nieminen, J. 2017. Ohjaamot ja nuorten osallisuus. Teoksessa, Määttä, M. (toim.) Uutta auringon alla? Ohjaamot 1014-2017. Jyväskylä :Kohtaamo-hanke (ESR), Keski-Suomen ELY-keskus. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/162149/Uutta_auringon_alla%20f.pdf?sequence=1&isAllowed=y