Osallisuutta ja vaikuttavuutta lastensuojelutyöhön kohtaamistaitoja vahvistamalla – ammattilaisten näkökulmia mentalisaatiosta

Kohtaamiset lastensuojelussa eivät ole neutraaleja

Lastensuojelutyölle on ominaista työskentelyn herättämät vahvat tunteet ja mahdolliset pelot sekä ammattilaisten ja asiakkaiden välinen jännitteinen suhde. Myös mahdolliset aiemmat negatiiviset kokemukset sekä traumat vaikuttavat osaltaan työskentelyyn. Moni asiakasvanhempi myös tuntee jäävänsä lastensuojelussa ulkopuoliseksi ja kokee, ettei heidän näkemyksiään arvosteta tai huomioida riittävästi. Tällaiset lähtökohdat haastavat luottamussuhteen muodostumista, osallisuuden kokemusta sekä yhteistyön sujuvuutta ja avoimuutta.

Ammattilaisten näkökulmasta juuri näissä haastavissa tilanteissa korostuvat kohtaamistaidot, joihin tukea voi saada mentalisaatiosta. Mentalisaatio on pyrkimystä ymmärtää omaa ja toisen käyttäytymistä, ajatuksia ja tunteita pysähtymisen, pohtimisen ja oman mielen avartamisen avulla. Mentalisoiva työote auttaa ammattilasta tarkastelemaan tilannetta avoimesti ja suhtautumaan vanhemman kokemuksiin aidolla uteliaisuudella ja ymmärrykseen pyrkimisellä.

Mentalisaatio näkyy ajatusten lisäksi teoissa

Opinnäytetyön tutkimustuloksissa mentalisaation vahvistamisen keskeisiksi ehdoiksi nousivat:

• asiakkaan osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistaminen
• ammattilaislähtöisyyden välttäminen
• tunnetyöskentelyn vahvistaminen
• ammattilaisen uteliaisuus, kysyminen ja kuunteleminen
• sekä kiireettömyys kohtaamistilanteissa

Ammattilaisten näkemysten mukaan mentalisoiva työote voi lieventää vanhempien huolia ja epävarmuutta, vahvistaa heidän omaa asiantuntijuuttaan ja tukea toimijuuden kokemusta. Kohtaamisesta tulee tällöin yhteistyösuhde, ei vain viranomaisprosessi.

Työotteen kehittämiseen tarvitaan tukea

Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että lastensuojelun ammattilaiset tunnistavat mentalisoivan työotteen tarpeellisuuden ja sen hyödyt. Mentalisaatiokyky ei ole kuitenkaan pysyvä taito tai ominaisuus. Sitä horjuttaa erityisesti aiemmat turvattomat tai traumaattiset kokemukset, stressi, masennus ja konfliktit. Ammattilaisten näkemykset tuovat esille erityisesti kiireen haitallisuuden ja oman asenteen merkityksen sekä asiakastyössä että työotteen kehittämisessä.

Mentalisoivan työotteen kehittäminen ei voi kuitenkaan jäädä vain yksittäisen työntekijän vastuulle, vaan sen tulisi olla koko työyhteisön yhteinen tavoite ja panostuksen kohde. Kiire, kuormitus ja rakenteelliset paineet haastavat kohtaamistyötä, vaikka ammattilaisilla olisi vahva motivaatio toimia mentalisoivasti. Mentalisaatio ei ole vain menetelmä, vaan ammatillinen asenne – ja sen vahvistaminen on investointi sekä perheiden että työntekijöiden hyvinvointiin. Keskeinen kysymys kuuluukin: miten ammattilaisen mentalisaatiokyvyn kehittymistä ja ylläpitämistä voidaan paremmin tukea työyhteisöissä ja organisaatioissa?

Lähde: Heininen, M. 2025. Mentalisaatio lastensuojelun osallisuuden ja kohtaamisten tukena. Kaakkois-suomen ammattikorkeakoulu. Hyvinvoinnin edistämisen koulutusohjelma. PDF-dokumentti. Saatavissa:  https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120432497