RuokoLog-hankkeen testipäivä

Testin tarkoituksena oli testata kuinka paljon ruokosilppu saadaan tiivistymään jäteauton mekanismilla ja miten tällä tiivistymisellä voidaan vaikuttaa kuljettamiseen ja sitä kautta myös kuljetuskustannuksiin. Tämän testin idea oli muhinut Ruokomestareilla mielessä jo jonkin aikaa. Nyt siihen saatiin hyvä tilaisuus yhteistyönä, koska aihe osui hyvin RuokoLog-hankkeen logistiikan työpaketin teemoihin.    

Ruokomestarit olivat vuokranneet jäteauton Cedde Trans Ab -yritykseltä ja testi tehtiin sisätiloissa Ruokomestareiden omalla varastolla, jossa ruokosilppua oli valmiina varastoituna. Testin olosuhteet olivat siis selkeät, kuivat ja tuulettomat, eli tässä testissä ei otettu huomioon esimerkiksi vaihtelevia sääolosuhteita, kuten sadetta tai tuulta, jotka ulkona lastattaessa vaikuttavat välillä paljonkin lastauksiin.

Ruo’on lastaamiseen käytettiin traktoria, jonka kauhalla ruokosilppu lastattiin jäteauton säiliöön. Kauhan vetoisuus oli 400 litraa, ja selvää oli, että ruokoa saadaan lastata jäteautoon todella monta kauhallista. Tässä testissä käytetyn jäteauton säiliön tilavuus oli 18,5 m3, mutta olemassa on myös säiliöltään suurempia autoja.

Loppujen lopuksi autoon saatiin mahdutettua yhteensä 96 kauhallista ruokoa. Kuutioina autoon mahdutetun ruo’on määrä oli noin 38 m3. Jäteauton mekanismi toimi testissä hyvin, joten tekniikan suhteen ei tullut vastaan haasteita. Aikaa tässä lastauksessa meni vajaa kaksi tuntia.

Tässä testissä testattiin ruo’on puristumista nimenomaan kuivalla ja sisävarastossa säilytetyllä ruokosilpulla. Järviruokoa kuljetetaan monesti myös muunlaisessa muodossa, ei pelkästään silppuna. Tällöin jäteauton mekanismi ei välttämättä ole toimiva, jos puhutaan esimerkiksi kesällä niitetystä ja märästä ruo’osta.

Lopputuloksena siis autoon lastattu ruoko tiivistyi noin kaksi kertaa alkuperäistä tiiviimmäksi jäteauton säiliössä, koska 18,5 m3 kokoiseen säiliöön saatiin mahtumaan noin 38 m3 ruokoa.

Tällä testillä testattiin myös ruokosilpun käyttäytymistä tiivistämisen jälkeen, eli katsottiin jääkö ruoko tiiviiksi, vai palautuuko se nopeasti takaisin lähtötilanteeseen. Huomattiin se, että ruoko palautui nopeasti lähtökohtiinsa, ja puristamisen jälkeen autosta tyhjennetystä ruokosilppukasasta ei jälkeenpäin huomannut minkäänlaista kasaan puristumista tai tiivistymistä. Oli positiivista huomata, ettei ruo’on laatu kärsi puristamisesta, eikä ruo’on olomuoto muutu tai jää tiiviimmäksi alkuperäiseen verrattuna.

Tällaisen kuivan ruokosilpun kuljettamisessa autojen painorajat eivät tule vastaan, koska lastattava materiaali on kevyttä. Tässä testissä lastattu noin 38 m3 ruokosilppua painoi yhteensä 4100 kg. Tuolla määrällä tämän jäteauton säiliö tuli siis aivan täyteen. Jos kyseessä olisi kosteampi ruokosilppu, materiaalin paino toki nousisi. Testissä lastatun ruo’on kosteusprosentti oli 13.

Testi oli onnistunut ja ruoko siis tiivistyi hyvin auton säiliössä. Selvitettävää jäi kuitenkin toiminnan tehostamisen kannalta. Nyt testin sisäolosuhteet suosivat traktorilla ja sen kauhalla lastaamista, mutta miten kävisi ulkona kovassa viimassa ja tuulessa? Jos pyritään toiminnan tehostamiseen, tarvitaan siis joku muu keino ruo’on lastaamiseen, kuin traktorin kauha. Ruokomestarit olivat jo tätä asiaa ajatelleetkin etukäteen, ja heillä oli ideoita tämän asian ratkaisemiseksi.

Ruokosilppua saadaan tehtyä myös suoraan talviniiton yhteydessä, jolloin silppuava niittokone puhaltaa silpun suoraan koneen omalle lavalle. Näin ollen ruokosilpun lastaus myös suoraan niittokohteelta jäteautoon on mahdollista. Tuolloin jää tosin vielä ratkaistavaksi ruokosilpun lastaus niittokoneen lavalta jäteautoon. Kaikessa toiminnassa on myös huomioitava keliolosuhteet. Myös talvella niitetty kuiva järviruoko imee itseensä kosteutta esimerkiksi ilmasta. 

Tällainen entisellä jäteautolla kuljettaminen toimisi hyvin sellaisissa lastauspaikoissa tai niittokohteissa, joihin pääsee helposti ajamaan suurella ja painavalla kulkuneuvolla. Näin ruo’on lastaaminen onnistuu suoraan rannasta tai varastolta. Myös lastin purkamiselle täytyy olla sopiva ja kuiva paikka, johon sen voi helposti purkaa autosta pois.

Logistiikasta puhuttaessa nousevat kuljetuskustannukset melkeinpä aina puheeksi. Kustannukset ovat usein myös ratkaiseva seikka kuljetustavan valinnassa. Järviruokokuljetusten kustannustehokkuutta ajatellen tämä testi jäteautolla oli siis onnistunut. Kustannussäästöjä sekä myös ajan optimointia saataisiin aikaan tällä menetelmällä kuljettamalla. Laskennallisesti noin joka toisen autollisen voisi jättää kuljettamatta, koska ruoko saadaan tiivistymään noin kaksi kertaa alkuperäistä tiiviimmäksi kuutiomäärältään, lähtökohtaan verrattuna.

Jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan miten näitä tuloksia tullaan jatkossa hyödyntämään.

Kirjoittaja työskentelee RuokoLog – Järviruo’on logistiikka ja saatavuus –hankkeessa projektipäällikkönä.