Sosionomikoulutuksella vanginvartijan tehtäviin

Annika Forsberg on valmistunut sosionomiksi Xamkista, Mikkelin kampukselta, vuonna 2017.

Sosionomiksi Annika päätyi opiskelemaan, koska jo nuoresta alkaen häntä oli kiinnostanut työ, jossa saisi olla tekemisissä ihmisten kanssa. Lukion jälkeen välivuotta pitäessään Annikalla oli aikaa pohtia, ja tutustua eri vaihtoehtoihin. Yhtenä kriteerinä tulevalle alalle oli myös se, että täytyy olla hyvät työllisyysnäkymät. Alaksi valikoitui siis sosiaaliala, tarkemmin sosionomitutkinto ja ensimmäinen hakutoive oli Mikkeli. Sinne Annika päätyikin, ja opinnot alkoivat syksyllä 2014.

Opiskeluaikana tehtävät harjoittelut voivat määrittää uran suuntaa jatkossa

”Opinnot olivat mielenkiintoisia, sopivan haastavia, ja meillä oli tosi kiva ryhmä. Yksi opiskelukaverini on edelleen yksi parhaista ystävistäni. Täällä oli hyvä opiskella”, muistelee Annika.

”Opiskeluajalta ei tule nyt mieleen mitään yhtä erityistä muistoa, joka nousisi ylitse muiden. Opinnäytetyöni tein parin kanssa Mikkelin vankilalle, työ käsitteli isyyttä ja vankila-aikaa, siitä tietysti jäi pieni kipinä rikosseuraamusalaa kohtaan elämään, ja tuo kipinä on vaikuttanut uraani nyt valmistumisen jälkeen”

Opintoihin kuului 4 harjoittelua, ja ne Annika suoritti hyvin erilaisissa paikoissa, päihdekuntoutuskeskuksessa Mäntyharjulla, erityisluokan ohjaajana ala-asteella, väkivaltatyön avohoitoyksikössä Violassa ja nuorisopsykiatrian polilla ja osastolla.

”En halunnut mennä harjoitteluun vain ”johonkin minne pääsee”, vaan paikkaan, joka minua oikeasti kiinnostaa ja josta on minulle hyötyä myöhemmin urallani. Väkivaltatyön avohoitoyksikössä Violassa harjoittelussa ollessani sain jopa suorittaa heidän avainhenkilökoulutuksensa lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja puheeksi ottoon liittyen. Normaalisti tämän avainhenkilökoulutuksen sai suorittaa vain työelämässä jo olevat, mutta sain tähän erityisluvan silloin opiskelijana”, Annika toteaa.
Valmistumisensa aikaan Annika oli viimeisillään raskaana, joten työelämään siirtyminen sai hetken odottaa. Elokuussa 2019 Annika aloitti työt Kelalla, perustoimeentulotuen käsittelyssä. Työhön kuului myös vapautuvien vankien asioiden käsittely ja kun Mikkelin yhdyskuntaseuraamustoimistolle haettiin rikosseuraamustyöntekijää, näki Annika tilaisuutensa tulleen, ja haki paikkaa.

”Rikosseuraamusala kiinnosti, koska siellä sosiaalinen ja kuntouttava toiminta yhdistyy yhteiskunnallisesta turvallisuudesta huolehtimiseen”

Rikosseuraamustyöntekijän pesti oli määräaikainen, ja sen lähetessä loppuaan avautui Mikkelin vankilalle vartijanvirka.

”Vanginvartijaksi pätevöittää rikosseuraamusalan perustutkinto tai soveltuva ammattikorkeakoulututkinto, eli esimerkiksi sosionomi. En siis itse ole käynyt vartijantutkintoa, vaan sosionomin papereilla olen työllistynyt”

”Vartijan työn lisäksi olen tehnyt myös rikosseuraamustyöntekijän tehtäviä vankilalla. Työni vartijana on mielenkiintoista, vaihtelevaa ja mahdollisuuksia myös täydennys- ja jatkokouluttautumiseen on useita jo virassa oleville. Olen itse esimerkiksi käynyt voimankäytön kouluttajan koulutuksen, eli toimin myös kouluttajan tehtävissä, seuraavana luvassa on päivittäisten ja vaativien saattotehtävien koulutus”

”Vankilalla meillä on monta eri osastoa; vastaanotto, valvomo, vankien osastot, lisäksi voi olla myös ulkopuolisia saattotehtäviä. Kuvausta ”tavallisesta” työpäivästä on siis vaikea antaa, mutta esimerkiksi vankien osastolla vastataan osaston päivätoiminnasta, huolehditaan järjestyksen ylläpidosta, vankien ulkoiluista, vankeja neuvotaan ja ohjataan tai saatetaan vankeja asioimaan tarvittaessa vaikka terveydenhuoltoon.
Vankilan vastaanotossa taas otetaan uudet vangit vastaan ja kirjataan vapautuvat ulos. Työtä teemme tietysti kolmessa vuorossa, sillä vankilassa tulee olla miehitys koko ajan”

Vartijan työ ei ole sitä mitä luullaan

Suurin väärinkäsitys vanginvartijan työhön liittyen on Annikan mukaan se, että työ olisi jatkuvasti raskaassa varustuksessa kulkemista, sisältäisi paljon voimankäyttöä ja vankien kanssa painimista.

”Käsitys tulee varmasti jostain elokuvista. Tottakai meilläkin on välillä vaativia tilanteita, mutta onneksi hyvin harvoin joudumme turvautumaan raskaiden voimakeinojen käyttöön. Työ on hyvin pitkälti sosiaalista ja vuorovaikutuksellista”

”Sosionomiopinnot ovat antaneet todella hyvän pohjan vanginvartijan työhön, sillä kyseessähän on hyvinkin vaativa asiakaskunta ja sosionomiopinnoissa keskitytään juuri siihen sosiaaliseen kanssakäymiseen ja vuorovaikutukseen haastavienkin asiakkaiden kanssa. Opintoihin ainakin minun aikana kuului paljon mielenterveys- ja päihdetyötä ja vapaavalintaisista löytyi kriminaalityötä, väkivaltatyötä ja sieltä olen saanut hyvän pohjan rakentaa ymmärrystä sille, millaisia haasteita meidän vangeillamme on ja valmiuksia heidän kanssaan vuorovaikutukseen ja keskusteluun”

”Parasta työssäni tällä hetkellä on sen monipuolisuus, työpäivät ovat vaihtelevia, koskaan ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Kuulostaa kliseiseltä, mutta työssäni se on totta.
Lisäksi työssä voi kokea palkitsevia hetkiä, vangithan voivat monet olla esimerkiksi virkamiesvastaisia, mutta kohtaamalla heidät ihmisinä asenteita voi päästä muuttamaan. Saatan esimerkiksi saada vangeilta kiitosta, kun neuvon ja opastan heitä arjen asioissa, ja siitä tulee aina hyvä mieli. Koen että tämä on merkityksellistä ja vaikuttavaa työtä”

Sosiaalialasta kiinnostuneille tai sitä jo opiskeleville Annika haluaa toivottaa tsemppiä, ja muistuttaa pitämään mielen avoimena. Alalla on paljon mahdollisuuksia, kannattaa rohkeasti kokeilla omia mielenkiinnon kohteita, vaikka alkuun saattaisi hieman mietityttääkin, että onko tämä sittenkään oma juttu.

”En olisi itsekään alkuun uskonut, että sosionomin papereilla päädyn vanginvartijaksi, mutta tässä sitä nyt ollaan, ja viihdyn työssäni erinomaisesti”