Kahvista kuusenkerkkään – paikallisista vahvuuksista uusille kasvupoluille

Kahvin tuoksu vanhassa tehdasmiljöössä. Keväällä poimitut kuusenkerkät. Saimaan vesi, italialainen gelato ja kalastusretki kosken rannalla.

Ensi silmäyksellä niillä ei ole paljon yhteistä. Seitsemälle suomalaiselle pienyritykselle ne ovat kuitenkin raaka-aineita, paikkoja ja osaamista, joista syntyy omaleimaista liiketoimintaa.

Suomi tunnetaan metsistään, järvistään ja vahvasta kahvikulttuuristaan. Omalla alueella tavalliselta tuntuva saattaa olla muualla juuri se, mikä herättää kiinnostusta. Uutta syntyy myös erilaisten ideoiden, taitojen ja perinteiden kohdatessa. Sama kysymys koskettaa pieniä yrityksiä eri puolilla Eurooppaa: miten omista vahvuuksista rakennetaan mahdollisuuksia myös kotiseudun ulkopuolella?

Paikallinen ympäristö maistuu tuotteessa
Keväällä kuusen oksien päihin ilmestyvät pehmeät, vaaleanvihreät kuusenkerkät. Ne ovat yksi lähestyvän kesän merkeistä suomalaisessa metsässä – pieni ja arkinen osa luontoa, jonka äärelle harva pysähtyy. Mikkelin Rahulassa toimivalle Rahula Ranch Oy:lle kerkät ovat kuitenkin paljon enemmän: ne ovat yrityksen tuotteiden keskeinen raaka-aine. Käsin poimituista eteläsavolaisista kerkäistä valmistetaan juomia ja muita metsän inspiroimia tuotteita. Samalla luonnosta tuttu raaka-aine saa uuden merkityksen käsityön ja tuotekehityksen kautta.

Toisenlaisen esimerkin tarjoaa Saimaan seutu. Lappeenrannassa toimiva Nuija Distillery valmistaa käsityönä pienissä erissä ginejä ja muita tislaamotuotteita. Saimaan vesi, paikalliset raaka-aineet ja yhteistyö alueen toimijoiden kanssa sitovat yrityksen vahvasti Etelä-Karjalaan.

Molemmissa yrityksissä ympäröivä luonto on enemmän kuin toiminnan tausta. Se näkyy raaka-aineissa, valmistuksessa ja tuotteiden yhteydessä omaan alueeseensa. Kiinnostavaa ei siis tarvitse aina etsiä kaukaa. Läheltä löytyvä ja itselle arkinen saattaa tarjota yritykselle aineksia omaleimaiseen liiketoimintaan.

Kahvimaassa pitää erottua
Kahvi kuuluu Suomessa arkeen, juhlaan ja yhteisiin hetkiin. Maassa, jossa kahvia juodaan paljon, pienpaahtimon on löydettävä oma tapansa jäädä mieleen. Eroja syntyy raaka-aineista, paahtamisesta ja käsityöstä, mutta myös paikasta, arvoista ja kahvin ympärille rakentuvista kokemuksista.

Omaleimaisuus ei edellytä kokonaan uuden tuotteen keksimistä. Samaa tuotetta tekevät yritykset voivat erottua toisistaan siinä, miten ne valitsevat raaka-aineita, valmistavat tuotteen ja rakentavat toimintaa sen ympärille.

Mikkelissä Kirjalan Paahtimon tekemisessä korostuvat huolella valitut pavut, tuoreus ja käsityö. Kuusankoskella KAPU Roastery puolestaan nostaa esiin eettisesti viljellyt pavut ja pienissä erissä paahtamisen. Mukana on myös kahveja vähemmän tunnetuilta tuottajilta. Stockfors Coffee Roasters tuo mukaan toisenlaisen näkökulman. Pyhtäällä kahvi liittyy historialliseen tehdasmiljööseen, joka on osa yrityksen omaleimaisuutta.

Paikka antaa syyn tulla
Stockforsilla paikan merkitys näkyy myös siinä, mitä asiakkaille tarjotaan kahvin rinnalla. Paahtimovierailut ja tastingit tuovat kahvin tekemisen ja ympäristön, jossa sitä paahdetaan, osaksi vierailua. Vanha tehdasmiljöö saa samalla uuden tehtävän nykyisen yritystoiminnan ympäristönä.

Kotkan Siikakoskella joki ei ole vain maisema. Lohilaanille se on koko toiminnan lähtökohta. Kalastus ja luonnossa liikkuminen tarjoavat asiakkaille kokemuksia, jotka syntyvät juuri tämän paikan äärellä. Luonto määrittää pitkälti sen, mitä Lohilaani tarjoaa ja miksi sinne tullaan.

Joki ja vanha tehdas ovat hyvin erilaisia paikkoja, mutta kummallakin on merkitystä sille, miksi asiakas tulee juuri sinne. Paikka tarjoaa enemmän kuin puitteet toiminnalle. Se mahdollistaa kokemuksia ja palveluja, joita ei voisi siirtää sellaisinaan minne tahansa. Samalla yrityksen toimintaa voi katsoa uudesta suunnasta: mitä muuta juuri tässä paikassa voisi tehdä, nähdä tai kokea?

Kun perinteet löytävät uuden paikan
Maut ja ruokaperinteet kulkevat ihmisten mukana paikasta toiseen. Uudessa ympäristössä ne kohtaavat uusia ihmisiä ja löytävät vähitellen paikkansa osana paikallista elämää. Samalla alueelle syntyy jotakin, mitä siellä ei ehkä aiemmin ollut.

Lappeenrannassa tästä tarjoaa esimerkin Mirtillo. Marina Vallongon yrityksessä valmistetaan käsityönä italialaiseen perinteeseen pohjautuvaa gelatoa ja leivonnaisia. Mukana kulkevat Italiasta lähtöisin olevat taidot ja tekemisen tavat. Yrityksen arki ja asiakkaat ovat kuitenkin Suomessa. Perinne jatkuu, vaikka paikka sen ympärillä on vaihtunut.

Mirtillo laajentaa ajatusta siitä, mitä paikallinen tarkoittaa. Kaiken alueelle ominaisen ei tarvitse olla siellä syntynyttä tai pitkän paikallisen historian tulosta. Muualta tulevat ihmiset tuovat mukanaan osaamista, makuja ja perinteitä, jotka vähitellen juurtuvat uuteen ympäristöön. Ajan myötä jostakin muualta tuodusta saattaa tulla luonteva osa sitä, mitä alueella tehdään ja tarjotaan.

Tuttua uudesta suunnasta
Artikkelin yritykset lähtevät liikkeelle hyvin erilaisista asioista. Metsän raaka-aineesta syntyy tuote, jokimaisemasta osa palvelua ja vanhasta tehdasmiljööstä paikka, johon asiakkaalla on syy tulla. Kahvikin taipuu moneksi. Toisesta maasta mukana kulkenut käsityöperinne puolestaan löytää paikkansa Suomessa. Yhteistä ei ole yksi ratkaisu, vaan kyky tunnistaa mahdollisuuksia siinä, mitä yrityksellä on jo käsissään.

Seuraava askel näyttää jokaisella erilaiselta. Se saattaa tarkoittaa palvelun laajentamista, uusien asiakkaiden tavoittamista tai oman osaamisen viemistä nykyistä laajemmille markkinoille. Pienelle yritykselle muutos ei välttämättä ala suuresta suunnitelmasta. Alkuun riittää havainto siitä, mitä omassa toiminnassa kannattaa kehittää ja kenelle sillä voisi olla merkitystä.

Rural-UP -hankkeessa tätä näkökulmaa tarkastellaan yli rajojen, erilaisten yritysten ja alueiden omista lähtökohdista. Yhtä valmista mallia ei ole. Yritysesimerkit johtavat kuitenkin yhteisen kysymyksen äärelle:
Mitä sellaista omassa yrityksessä on jo olemassa, jonka voisi nähdä uudella tavalla?

Lue lisää artikkelissa esitellyistä yrityksistä →