Heals+ edistää Xamkin toimintakulttuuria fyysistä aktiivisuutta tukevaksi ja luo vaikuttavan elintapaohjauksen mallin. Heals+ on tarjolla henkilökunnalle ja opiskelijoille, toistaiseksi vain suomeksi. Heals+ is currently available only in Finnish.
Tuemme aktiivista työ -ja opiskelukulttuuria ja kokoamme yhteen Xamkin sisällä olevat mahdollisuudet ja tukimuodot oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja parantamiseen. Tuomme esiin tutkimustietoa, olemme osa erilaisia tapahtumia.
Vuonna 2026 testaamme mm. Liikkuva luento -konseptia vapaaehtoisten lehtoreiden kursseilla.
Kehitämme vaikuttavan elintapaohjausmallin, joka tukee opiskelijoiden ja henkilöstön hyvinvointia. Elintapaohjaus keskittyy liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden edistämiseen. Kohderyhmänä ovat vähän liikkuvat tyypin 2 diabetesriskissä (T2D) olevat xamkilaiset.
Mallin ensimmäisen versio pilotoitiin keväällä 2026 ja raportoidaan loppuvuodesta 2026. Seuraava versio toteutetaan keväällä 2027 raportin pohjalta.
Priorisoin usein muut asiat liikunnan edelle – ne tekosyyt!
Mä oon Heta, se tyyppi, joka on aikatauluttanut aamulenkit… mutta todellisuudessa ne on aikatauluttanut kaksi saksanpinseriä. Ne ei kysy, huvittaako lähteä – ne ilmoittaa asiasta. Ja jos en jostain syystä pääse heti liikkeelle, ne katsoo mua sellaisella ilmeellä, että siinä kohtaa alkaa jo itse kyseenalaistaa elämänvalintojaan. Joten kyllä, aamulenkki tulee hoidettua lähes joka aamu – enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti.
Onneksi lenkit ei kuitenkaan ole pelkkää velvollisuutta. Kun yhdistää koirat ja äänikirjat, siitä tulee jopa yllättävän mukavaa. Voin kuunnella tarinaa samalla kun koirat vetää mua välillä vähän reippaampaan tahtiin. Ja jos oikein hyvin käy, muistan vielä reitinkin ilman että päädyn seikkailemaan jonnekin ihan muualle.
Viikoittainen äiti + kävely -kombo ja kallis salijäsenyys
Yritän myös hakea äitiäni kävelylle viikoittain. Se on oikein hyvä yhdistelmä liikuntaa ja kuulumisten vaihtoa. Tosin vauhti ei päätä huimaa – mutta ehkä se onkin koko jutun pointti. Ainakin ehtii puhua enemmän kuin hengästyä.
Mulla on myös salikortti. Se on teoriassa ihan huippu kannustin liikkumaan. Käytännössä jokainen käyttökerta tuntuu nykyisellä aktiivisuudella vähän turhan arvokkaalta. Välillä mietin, että maksanko enemmänkin hyvästä ideasta kuin toteutuksesta. Mutta ehkä just siksi sinne pitäisi mennä useammin… (tätä kirjoittaessa pieni piston sydämessä).
Kundaliinijoogan mystinen vetovoima
Ja sitten on Sinin kundaliinijooga. Se on oikeasti ihan parasta. Siellä tulee sellainen olo, että ehkä tästä vielä jotain hyvinvointia syntyy.
Mikä ei nappaa? – No suorittaminen
Sitten on ne hetket, kun liikkuminen muuttuu suoritukseksi. Kiireessä se on lähinnä yksi tehtävä lisää listalla, eikä kyllä yhtään houkuttele. Ja syksyllä pimeys ja sade tekevät oman taikansa – motivaatio katoaa nopeammin kuin hauki rannasta. Lomalla olen yhtäkkiä ihan eri ihminen: liikun enemmän, talvella hiihdän ja laskettelen, kesällä pyöräily ja joskus golf tulee mukaan kesäpäiviin ja innostun uusista jutuista. Ilmeisesti ongelma ei siis ole liikunta vaan arjen haasteet.
Ja lopuksi rehellisin osuus
Osaan kyllä keksiä tekosyitä. Priorisoin usein muuta tekemistä liikunnan edelle – ja kutsun sitä sitten kiireeksi tai tärkeämmiksi asioiksi. Todellisuudessa kyse on joskus ihan vaan siitä, että sohva voittaa. Aika usein vieläpä selvästi.
Tuloksia mitataan Hyviöllä
Erityisesti Heals+ Lifen vaikutuksia mitataan Terveyden edistämisen tutkimusyksikön kehittämällä Hyviö -työkalulla. Hyviö on vaikutusten ja vaikuttavuuden mittaamisen työkalu, joka kerää dataa samaan paikkaan näyttäen ihmisessä tapahtunutta muutosta automaattisesti.
Toteutamme yhteistyössä Xamkin eri toimijoiden kanssa kampanjoita ja tapahtumia aktiivisemman opiskelu -ja työelämän toteuttamiseksi.
Säähän ei ole milloinkaan hyvä, jos oikein tarkasti ajattelee. Eikä liian tavoitteellisesti kannata kyllä urheillakaan, kun siitä tulee vain hiki ja paha mieli. Ja joskus verkkaritkin voi olla pesussa.
All-in
Mä oon Pekka. Se tyyppi, joka on ratkaissut liikunnan yksinkertaisesti: kesällä golf, talvella hiihto. Ei tarvitse miettiä liikaa vaihtoehtoja – riittää, että vaihtaa vuodenaikaa ja harrastus päivittyy automaattisesti. Perinteisesti oon asettanut itselleni ihan maltillisia tavoitteita, kuten että hiihdän talvessa sen tuhat kilometriä. Ja kesällä sitten “pari kierrosta golfia”… joka viime kesänä tarkoitti 78 kierrosta. Eli käytännössä harrastan kohtuutta, mutta vähän pidemmällä aikavälillä. Tottakai sitä aina miettii, että voisihan tasoa vielä nostaa. Esimerkiksi hiihtää 2000 kilometriä vuodessa ja pelata tuplamäärän golfkierroksia. Siinä kohtaa vaan tulee vastaan pieni käytännön haaste: pitäisi ehkä käyttää vapaa-aikaakin urheiluun. Katsotaan nyt, kuinka pitkälle tätä teoriaa jaksaa viedä.
Halu pysyä kasassa
Liikkumaan mua motivoi varmaan eniten se, että pysyy jotenkin kasassa – ja halu kehittyä. Kilpailen lähinnä itseäni vastaan, joka on hyvä, koska vastustaja on samaan aikaan sekä tuttu että joskus yllättävän ovela.
Pää tyhjenee Waltarilla
Hiihdossa on oma rauhansa. Usein suuntaan ladulle yksin, vielä mieluiten pimeässä, äänikirja korvissa. Siinä ehtii kuunnella sekä tietokirjoja että Waltaria ja samalla vähän tyhjentää päätä. Riittävän pitkän lenkin jälkeen olo on sellainen, että maailma on edelleen olemassa, mutta ei ihan niin kiireinen. Golf taas on ihan eri maailma. Siinä on kyse seurapelistä, jossa terapioidaan toisiamme muiden huonojen golfareiden kesken. Siellä käydään yhdessä läpi elämän suuria kysymyksiä, kuten miksi tämä lyönti meni taas tuonne metsän puolelle. Samalla huomaa, että golfissa on lähes loputtomasti tapoja epäonnistua, mutta onneksi yksi onnistunut lyönti riittää nollaamaan kaiken muun. Ja sitten onkin taas hyvä syy pelata seuraava kierros.
Joskus saa vaan olla
Oon myös yrittänyt päästä eroon tekosyistä. Eli lähden liikkumaan, vaikka ei yhtään huvittaisi – mikä on usein hyvä idea vasta jälkikäteen. Olen hiihtänyt -30 asteen pakkasessa ja pelannut golfia kaatosateessa. En suosittele, mutta tekisin silti uudestaan. Kyse on kuulemma pukeutumisesta ja asenteesta, ja ehkä pienestä järjen puutteesta. Mutta osaan mä olla myös armollinen itselleni. Joskus keho ja mieli ovat sitä mieltä, että tänään paras liikuntasuoritus on päikkärit ja pizza. Ja silloin mennään sillä. Nukutaan kun nukuttaa, syödään kun on nälkä ja liikutaan kun oikeasti liikututtaa. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin kyllähän se paras tekosyy on edelleen tämä: älä tee tänään mitään, minkä voit huomenna jättää tekemättä.
Tuloksia ja ideoita
Artikkeli
Liikkuva luento antaa tilaa liikkeelle etäopetuksessa
Liikkuva Luento on yksinkertainen keino lisätä pientä liikettä opiskeluun / opetuksen yhteyteen, sillä liikkeellä on monia positiivisia vaikutuksia vireyteen, oppiseen ja opiskelukykyyn.
Artikkeli
Muutos syntyy oivalluksesta – motivoivan haastattelun voima
Heals+ LIFE elintapaohjauksen pilotissa yksi oleellisimmista työkaluista oli juuri julkaistussa liikunnan Käypä hoito -suosituksessakin (Liikunta 2026) mainittu motivoiva haastattelu. Se tukee osallistujan omaa oivallusta ja…
Inhoan kylmää ja märkää, joten syksy, talvi ja kevät ovat usein sellaisia aikoja, että en millään haluaisi lähteä ainakaan ulos lenkille.
Aamutreeniä ja elämänhallintaa (ainakin paperilla)
Mä oon Aki, se tyyppi, joka salaa tykkää herätä aikaisin ja mennä koulun liikuntasaliin jo ennen töitä. Ei siksi, että olisin jotenkin erityisen tehokas ihminen – vaan koska on kiva saada tunne, että tänään oon ainakin yrittänyt.
Aamusalilla parasta on se, että siellä on tilaa. Ei tarvitse taistella kahvakuulista tai teeskennellä sosiaalista small talkia juoksumatolla. Yleensä seuraa on vain muutama muu aamuvirkku, jotka todennäköisesti ovat paikalla joko puhtaasta itsekurista tai siitä, ettei kukaan muu halua nähdä heitä hikoilemassa iltapäivällä.
Ja sitten ne äänikirjat. Ilman niitä tuskin liikkuisin yhtään. Joskus lähden lenkille ihan vain siksi, että en malta lopettaa kesken jotain jännäriä – ja sitten huomaankin olevani 14 kilometrin päässä kotoa ja vähän hukassa. Onneksi puhelimessa on kartta ja järki jäänyt kotiin.
Xamkin oma Tour de France Pyöräilyssä iskee pieni kilpailuvietti. Meillä on Xamkin porukalla oma joukkue Kilometrikisassa, ja siinä kyllä tulee poljettua, vaikka reidet huutaisi armoa. Viime kesänä kertyi 1200 kilometriä. Tänä kesänä on tarkoitus pistää paremmaksi – tai ainakin julkaista Stravassa niin, että näyttää siltä.
Päivittäinen 100 punnerruksen sopimus itseni kanssa En ole mikään kehonrakentaja, mutta tykkään selkeistä tavoitteista. Niinpä teen 100 punnerrusta päivässä. Tai ainakin yritän. Joskus menee 4×25, joskus 10×10 – ja joskus 1x”no ei tänään”. Hyvä puoli on, että tämän voi tehdä missä vain: kotona, salilla tai vaikka keittiössä, kun kahvi tippuu.
Syön klo 11–18 – joskus Keväällä innostuin vähän paastoilusta, tai oikeammin ”aikaan sidotusta syömisestä”, joka kuulostaa tieteelliseltä. Ajatuksena siis se, että syön vain klo 11–18. Totuus on, että joskus syön myös klo 20:30, jos joku tarjoaa kakkua. Mutta noin 80 % ajasta pysyn suunnitelmassa – ja se on jo aika paljon. Painoakin on tippunut 7 kiloa, mikä todistaa, että joskus vähemmän on enemmän – ainakin napostelussa.
”En enää torkuta elämääni ohi”
Sauli ei koskaan ollut erityisen kiinnostunut hyvinvointihömpästä. Hän söi silloin kun ehti, liikkui lähinnä sattumalta ja tilasi ruokaa Woltilla, koska se oli helppoa – ei siksi, että se olisi erityisen hyvää.
Mutta jossain kohtaa jotain muuttui.
– Havahduin, kun tajusin että miten väsynyt olen koko ajan. Aamulla ei jaksanut nousta ja torkkunappi tuli tutuksi aamuherätyksien yhteydessä, työpäivien jälkeen kömmin lähinnä vain sohvalle torkkumaan. Eräänä viikonloppuna muistan, kun makasin sohvalla ja katsoin miten hieno keli ulkona on. Samaan aikaan uloslähteminen tuntui kuitenkin liian vaivalloiselta. Se oli taitekohta milloin aloin ymmärtämään omaa tilannettani. Tuijotin rinnuksille kertyneitä sipsinmurusia ja vieressä olevaa tyhjentynyttä sipsipussia.
Voin edelleen kohdata arkiviholliseni.
Siinä se oli, oma arkkiviholliseni, kryptoniitti, sipsit. Sit mie vaan päätin, että nyt riittää. Tein päätöksen, että alan kiinnittämään huomiota omaan syömiseen. En kiellä mitään asioita itseltäni, mutta vähennän sipsien syömistä ja yritän saada edes jotain rytmiä ruokailun osalta. Aamut oli mennyt aikaisemmin torkkuessa, mutta nyt päätin, että herään hieman aikaisemmin ja alan syömään aamupalan. Ihan vaikka vaan banaanin ja leivän.
Siitä se lähti.
Seuraavaksi Sauli päätti tehdä itse ruokaa. Ei mitään MasterChef-annoksia – vaan ihan perus kotiruokaa. Kanapastaa, makaronilaatikkoa, pasta bolognesea. Sellaisia ruokia, joita voi tehdä ison satsin kerralla ja syödä monta päivää.
– Se oli yllättävän helppoa, ja tuli hyvä fiilis. Ei tarvinnu enää miettiä, mitä tilaisi. Oli jo valmiina. Ja se säästi rahaa ihan törkeästi, Sauli naurahtaa.
Liikunnan kanssa Sauli ei lähtenyt soitellen sotaan. Ei salikorttia, ei juoksuohjelmia, ei älyrannekkeita.
– Mie aloin kävelemään pieniä lenkkejä työpäivien jälkeen. Ekat lenkit oli ihan pari kilometriä. Ensin ajattelin, että teen sen pari kertaa viikossa. Nyt tulee mentyä käytännössä joka päivä.
Arkkivihollinen ei ole enää vihollinen, vaan Saulin ja sipsien välille on muodostunut terveempi suhde.
– Kohtaamme harvemmin kuin ennen, mutta tärkeintä on, että voimme kohdata edelleen toisemme. Asioiden totaalinen kieltäminen ei ole kannattavaa, etenkään pitkässä mittakaavassa.
Mikään ei tapahtunut yhdessä yössä, eikä Sauli ei alkanut hehkua kuin hyvinvointivaikuttaja. Mutta olo parani, sumuinen olo haihtui ja vuoden aikana painoakin väheni noin kymmenen kiloa.
– Minust tuntuu, että oon taas oma itseni. Virkeämpi, tasapainoisempi. Ja ylpeä siitä, että sain itseni liikkeelle ilman, että kukaan painosti. Se oli mun päätös.”
Toimistorotan selviytymisopas
Mä istun. Siis oikeasti – istun aivan liikaa. Työpöydän ääressä, autossa, ruokapöydässä, sohvalla, Teams-palaverissa, ja välillä myös jumitan vessaan istumaan ja tuijottamaan puhelinta. Ja niin jumitat sinäkin kuitenkin joskus vaikka kuinka kiellät tämän. Istuminen on niin perusjuttu, ettei sitä edes aina tajua tekevänsä. Se vaan tapahtuu. Siitä tulee helposti sellasta kivaa lojumista.
Sitten kuuntelin yhden podcastin. Liikuttavia ajatuksia, jakso “Onko fyysinen passiivisuus pahin uhkamme?”. Nimi kuulosti vähän liioitellulta, mutta arvaa mitä? Ei ollut.
Podcastissä oli vieraana istumistutkija, liikuntatieteiden tohtori ja Terveyden edistämisen tutkimusyksikön johtaja Arto Pesola, joka pudotti faktoja pöytään sellaisella tahdilla, että istumatyöläinen minussa alkoi vähitellen suoristua.
Spoiler: ne tauot on oikeesti paljon tärkeempiä kuin tajutaankaan.
Mä kuolen – ja sitten kyykätään!
Kuva on Copilot-tekoälyn tekemä.
”Mä kuolen” – ja sitten kyykätään Yksi jakson osio jäi erityisesti mieleen. Riku Aalto, podcastin pitäjä, kertoi opiskelleensa erään Sarasvuon opissa jotain johtamis juttuja ja kerran myöhästyneensä valmennuspäivästä. Se sit päätti yrittää lepuutella tätä Sarasvuota ja kertoi vieneensä Pesolan kirjoittaman Luomuliikunnan vallankumous -kirjan sille. Sarasvuo sitten sai jonkinlaisen valaistuksen ja päätti tehdä valmennuksistaan aktiivisempia. Se käski yhtä Aalon kurssitoveria huutamaan valmennuspäivän aikana puolen tunnin välein ”Mä kuolen!” – merkkinä siitä, että nyt noustaan ylös ja tehdään pari kyykkyä.
Tätä voisi ehkä kokeilla omassa työtiimissä. Tosin veikkaan, että huuto tulkittaisiin hätätilaksi ja joku saattais soittaa ensiavun paikalle.
Voiko liikkuminen kumota istumisen? – No vähän riippuu Yks jakson kysymys oli: Voiko liikunta oikeasti kumota istumisen haitat?
Arton mukaan: – Jos liikut tunnin päivässä reipasta (eli siis hengästyttävää ja hikoiluttavaa) liikuntaa, niin istumisen haitat eivät enää näy tutkimuksissa.
Okei, kiva. Mutta hän jatkoi: – Aika harvalla tää tapahtuu jokaikinen päivä.
Kyykyt > seisominen Arto oli ollu tekemässä akatemiahanketta, jossa tutkittiin eri istumisen tauotusmenetelmien vaikutuksia kohteena tyypin 2 diabeetikot. Seisominen oli ihan jees. Mutta…
Kyykyt voitti kaiken.
Siis 2–3 minuuttia kyykkyjä tunnin välein teki enemmän kuin pelkkä seisoskelu puolen tunnin välein. Ja nämä hyödyt näkyivät verensokerissa, insuliinissa ja aineenvaihdunnassa.
Taukojumppa tähän väliin Päivän tärkein viesti? Tee jotain. Säännöllisesti. Ihan mitä vaan. Kyykky. Venytys. Kävely. Tanssiliike. Joogakoira. Hyppely. Punnerrus. Istuminen kuuluu elämään, mutta se ei saa omistaa meitä. Joten jos mietit, pitäisikö nyt nousta ylös – kyllä, pitäisi. Nouse, venyttele, tee pari kyykkyä. Jos joku katsoo oudosti, sano vaikka, että teet tiedettä.
Ehkä meijän ei tarvii olla mitään supersankareita, vaan enemmänkin sellaisia taukosankareita.
Tämän jutun kirjoittaja on Terveyden edistämisen tutkimusyksikkö Active Life Labin fyssariharjoittelija, joka sai tehtävänannokseen kuunnella osan Liikkuvia ajatuksia –podcastin jaksosta “Onko fyysinen passiivisuus pahin uhkamme?”. Tämän jälkeen podcastista inspiroituneena ja Copilot -tekoälyä hyödyntäen tuli luoda tämä kirjoitus.
Mikä on sun paras tekosyy olla liikkumatta?
Katso muiden vastauksia ja kirjoita omasi alla olevaan tekstikenttään ja paina Send.
Vaikuttavuustavoite:
Ihminen ja käyttäjälähtöisyys
Budjetti
Rahoittaja ja päärahoituslähde:
Opetus -ja kulttuuriministeriön strategiaraha
Viralliselta nimeltään Hyvinvoiva korkeakoulu -hanke toteutetaan vuosina 2025–2028 ja sitä koordinoi Xamkin tytäryhtiö Saimaa Stadiumi yhteistyössä Terveyden edistämisen tutkimusyksikön kanssa. Projekti toteutetaan tiiviissä yhteistyössä Xamkin liikunta-, henkilöstö- ja viestintäpalvelujen sekä koulutusohjelmien kanssa. Lisäksi mukana ovat muun muassa työterveyshuolto ja YTHS.
