Indie

Tervetuloa kuulemaan INDIE-hankkeen tuloksista ma 24.4. klo 12-13 ja ottamaan haltuun eväitä parempaan verkko-opetukseen ja -ohjaukseen. Tilaisuudessa esitellään hankkeessa tuotettua Open Learn -verkkokurssia ja sen polkutarinoita sekä Parik-säätiön kanssa kehitettyä etävalmennusmallia. Tilaisuus tallennetaan ja se on myöhemmin katsottavissa hankkeen verkkosivulla.

Innostu pelillisyydestä — pelillisyys oppimisen mahdollistajana

Oppimismuotoilija Tony Sundell Mediamaisterilta pitää osallistavan puheenvuoron pelillisyydestä oppimisen mahdollistajana. Tilaisuus tallennetaan ilmoittautuneiden käyttöön.

👉 Voit virittäytyä tunnelmaan kuuntelemalla Hyvä, parempi, pelillistetty -podcastin: https://soundcloud.com/xamkpodcast/hyva-parempi-pelillistetty

INDIE on mukana toteuttamassa Xamkin pedavalmennukseen Pelillisyys-osakokonaisuutta, joka sisältää 5 tuntia osallistujan työtä. Osakokonaisuuteen kuuluu ennakkomateriaali, valmennustapaaminen, vapaaehtoisia webinaarisisältöjä sekä osaamisen näytto.

Mukaan voivat osallistua Xamkin henkilökunnan opettajat ja muut opetustehtävissä toimivat, jotka ovat kiinnostuneita oman opetuksensa kehittämisestä. Pedavalmennuksen järjestää E-kampus.

Selkokielen tarkoitus on auttaa selkokieltä tarvitsevia ihmisiä tiedon saamisessa, lukemisessa, omien ajatusten ilmaisemisessa ja osallistumisessa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Selkokieli on saavutettavaa kieltä.

Koulutus on jaettu kahdelle päivälle, jotka pidetään Teams-yhteydellä keskiviikkoina 7. ja 14.12. kello 14:00-15:45.

Kouluttajana on Elina Stordell (FM), joka on maahanmuuttajakoulutusten kouluttaja ja kielitaidon arvioinnin asiantuntija.

Pedagogiset pakopelit ovat innostava tapa tukea erilaista oppimista. Pakopeleissä pelaamisen ja pelillisyyden hyödyt valjastetaan tukemaan oppimista ja pedagogisen sisällön toteutusta. Koulutuksessa käydään läpi pakopelin suunnittelua ja tuottamista sekä pelillisyyden pedagogista hyödyntämistä.

Koulutuksessa tutuksi tulevat pakopelien mekaniikka ja sisältö sekä avataan pakopelien suunnittelun ja tuottamisen prosessi sekä elementit.

Kouluttajana on yhteisöpedagogi Katariina Kovanen, joka käyttää ohjauksellisia ja osallistavia menetelmiä sekä toiminnallisuutta. Lisätietoja kouluttajasta: Kova Production | Katariina Kovanen

INDIE on mukana toteuttamassa Xamkin pedavalmennusta. Mukaan voivat osallistua Xamkin henkilökunnan opettajat ja muut opetustehtävissä toimivat, jotka ovat kiinnostuneita oman opetuksensa kehittämisestä. Pedavalmennuksen järjestää E-kampus.

Valittavana on kolme teemaryhmää:

• Automatisoitu suurryhmätoteutus (verkko100/verkko75)
• Oman opetuksen kehittäminen
• Saavutettavuus, innostaminen ja uudet välineet

Millaisia kokemuksia sinulla on digitaalisesta opetuksesta?

Meillä INDIE-hankkeessa on tavoitteena saavutettavampi ja tasa-arvoisempi digitaalinen opetus ja ohjaus. Tarvitsemme Sinua, aiheen asiantuntijaa, kertomaan kokemuksistasi.

Järjestämme joulukuussa 2021 verkkotyöpajan opettajille, ohjaajille sekä opiskelijoille. Työpajan ohjaa palvelumuotoilija Sara Ojaniemi.

Huom. Kymenlaakson heikentyneen koronatilanteen vuoksi päätimme siirtää työpajan verkkoon alun perin suunnitellun hybridipajan sijaan.

Xamkin Kouvolan kampuksella järjestettiin Peliviikolla keskiviikkona 10.11. kello 15-16 Mikä Discord on? -tapahtuma. Tapahtumassa tutustuttiin Discordiin, miksi sitä käytetään ja miksi se on erityisesti noussut nuorten suosioon.

XAMKIN PELIVIIKKO 2021: katso ohjelma ja aikataulu.

Saapumisohjeet

Future Experience Lab -tila
Ravintola Pajan alakerta
Kuuselankatu 1, 45100 Kouvola

Sisäänkäynti ravintolan ovesta. FUEL-tila sijaitsee alakerrassa, suoraan edessäpäin portaiden alastulosta.

Eväitä parempaan verkkototeutukseen -kurssille tuotettiin video videoiden tekemisestä, joka kertoo käytännössä videon tuottamisesta esimerkiksi verkkokurssin esittelemiseen. Kuvaukset pidettiin Xamkin Kouvolan kampuksen Pajalla. Tuotannosta vastasi Medialouhos.

Videolla esitellään restauroinnin opettaja, Pertti Peruskallio (Matti Olenius), joka tuskailee kurssin esittelyvideon kanssa. Onneksi pelastava kertojaääni opastaa Perttiä askeleissa. Katso video alta ja nappaa muistilista talteen tulevia omia videotuotantojasi varten.

Osallistuimme INDIE ja DIGIT2 -hankkeissa yhteisellä esittelypisteellä Digimessuille 13.4., jotka järjestettiin Taideruukin Pato Areenalla Kuusankoskella. Messuilla palvelujen tarjoajat, Kymenlaakson hyvinvointialue, pankit, kirjasto, oppilaitokset ja yhdistykset opastivat käytännönläheisesti digilaitteiden äärelle.

Messujen ohjelma oli monipuolinen ja siinä tuotiin esille digitalisoituvan maailman erilaisia näkökulmia. Tapahtuma oli kohderyhmille tarpeellinen ja ihmisten tapaaminen kasvokkain korona-ajan jälkeen oli hienoa. Esillä olevat hankkeet ja toimijat saivat haastattelujen muodossa puheenvuoroja lavalla. Tilaisuudessa käsiteltiin mm. tietoturvaa, hyvinvointia ja työelämäpalveluita. Paneelikeskustelussa pohdittiin aihetta “Onko tulevaisuus digitaalinen?”. Kuulimme myös digibändin musisointia lavalla. 

Messuilla oli kävijöitä runsaasti, kaikki olivat kiinnostuneita esillä olevista aiheista ja saamastaan tiedosta digitaalisuuteen liittyen. Paikalle sai tuoda myös digiroskaa, kuten johtoja ja rikkinäisiä pieniä digilaitteita, josta tehtiin paikan päällä yhteisötaideteos.

INDIE-hankkeen pisteellä keräsimme osallistujien mielipiteitä Mentimeterin avustuksella heidän suurimmista digihaasteistaan. Saimme kysymykseen monipuolisen kattauksen aiheesta. Suurimmiksi digihaasteiksi koettiin tietoturvaan, digihuijareihin sekä älypuhelimeen liittyvät asiat. Myös salasanat, Tik Tok sekä digilukutaito koettiin haasteellisiksi. 

DIGIT2-hankkeen puolesta tapahtumassa esiteltiin DIGIT – Tärpit työelämään -sovellusta, joka antaa mm. tietoa työelämästä ja työnhakutaidoista sekä vinkkejä työnhakuun. 

Ohjelma ja messutapahtuma striimattiin Kouvolan kaupungin YouTube-kanavan kautta katsojille, jotka eivät päässeet paikanpäälle. Kymenlaakson alueella on kattava digitukea järjestävä verkosto, joka muodostuu eri toimijoista. Yhteistyössä on voimaa ja toivottavasti Digimessut järjestetään uudestaan. 

👉 Tutustu Digitärpit-sovellukseen tästä. Salasana: digitarpit

Digitärpit-sovelluksella voit oppia uusia termejä ja samalla koettaa kalaonneasi. Voit kirjoittaa kalalajit ylös ja painot. Yksittäisen kalan paino on maksimissaan n. alle 1000 kilotavua (1000g). Sovellus laskee painot leikkimielisesti grammat kilotavuina digiteemaan liittyen. Sovelluksen on suunnitellut ja toteuttanut TKI-asiantuntija Miikka-Petteri Lesonen.

👉 Tutustu DIGIT2-hankkeeseen tästä.

Digihaasteita-puheenvuoro

INDIE-hanketta on tehty kohta kaksi vuotta Xamkin ja Parikin kanssa. Hankkeessa on käsitelty digiin liittyviä teemoja, esimerkiksi saavutettavuutta ja käytettävyyttä, koska tavoitteenamme on ollut verkossa tapahtuvan opetuksen ja ohjauksen kehittäminen. Eli miten voimme mahdollistaa mahdollisimman monelle sujuvan opiskelun ja ohjauksen verkossa. 

Saavutettavuus tarkoittaa sitä, että esimerkiksi digitaalinen palvelu, verkossa oleva materiaali tai verkkosivu on suunniteltu niin, että kuka tahansa voisi käyttää sitä mahdollisimman sujuvasti. Käytettävyydellä taas tarkoitetaan sitä, kuinka helppoa esimerkiksi jonkin digipalvelun tai verkkosivun käyttäminen on. Yleensä palvelu toimii hyvin silloin kun emme huomaa ongelmia. Silloin se on siis käytettävä. 

Tästä päästäänkin varsinaisiin digihaasteisiin tai -ongelmiin. Kun tätä hanketta aloitettiin pari vuotta sitten, oli hädin tuskin selvitty koronasta. Korona-aikana opetus- ja ohjausala monen muun alan mukana otti valtavan digiloikan ja pakotti ihmiset omaksumaan uusia tapoja opettaa ja ohjata verkossa. 

Erityisesti näihin korona-ajan kokemuksiin nojaten lähdimme selvittämään millaisia haasteita, hidasteita ja kehittämiskohteita digitaalisuus aiheuttaa. 

Kuten arvata saattaa, näiden digihaasteiden kirjo on todella laaja. Digitaalisuus on läsnä hyvin erilaisilla tavoilla elämän eri osa-alueilla: digi voi olla itse laite, sovellus puhelimessa, viestinvälittäjä tai keskusteluyhteys, ruudunjakaja tai monta muuta eri asiaa. 

Näitä kaikkia kuitenkin yhdistää se, että ne aiheuttavat hankaluuksia ja päänvaivaa käyttäjille. Mutta, toisaalta ne tuovat meitä lähemmäs toisiamme ja poistavat eriarvoisuutta ja etäisyyksiä. 

Tästä löydettyjen digihaasteiden kirjosta muodostimme kolme suurinta. Ensimmäisenä haasteena on informaatiotulva tai -ähky sekä erilaiset sähköiseen viestintään liittyvät vaikeudet. Kun älylaitteesta saa jatkuvasti ilmoituksia ja tietoa tulvii käyttäjälle pyytämättä, se voi aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. Tätä voi toki helpottaa asetuksia säätämällä, mutta nämä keinot ei välttämättä ole kaikille tuttuja tai joskus ei ole mahdollista rajoittaa tulvaa tai tiettyä kanavaa. 

Itse informaation määrän lisäksi haasteena on viestinnän kognitiivinen saavutettavuus eli mikä on ymmärrettävä ja selkeä viesti? Viestin pitäisi olla sellainen, että myös vastaanottaja tulkitsee sen kuten lähettäjä on tarkoittanut. 

Miten siten tätä informaatiotulvan aiheuttamaa haastetta voitaisiin ratkoa? 

On tärkeää saada opastusta ja tukea kaikkien välttämättömien kanavien käyttöön ja oppia, mitä työkaluja on käytettävissä tulvan patoamiseen. Tärkeää on muistaa myös, että asetusten lisäksi rajat pitää vetää myös itselle, koska ihan kaikkien mahdollisten viestikanavien seuraaminen on mahdotonta. 

Toisena haasteena on hurja tahti, joka nykyään vallitsee digimaailmassa. Uusia digivälineitä ja -alustoja putkahtelee markkinoille jatkuvasti ja kun lisätään tähän päälle vielä jo olemassa olevien laitteiden päivitystahti, niin ei liene ihme, että moni tuskailee digimaailman nopean tahdin kanssa. 

Pahimmassa tapauksessa vanhaan tuttuun laitteeseen tullut päivitys voi muuttaa laitteen käyttöliittymän sellaiseksi, että käyttö pitää opetella uudestaan alusta. Käyttöliittymä tarkoittaa sitä, mitä painikkeita sovelluksessa on missäkin kohtaa ja mitä niistä tapahtuu. 

Nopea tahti on todella kinkkinen ongelma, koska siihen ei ole helppoa tai yksiselitteistä ratkaisua. Esimerkiksi jo tietoturvan kannalta päivitykset ovat tarpeellisia. Laki digitaalisten palveluiden tarjoamisesta velvoittaa noudattamaan palveluissa saavutettavuusvaatimuksia. Lyhyesti saavutettavuusvaatimukset sisältävät virheettömän teknisen toteutuksen, helppokäyttöisyyden ja selkeän ja ymmärrettävän sisällön. 

Käyttäjinä olemme tottuneet jo tiettyihin, toistuviin asioihin verkkosivuilla eli esimerkiksi valikko löytyy tavallisesti kolmen viivan tai pisteen kuvakkeen alta, joka sijaitsee jommassakummassa yläreunassa. Jos palvelu tai sovellus on hyvin suunniteltu, se noudattaa näitä totuttuja kaavoja ja asiat löytyvät helposti, vaikka päivitys muuttaisi ulkonäköä. 

Kolmantena ja viimeisenä digihaasteena on asenne ja motivaatio digitaalisuutta kohtaan. Yleisimmät syyt, jotka löysimme tämän hankkeen selvitystyössä, olivat inhimillisiä ja ymmärrettäviä varsinkin koronan pakottaman digiloikan jälkeen. Syy miksei digilaitteisiin haluta kajota, voi olla pelko siitä, että laite menee rikki tai jotenkin peruuttamattomasti solmuun käytössä. 

Moni haastattelemistamme opetus- ja ohjaustyön ammattilaisista sekä heidän asiakkaistaan kertoi myös, että he haluaisivat ns. kädestä pitäen ohjausta laitteiden käyttöön. Näin he saisivat ohjauksen avulla kerättyä digi-itsevarmuutta laitteiden käyttöön. Toisaalta avun pyytäminen voi joistakin tuntua nololta tai epämukavalta. 

Asenteisiin liittyen myös digilaitteiden tietoturva voi arveluttaa — mihin omat tiedot menevät ja kuka ne voi lukea? 

Digimessut tarjosivat oivan tilaisuuden ratkoa juuri näitä haasteita, sillä messuvieraat pääsivät testailemaan laitteita ja saivat opastusta niiden käyttöön.

Kirjoittajat Satu Hynynen, TKI-asiantuntija ja Minna Porvari, projektipäällikkö. 

Järjestimme selkokielen koulutusta viime joulukuussa erityisesti ohjausalalla työskenteleville. Mukana oli monelta eri kantilta työssään selkokielestä hyötyviä osallistujia.

Selvitimme hankkeen alkupuoliskolla digitaalisuuteen liittyviä haasteita ohjaustyössä sekä millaista tukea näiden haasteiden taklaamiseksi tulisi tarjota. Näistä haasteista nousi tarve selkeämmän kommunikaation ja selkokielen koulutukselle. Ohjaajat kantoivat huolta siitä, ymmärtääkö vastaanottaja eli ohjattava tai valmennettava viestin samalla tavalla kuin he itse. Selkokieltä ei tarvita vain verkossa toimiessa, vaan siitä on apua myös lähiohjaustilanteisiin.

Parik-säätiön Kaikumedialaiset haastattelivat paria selkokielen koulutuksen osallistujaa, jotka kertoivat ajatuksiaan selkokielestä: mitä he olivat oppineet koulutuksesta, mihin he tarvitsevat selkokieltä omassa työssään ja missä tilanteissa yhteiskunnassamme selkokieltä pitäisi olla.

“Selkokielen käyttäminen on ihan arkipäivää tässäkin työssä.”

Haastateltavana Teemu, joka toimii IT-tukihenkilön tehtävissä ja vastaa myös tietosuojasta.

“Minulle tämä selkokielikurssi oli oikeastaan lähinnä vanhan opitun päivittämistä. Olen taustaltani kääntäjä ja siinä yhteydessä opiskellut selkokieltä, mutta hyvähän se on aina virkistää vanhoja taitoja.

Tämän kurssin kouluttaja oli vahvasti painottunut maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa toimimiseen, ja tämä olikin näkökulma, jota en ole niinkään itse kohdannut. Aiemmin opiskellessani pääpaino oli enemmänkin suomea äidinkielenään puhuvia varten selkokielen käytöstä. Sinällään oli kyllä ihan hyvä saada myös tällaista uutta näkökulmaa.

Selkokieltä ei tule automaattisesti ajateltua useimmissa tilanteissa, mutta kunhan asennoi itsensä siihen, että pitää puhua ihmisten kieltä eikä ammattijargonia, niin ei selkokielen käyttö loppujen lopuksi kuitenkaan kohtuuton vaiva ole.

Itseasiassa sain harjoitusta uudenvuoden tienoilla perhettä tavatessa, siellä kun oli myös pieniä lapsia. Lapsillahan sanasto ja asioiden ymmärtäminen on jollain tapaa rajatumpaa, niin asioita heille kertoessa selkokielestä on myös hyötyä.

Tällä hetkellä toimin IT-tukihenkilönä ja samalla toisaalta myös tietosuojavastaavana. Molemmissa työnkuvissa on oma spesifi erikoiskielensä ja aiheet ovat usein maallikoille vaikeita. Se, että pystyy selittämään asiat – kuten tietosuojalainsäädännön, tai tekniset kommervenkit ihmiselle, joka ei ole alan asiantuntija – on todella hyödyllistä.

Vaikkei työnkuvani aivan välttämättä vaadi suoranaista selkokieltä, niin se asennoituminen on samankaltaista, tavoite on kuitenkin selittää asiat niin, että toinen ihminen ymmärtää. Esimerkiksi digitaitojen perusopetuksessa, kun tulee ihminen, joka ei ole koskaan käyttänyt tietokonetta, niin joutuuhan siinä selittämään käsitteitä ihan alusta alkaen sellaisella tavalla, joka uppoaa ihmiselle joka ei ole aiemmin käyttänyt näitä käsitteitä.

Nyt kun tämä selkokieli on taas noussut aktiiviseen ajatusmaailmaani, niin on sitä ruvennut miettimään useammassakin viestintätilanteessa, että tässähän sen käyttäminen voisi olla järkevääkin. On meillä kuitenkin asiakkaita, jotka ovat esimerkiksi maahanmuuttajia, kehitysvammaisia tai joilla on muusta syystä kielellisiä haasteita. Selkokielen käyttäminen on ihan arkipäivää tässäkin työssä.

Isoin muutos verrattuna aiempaan on nyt ollut oma asennoituminen viestintätilanteeseen, kun on alkanut kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten puhuu. Koska meillä on yhteiskunnassa ihmisiä, joilla on eri syistä haasteita sen kielen käytön suhteen, niin oikeastaan ihan joka paikassa pitäisi huomioida se, ettei ainakaan tarkoituksella yritetä sanoa asioita liian vaikeasti.

Oikeastaan ei ole olemassa kauhean monta paikkaa, jossa selkokieltä ei tarvitsisi. Kaikki yhteiskunnan toiminnan kannalta olennaiset palvelut, kuten viranomaispalvelut, sosiaali- ja terveyspalvelut, koulut ja ihan tavalliset arjen tilanteet kaikki hyötyisivät selkokielen käytöstä.”

“Selkokieli on tärkeää tasa-arvon toteutumisen näkökulmasta.”

Haastateltavana Anne, joka tekee päätyökseen viestintää.

“Ensin haluaisin sanoa, että en ollut ihan sitä ydinkohderyhmää tälle selkokielikoulutukselle. Koulutus oli suunnattu erityisesti niille, jotka työskentelevät varsinaisessa asiakastyössä. Kävin kuitenkin tärkeäksi kokemani kurssin, koska olen täällä vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa, vaikka en varsinaisessa asiakastyössä olekaan.

Työtehtäväni täällä on pääasiassa viestintää ja vaikka muutenkin pyrin siinä selkeään yleiskieleen, niin haluan huomioida myös ne ihmiset, jotka hyötyvät selkokielestä

Kurssilla opin uusina asioina esimerkiksi vinkkejä siitä, miten voi yrittää ei-verbaalisin keinoin luoda mahdollisimman otollisen ympäristön vuorovaikutustilanteelle – vaikka lisäksi onkin nämä verbaaliset keinot käytössä. Yllättävää oli myös oppia se, kuinka paljon Suomessa on kuitenkin ihmisiä, jotka tarvitsevat selkokieltä, ja se kuinka moni hyötyy siitä – se oli todella iso osuus. Olen tehnyt paljon töitä maahanmuuttajien kanssa, niin siltäkin kannalta tätä on joutunut pohtimaan.

Selkokielen käyttäminen on välillä vaikeaa, erityisesti silloin, jos on kyse monimutkaisista asioista. Eli mitä monimutkaisempia käsitteitä pitäisi muuntaa selkokielelle, sitä vaikeampaa se on. Tämän lisäksi ulkopuoliset seikat kuten kiire, vaikuttavat myös käytön vaikeuteen.

Kuten jo aiemmin sanoin, selkokielen käyttö ei suoraan liity työnkuvaani, mutta välillä on niitä vuorovaikutustilanteita asiakkaiden kanssa. Tämän lisäksi on ollut muutamia yllättäviä tilanteita, joissa minua on tarvittu asiakastyöhön ja silloin olen myös päässyt käyttämään selkokieltä. Näissä tilanteissa uskoisin, että selkokieli auttoi tilanteen selvittämisessä, kun palautetta kerätessä muokkasin kysymyksiä selkeämmälle kielelle.

Näkisin selkokielen tasa-arvon toteutumisen näkökulmasta tärkeänä. Selkokieltä tulisi mielestäni olla mahdollisimman laajasti käytössä kaikissa peruspalveluissa, jotta yhdenvertaisuus ja tasa-arvo toteutuisivat. Onneksi meillä on Suomessa kuitenkin esimerkiksi Yle-uutiset selkosuomeksi, selkosanomat-lehti ja näiden lisäksi muutakin selkokielistä mediaa.”

Selkokielen koulutus järjestettiin kahdessa osassa, 7. ja 14.12. Kouluttajana oli Elina Strordell (FM) Taitotalosta.

Tärkeä osa INDIE-hanketta on paremman ja saavutettavamman verkko-oppimisen ja -ohjauksen ratkaisujen tuotteistaminen sellaiseen muotoon, että niistä on hyötyä vielä hankkeen päätyttyä.

Aloitimme syksyllä 2022 verkkokurssin suunnitellun ja sisältöjen toteutuksen Xamkin Open Learn -verkkoympäristöön. Kurssilla on opettavaa sisältöä saavutettavuudesta, innostamisesta ja uusien välineiden haltuunottamisesta verkko-opetuksessa ja -ohjauksessa. Itsenäisesti suoritettavalla verkkokurssilla opitaan mitä inklusiivisuus on ja miten se auttaa (digi)haasteiden ratkaisemisessa. Saavutettavuus tulee oppijalle tutuksi, sekä sen merkityksellisyyttä tuodaan esiin erilaisilla esimerkeillä. Informaatiotulva ja sähköisen viestinnän vaikeudet aiheuttavat negatiivisia tunteita sekä stressiä, ja myös tähän tarjotaan ratkaisuja. Open Learn -verkkokurssilta löytyy myös tietoja ja käytännön ohjeita erilaisten digitaalisten alustojen käyttöön ja hyödyntämiseen. 

Pelattavat ja oikeaan maailmaan peilaavat ”polkuseikkailut”

Perinteisen oppikirjamallin ja tehtävänannon sijaan kokeilemme verkkokurssilla erilaisia tapoja tuoda esiin opittavia aiheita ja teemoja. Kurssin verkkoalustalta löytyvät polkuseikkailut ovat esimerkki näistä kokeiluista. 

Kurssin aikana seuraat neljää erilaista henkilöä, jotka kohtaavat arjessaan erilaisia ongelmia. Tarinat noudattavat yhtenäistä kaavaa niin, että ensimmäisessä tarinan jaksossa esiintyy ongelmatilanne tai asia. Toinen jakso on ns. reflektointihetki, eli tilanne, jossa henkilö miettii, kuinka löytää ratkaisu ongelmaan. Viimeisessä jaksossa henkilö kokee lopulta onnistuvansa haasteen edessä ja mahdollisesti löytää hyvän ratkaisun tai ainakin pääsee eteenpäin asian kanssa.

Polkuseikkailun aikana pelaaja, tai tarkemmin ottaen kurssin suorittaja, valitse annetuista vaihtoehdoista, miten haluaa edetä tarinassa. Kun pelaaja tekee valintoja tarinan kulusta, hänen eteensä tulee hetkiä, jolloin annetaan mahdollisuus uuteen valintaan, esimerkiksi tilanteessa, jossa olisi suotavaa valita toisin.

Tarinoiden tavoite ja aiheet on mietitty niin, että tarinan lukija/kokija pystyisi itse reflektoiden havaita omassa arjessaan olevia ongelmia ja löytää niihin ratkaisuja tai ainakin oppia huomaamaan ongelmaan vaikuttavia asioita. Pelissä ei kerätä pisteitä, eikä peliä voi varsinaisesti hävitä, ellei peliä lopeta kesken kaiken. Tarinat ovat lyhyitä ja ne on pyritty tuottamaan myös viihdyttäväksi, vaikka opetuksellinen sisältö on integroitu itse tarinaan.

Lue lisää pelillisyyden käytöstä opetuksellisessa sisällössä Pelikasvattajan käsikirjasta (2019).

Visuaalinen ilme täydentää käyttäjäkokemusta

Verkkokurssia on pyritty tekemään käyttäjäystävällisemmiksi ja helppokäyttöisemmiksi luomalla visuaalista ilmettä kuvaamaan alustan eri osioita, kuin myös rikastamaan polkuseikkailuja. Sisältöä on helpompi ymmärtää, kun rinnalla on visuaalisuutta, joka puolestaan helpottaa mielikuvien rakentumista ja luetun ymmärtämistä.

Tarinoihin on luotu persoonien pohjalta hahmot, joilla jokaisella on erilaiset taustat ja luonteet. Nämä tarinoissa valittavat hahmot on kuvitettu kuvastaen heidän persooniaan. Edellä mainitut jaksot (ongelmatilanne, reflektio ja ratkaisu) on myös kuvitettu tilanteisiin ja hahmojen luonteisiin sopiviksi. Tällaisella niin sanotulla hahmojen personoinnilla pyritään luomaan samaistuttavuutta ja sitä kautta vahvistamaan immersiota ja helpottamaan sisällön ymmärtämistä.

Polkuseikkailut on kirjoittanut ja toteuttanut Miikka-Petteri Lesonen ja kuvittanut Saara Kumpulainen. Molemmat työskentelevät INDIE-hankkeessa TKI-asiantuntijoina Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.

Kirjoittajat Miikka-Petteri Lesonen ja Saara Kumpulainen.

Persoonat auttavat ymmärtämään kohderyhmän eli esimerkiksi kehitettävän palvelun käyttäjien näkökulman. Mikä tuottaa haasteita käyttäjille? Mitkä ovat heille tärkeimmät ominaisuudet? 

INDIE-hankkeessa on kehitetty esiselvitysvaiheessa kerätyn tiedon ja ymmärryksen pohjalta neljä persoonaa erityisesti ohjaus- ja valmennustyöhön. Kaksi erilaista asiakaspersoonaa ja kaksi erilaista ohjaaja- tai valmentajapersoonaa. Nämä persoonat painivat siis samojen digihaasteiden parissa kuin ohjaus- ja opetustyötä tekevät oikeasti. 

Hyödynnämme itse näitä persoonia hankkeen kehittämistyössä, mutta kuka tahansa voi ottaa persoonat käyttöön oman työnsä tueksi. Kun tarkastellaan mitä tahansa palvelua, tuotetta tai prosessia persoonan silmälasien läpi, voidaan havaita erilaisia ongelmakohtia, joita ei muuten tulisi ajatelleeksi. Persoonan näkökulma voi antaa myös ideoita kehittämiseen ja sen uusiin suuntiin.  

Persoonat ovat palvelumuotoilun työkalu käyttäjän ja asiakkaan ymmärtämiseen. Ne ovat kerättyyn tutkimustietoon perustuvia fiktiivisiä henkilökuvia, jotka konkreettisella tasolla kuvaavat mm. asiakkaiden, palvelunkäyttäjien ja työntekijöiden käyttäytymismallia, motiiveja, tarpeita sekä elämäntilanteita. (Ojasalo & al 2014, 77-78.) 

Perinteitä arvostava ja ahkera Pertti Peruskallio. 

Perttiä motivoivat selkeys ja luotettavuus, jotka pitävät arjen sujuvana ja hänet mukana kehityksessä. Hän on käsistään taitava ja sisukas. Eniten Perttiä ketuttaa asioiden muuttuminen ja hän poteekin digiepäluuloa. Vertaistuesta olisi hänelle apua. 

Aktiivinen ja monessa mukana oleva Sirpa Serpentiini. 

Sirpa tarvitsee kannustusta ja onnistumisia itseluottamuksen rakentamiseksi. Hän ei ole vielä niin itsenäinen kuin haluaisi, mutta askeltaa haparoiden kohti vakaampaa elämää. Sirpalla onkin tapana haukata liian monta palaa kerralla ja sinnikkyydestään huolimatta keskittyminen on haastavaa. Sosiaalisuutta ja innostusta häneltä ei kuitenkaan puutu.  

Tunnollinen, kokenut ja lämminhenkinen Paula Pitkälinja. 

Uuden oppiminen ja itsensä kehittäminen motivoivat Paulaa, vaikka hän mieluiten tekisi ohjaustyötä kokonaan ilman digiä. Kiire, perehdytyksen puute ja tietotulva aiheuttavat Paulalle päänvaivaa, mutta hän ymmärtää, että maailma ja työtavat kehittyvät ja haluaa pysyä ajan tasalla.  

Tarmokas ja uudesta innostuva Ulla Uusimieli. 

Ulla haluaa olla digiosaamisen aallonharjalla. Osaamisestaan huolimatta hän kokee tietotulvan usein kuormittava. Ohi sprinttaavan Ullan tehokkuus ja ideat saavat joskus kollegat ja asiakkaat pyörryksiin, mutta hänen intonsa ja positiivinen energiansa on myös tarttuvaa.

Persoonat esillä Itä-Suomen ohjauksen päivillä

Persoonia esiteltiin 3.11.2022 Mikkelissä Itä-Suomen ohjauksen päivillä. Vuosittainen tapahtuma on suunnattu ohjaushenkilöstölle, asiantuntijoille ja johdolle Itä- ja Kaakkois-Suomen perusasteen, toisen asteen ja korkea-asteen oppilaitoksissa, vapaan sivistystyön oppilaitoksissa, TE-toimistoissa, kunnissa, järjestöissä ja muissa toimintaympäristöissä, esimerkiksi Ohjaamoissa, sote-alalla, työllisyyspalveluissa, urapalveluissa, nuorisotyössä, pajoissa, varuskunnissa, vankiloissa, kolmannella sektorilla ja ohjauksen aluejärjestöissä. 

INDIE-hanke jakoi esittelypisteen DIGIT2-hankkeen kanssa ja pisteellä esiteltiin digitaalisia ohjauksen ja opetuksen työkaluja: Hamina 1810 Waypoint -roolipeli, DIGIT Tärpit työelämään -sovellus sekä Indien asiakas- ja ohjaajapersoonat.

Vierailijat saivat äänestää sähköisellä kyselyllä mikä persoonista on heille samaistuttavin. Tarmokas ja uudesta innostuva Ulla Uusimieli äänestettiin tapahtuman samaistuttavimmaksi ohjaajapersoonaksi. 

Lue lisää Itä-Suomen ohjauksen päivistä, 3.-4.11.2022: Linkki

Sirpa, Pertti, Ulla ja Paula testissä Parikilla

Persoonat kävivät myös Parikilla, ohjaus- ja valmennustyön asiakkaiden ja ohjaajien luona esittäytymässä. Halusimme kuulla miten hyvin esiselvityksessä kerätty tieto oli onnistuttu kiteyttämään ja analysoimaan. Kysyimme, löysivätkö asiakkaat ja ohjaajat itsensä tai kollegansa kyseisistä persoonista vai oliko heissä piirteitä, jotka eivät kuulostaneet oikeilta.  

Kommenttien perusteella persoonat onnistuvat kuvaamaan uskottavasti sekä asiakkaita että ohjaajia. 

”Pertin tyyppi kuulostaa hyvin tutulta.”  

“Suurin osa Parikin työvalmentajista ja yksilövalmentajista koki olevansa kuten Paula. Työtä tehdään täälläkin suurella sydämellä ja mielellään kasvotusten asiakkaan kanssa.” 

“Olen osittain Sirpa ja Paula, heidän profiilinsa tekstit osuivat minuun.” 

 “Koen olevani kuin Ulla. Nautin toimimattomien asioiden ja prosessien kehittämisestä.” 

Oikeita ihmisiä onnistuneesti kuvaavat kuvitteelliset persoonat ovat tärkeässä osassa hankkeen tavoitteiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Ilman Sirpaa, Penttiä, Ullaa ja Paulaa emme tietäisi, miltä maailma heidän silmin näyttää. 

Tarinallistettu polku siivittää inklusiivisen oppimisen ja ohjauksen teemoihin

Kaikki INDIE-hankkeessa saadut tulokset ja tuotettu materiaali kerätään yhteen avoimelle Open Learn -verkkokurssialustalle. Verkkokurssin tavoitteena on avata saavutettavuuden ja inklusiivisuuden maailmaa sekä antaa inspiraatiota verkko-ohjauksen ja opetuksen kehittämiseen sen parissa työskenteleville sekä aiheista kiinnostuneille. Kurssi on täysin ilmainen ja kuka tahansa voi rekisteröityä Open Learn –alustan käyttäjäksi. 

Verkkokurssilla kävijä eli oppija tutustuu aiheisiin erilaisen materiaalin ja tarinallistettujen polkujen avulla, jotka on luotu H5P Branching Scenarios -työkalulla. Näillä poluilla seikkailevat persoonat Pertti, Sirpa, Ulla ja Paula, ja kurssin kävijänä sinun tehtäväsi on toimia järjen äänenä ja auttaa heitä selättämään saavutettavuuteen, käytettävyyteen ja digitaalisuuteen liittyviä haasteita. 

Mitä tapahtuu kun Pertin työpaikalle ilmestyy uusi teknologinen vempele, jota pitäisi opetella käyttämään? Digikauhukuvat alkavat tulla jo uniin ja jotenkin pitäisi selvitä tästäkin tilanteesta. Onneksi apuja on saatavilla…

Kirjoittajat Sara Ojaniemi, palvelumuotoilija ja Minna Porvari, projektipäällikkö

Lähteet:

Innokylä. Käyttäjäprofiilit ja persoonat. Saatavissa: https://innokyla.fi/fi/tyokalut/kayttajaprofiilit-ja-persoonat 

Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2009, Kehittämistyön menetelmät – Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. WSOYpro, Helsinki.

Tulevaisuustyöskentely ei vaadi erityistä valmistautumista tai ennakkotietoja. Sitran kehittämässä Tulevaisuustaajuus-työpajamenetelmässä laajennetaan näkökulmaa nykyhetken kehittämisestä tulevaan sekä opitaan nykytilanteen haastamista, uusien mahdollisuuksien näkemistä ja tunnistetaan tulevaisuuteen vaikuttavia asioita. 

Tulevaisuustyöskentely otettiin INDIE-hankkeessa osaksi inklusiivisen digitaalisen pedagogiikan mallin kehittämistä. Digitaalisuuden uskotaan yleisesti olevan yhä voimakkaammin läsnä tulevaisuudessa, joten tulevaisuustyöskentelyn avulla pystytään kehittämään tulevaisuuden tarpeisiin vastaavaa mallia paremmin. 

Tulevaisuustaajuus-työpaja kannattelee osallistujat fasilitoijan avustuksella oletusten haastamisesta visioon tulevasta sekä konkreettisiin tekoihin, joilla tähän visioon voitaisiin päästä. Työvälineinä voidaan käyttää kyniä ja paperia tai työpaja voidaan pitää myös verkon yli. Tärkeintä on, että osallistujat uskaltautuvat heittäytyä kuvittelemaan ja kysymään toisiltaan “Mitä jos?”. 

“Mitä jos uuden oppiminen olisi yhtä helppoa ja innostavaa kuin irtokarkkien valitseminen kaupassa?”
“Mitä jos opettajat ovat yksityisyrittäjiä?”
“Mitä jos koulutusta ei enää arvosteta?”
“Mitä jos en kestä kehityksen kelkassa? “

Tulevaisuustaajuuden kruunaa vuoden 2050 uutisotsikot, joissa osallistujat kiteyttävät visioimansa tulevaisuuden konkreettisine tekoineen uutisten muotoon. 

“Yhteisömaisterit tukena opiskelijoiden arjessa”
“Xamk vaihtoi slogania: Love and Learn — Yhteisöllinen ilmapiiri synnyttää myös rakkaustarinoita”
“Oppimisen ammattilaiset ovat kysyttyjä osaajia”
“Vuonna 2050 olemme löytäneet tavan kokea yhteyttä muihin ihmisiin myös teknologian avulla, ajasta ja paikasta riippumattomasti”

Teemasta riippumatta työpaja saa erilaiset ryhmät innostumaan keskustelemaan ja ideoimaan pienryhmissä. Tulevaisuustaajuuden vahvin puoli on puhe- ja tieto-osuuksien sopiva yhdisteleminen sekä osallistujien oman työn ja alan huomioiminen. Nämä auttavat päästämään urautuneista ajatusmalleista irti. 

INDIE-hankkeen Tulevaisuustaajuus-työpajojen aiheina olivat koulutuksen kehittäminen sekä digitaalisuus, ja niiden annista nousi hankkeen kannalta selkeä tarve digitaalisten perustaitojen kehittämiselle sekä ketterälle ja nopealle digilaitteiden ja -välineiden omaksumiselle. Työpajoissa tuli myös esille selkeä tarve kehittää jo nyt olemassa olevia välineitä ja digitaalisen työn ja oppimisen menetelmiä sekä perustaitoja. Tämä vahvisti INDIE-hankkeen ensimmäisessä vaiheessa saatua tietoa verkko-oppimisen ja ohjaamisen isoimmista haasteista ja hidasteista. 

Lue lisää verkko-opetuksen ja ohjauksen haasteista, hidasteista ja kehittämiskohteista artikkelista Tasa-arvoisemman ohjauksen puolesta.

Työpajassa on yllättävän helppo huomata ja ymmärtää, että tulevaisuuteen voi todella vaikuttaa omilla teoilla ja toiminnalla. Tämän hetken oletuksien haastaminen, kyseenalaistaminen ja vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kuvittelu on taito, jota voi harjoitella. Kun suunnittelemme uusia, käyttäjiään paremmin palvelevia toimintamalleja, tällaiset taidot ovat hyödyksi.  

Oletuksia haastava ja rohkeasti tulevaisuuden visioihin suuntaava menetelmä on hankkeelle hyödyllinen ja toimiva sekä vie meitä kohti hankkeen tavoitetta: parempaa ja saavutettavampaa verkko-ohjausta ja -opetusta. Saimme myös selkeitä suuntamerkkejä toivottavista tulevaisuuksista kaikille saavutettavan digitaalisen oppimisen suhteen. 

Xamk on mukana Digivisio 2030 -hankkeessa, jossa luodaan yhtenäistä opiskelijan dataa ja yhteistä tarjontaa. Samalla kehitetään ristiinopiskelun mahdollisuuksia, avointa tiedettä ja tutkimusta sekä kansainvälistä yhteistyötä. Tavoitteet ovat siis osin yhteneväisiä INDIE-hankkeen kanssa, sillä saavutettavuus ja inklusiivisuus ovat olennaisia huomioonotettavia seikkoja näin laajamittaisessa kehitystyössä. 

Lue lisää Tulevaisuustaajuus-työpajoista: Tulevaisuustaajuus – Sitra 

Kirjoittajat Sara Ojaniemi, palvelumuotoilija ja Minna Porvari, projektipäällikkö

Välityömarkkinoilla operoivan Parik-säätiön perustoiminta tähtää inklusiivisuuteen, kaikkien ihmisten mahdollisuuteen tehdä töitä ja opiskella vammasta tai rajoitteista riippumatta.

Digitaalisuus läpäisee koko yhteiskunnan ja siltä on vaikea välttyä. Silti välityömarkkinat hyödyntävät digipedagogiikkaa vaihtelevasti, sekä yhteisöjen että yksilöiden taidoissa ja valmiuksissa on hajontaa. Parik-säätiön työntekijöistä osa hyödyntää digitaalisia alustoja sujuvasti, osa käyttää vain välttämättömiä digitaalisia ohjelmia. Samoin palvelujen asiakkaista osalle jopa tietokone ei välttämättä ole ennestään tuttu kapine, toisten taitotaso vaikkapa mediapajalla voi ylittää ohjaajan taidot.

INDIE-hankkeessa pyritään antamaan kaikille mahdollisuus päästä digitaalisten palvelujen äärelle. Työpaja asiakkaille toteutettiin jalkautumalla Parik-säätiön digiryhmään, jossa työttömät päivittävät digitaitojaan. Monen tietotekniikan kelkasta pudonneen tai sitä vähemmän käyttävvän on vaikea motivoitua digitaalisuudesta, jos ei ymmärrä saavansa siitä henkilökohtaista hyötyä. Varsinaisia digitaitoja ryhmä harjoitteli joka viikko, mutta työpaja painottui asenteiden ja näkökulmien avaamiseen.

Parik-säätiön työvalmentajille keväällä 2022 räätälöity koulutus jakautui kolmeen osaan. Ensimmäisessä työpajassa, Tasa-arvoisemman ohjauksen puolesta, pohdittiin ratkaisuja ongelmaan, jonka valmentajat usein kohtaavat työssään. He äänestivät eniten puhuttelevan ongelman ennen työpajaa ja ratkoivat sitä erilaisten näkökulmien ja ratkaisujen kautta. Selvästi oli tilausta yhteiselle ongelmanratkaisulle koordinoituneesti. Tällä työtavalla työyhteisön kehittämistä voidaan tehdä tasa-arvoisessa ja ratkaisukeskeisessä hengessä. Liian rönsyilevissä kokouksissa asia voi hukkua puheiden sekaan, liian tiukasti rajaaminen voi puolestaan jättää monta hyvää ideaa syntymättä.

Toisessa osassa oltiin Teams-yhteydessä Mikkelin nuorten työpajojen ohjaajaan, joka kertoi heidän kokemuksiaan etävalmennuksesta ja Discord-alustan käytöstä ohjaustyössä. Esiin tuli avoimesti ja rehellisesti sekä onnistumisia että epäonnistumisia digipedagogiikassa ja aiheen ympärille syntyi hyvää keskustelua. Etävalmennus onkin jäänyt Mikkelin nuorten työpajoille yhdeksi vaihtoehdoksi toteuttaa valmennusta. Parik-säätiön työntekijät saivat konkreettisia esimerkkejä, miten digitaalisuus voi olla mukana ohjaustyössä ja millaisia seikkoja tulee ottaa huomioon, kun mietitään, kenelle etävalmennus sopii.

Työpajojen kolmannessa osassa Parik-säätiön työvalmentajat ja henkilökunta saivat henkilökohtaista opastusta Discord-alustan käyttöön, jolloin valmiudet etäohjaukseen laajenivat. Jos uusien ohjelmien ja alustojen haltuunotto jää pelkästään oman aktiivisuuden varaan, harva pystyy tai jaksaa sitä itsenäisesti tehdä. INDIE-hanke onkin mahdollistanut uuden oppimisen helpommin.

Kirjoittaja Johanna Nenonen, työ- ja ryhmävalmentaja, Parik-säätiö

Johanna hyppäsi hankkeeseen mukaan maaliskuussa 2022. Hänen roolinsa oli toimia siltana hankkeen ja oman työyhteisönsä, Parik-säätiön, välillä ja olla mukana suunnittelemassa koulutuksia sekä Parik-säätiön työntekijöille että asiakkaille.

”Hankkeessa työskentely on ollut mielenkiintoista, ja se on opettanut minulle monia asioita. Olen hahmottanut projekti- ja valmennustyön lainalaisuuksia, erilaisten yhteisöjen tapoja toimia. Kommunikoinnin, asioiden avaamisen ja henkilökohtaisten kontaktien merkitys on kirkastunut entisestään.  Palvelumuotoilun ja inklusiivisuuden näkökulma on välttämättömyys, kun ollaan kehittämässä mitä tahansa toimintaa: Ensin on tiedettävä, mitä lähdetään tekemään.”

Vietämme aikaa digitaalisten välineiden ja alustojen parissa niin työssä kuin vapaa-ajalla. Vanha vertauskuva huonosta isännästä ja hyvästä rengistä pätee varsin mainiosti myös digitaalisuuteen. Digitaalinen väline voi olla apuna kohtaamisissa. Se voi olla yhteinen työskentelyalusta tai kommunikaation edellytys. Henkilökuntaa edustavat vastaajat kertoivat hankkeen selvityksessä varsin selkeästi, että digitaalisuus on tullut jäädäkseen osaksi päivittäistä työntekoa.

Jotta voisimme kehittää parempaa ja tasa-arvoisempaa ohjausta, opetusta ja valmennusta kokonaisvaltaisesti, meidän täytyy tietää mitkä ovat selätettävät ongelmakohdat. Kompastummeko jo alkumetreillä vai tarvitaanko digitaitojen kehittämisessä vain hienosäätöä? Emme siis keskity vain teknisten taitojen ja digialustojen kehittämiseen, vaan myös siihen miten osallistuja pääsee vaikkapa etäopetuksen tai etävalmennuksen pariin ja miten osallisuus toteutuu näissä.

Tavoitteena tietysti kehittää parempaa ohjausta ja opetusta, mutta tätä kautta voimme vähentää digitaalisuuden aiheuttamaa eriarvoisuutta sekä digitaalisuuden aiheuttamaa kognitiivista kuormaa. Tasa-arvoisemmalla opetuksella ja ohjauksella voimme myös varmistaa, että opiskelijoiden ja ohjattavien keskeytysprosentti pienenee ja mahdollisuus osallistua opetukseen ja ohjaukseen olisi tasavertaisempi.

Onko digitaalisuus läsnä työssäsi?

Digitaalisuutta osana ohjaus- ja opetustyötä ja erityisesti sen kanssa ilmenneitä haasteita selvitettiin työpajojen lisäksi sähköisillä kyselyillä. Kysely oli jaettu kahteen osaan: Digitaaliset välineet ja ohjelmat sekä Digitaalisuus työssä. Vastauksia saatiin kiitettävä määrä, yhteensä 60.

Erityisesti selvityksen vastauksissa korostuu henkilökunnan perehdytyksen tarve. Oli kyse sitten opiskelijan ohjeistamisesta etäkurssin alustoihin tai ohjaajan opastaminen uusien välineiden käyttöön. Pääosin negatiiviset kokemukset verkko-opetuksesta ja ohjauksesta keskittyvät vastaajien puutteelliseen perehdytykseen eivätkä suoraan itse alustoihin tai laitteisiin. Perehdytyksen ja opastuksen puute voisi teoriassa olla helppo paikata, mutta käytännössä ajan ja resurssien puute koetaan esteinä.

”Olisin kiinnostunut käyttämään enemmän digivälineitä jos osaisin, mutta opettelu vie aikaa, jota ei ole.”

Toinen puoli selvityksen tuloksissa on digitaalisuuden rooli nykypäivänä. Se on päivittäinen, jopa keskeinen osa työtehtäviä ja mukana asiakaskohtaamisissa. Yhteydenpito hoidetaan digitaalisia kanavia pitkin, mutta samalla digitaalisen viestintäkanavat voivat eriarvoistaa asiakkaita, jotka eivät pääse näiden kanavien äärelle. Digitaalisuus on siis pakosti läsnä työssä, mutta valmennus- ja ohjaustyössä sen rooli on vastaajien mielestä yksi vaihtoehto muiden joukossa. Paljon riippuu kuitenkin esim. siitä millaisia asiakkaiden tao opiskelijoiden digitaidot ovat, millaisia toimintatapoja omassa organisaatiossa on sekä tietysti ohjaajan tai opettajan omista digitaidoista.

Kun huomioimme saavutettavuuden laajemmin kuin vain helppokäyttöisenä digipalveluna, tulemme samalla pohtineeksi ratkaisuja esiselvityksessä nousseisiin haasteisiin eli miten osallistuja pääsee palvelun äärelle.

Digitaalisuus aiheuttaa päänvaivaa

Vastaajat arvioivat erilaisten väittämien avulla, kuinka usein he kohtaavat erilaisia digitaalisuuden aiheuttamia haasteita. Haasteita oli jaoteltu karkeasti henkisiin, kognitiivisiin sekä fyysisiin, laitteiden käytön aiheuttamiin haasteisiin.

Ylivoimaisesti suurin viikoittainen haaste koettiin olevan ohjelmien päivitysten myötä tulevat uudet opittavat asiat ja muutokset. Erilaiset viat ja puutteet aiheuttivat myös harmistusta vähintään kuukausittain puolelle vastaajista. Digitaalisen informaatiotulvan haasteet eli kuormittavuus, hallittavuus ja oleellisten asioiden huomiotta jättäminen koettiin vaikeimmaksi arvioida. Useissa vastauksissa tuskailtiin järjestelmien ja alustojen paljouden kanssa, joka aiheuttaa kokeneillekin käyttäjille päänvaivaa.

”Kaikissa [digivälineissä ja -alustoissa] on omat haasteensa, johtunee siitä että järjestelmiä on tosi paljon ja kaikissa lähdetään aina liikkeelle siitä ’mikä se salasana nyt olikaan’ tai ’missä se nappi tässä järjestelmässä olikaan’.”

Vaikka jonkinlaista fyysistä tai kognitiivista kuormitusta koki kuukausittain neljäsosa vastaajista, digilaitteiden ei koettu aiheuttavan henkistä kuormitusta. Henkisen kuormituksen lähde voi toisaalta olla erittäin vaikeasti arvioitavissa normaalissa arjessa. Ainakin osaltaan digitaalisuus kuitenkin sujuvoittaa tai on niin kiinteä osa arkea, että tällaiset ongelmakohdat syntyvät muista syistä.

Kaikille tuttu etäajan vuorovaikutus ja sen ongelmat nousivat esiin myös vastauksissa. Digitaitojen ja -käytäntöjen kirjavuus aiheuttaa haasteita sekä voi latistaa vuorovaikutuksen jopa olemattomaksi. Etäopetus voi olla yksinpuhelua ja erilaisia viestintäkanavia sekä niiden käyttötottumuksia on liian paljon. Hankkeen kannalta ilahduttavaa oli nähdä myös vastaajien pohdintoja oman työnsä saavutettavuudesta. Esiin nostettiin huomioita oman tekemisen arvioimisesta sekä järjestelmien saavutettavuuden näkökulmasta.

Hankkeen puolesta haluaisimme vielä kiittää kaikkia vastaajia ja työpajoihin osallistuneita.

• Aluksi selvitimme, millaisia haasteita, hidasteita ja kehittämiskohteita digitaalisen ohjauksen ja opetuksen parissa on. Mikä on nykytilanne inklusiivisen digitaalisen pedagogiikan näkökulmasta?  

• Järjestämme työpajoja, joissa kehittämme opetus- ja ohjausprosesseja yhdessä osallistujien kanssa. Eli miten voimme näissä prosesseissa vastata haasteisiin. Miten lisäämme osallisuutta digitaalisessa oppimisessa?  
• Pidämme koulutuksia henkilökunnan edustajille. Aiheita ovat esim. digitaitojen kehittäminen, uusiin alustoihin tutustuminen, käyttäjäkeskeinen ajattelu ja saavutettavuus. Millaista tukea digitaalisten työkalujen käyttöön tulisi tarjota?
• Tuotteistamme tulokset, jotta kuka tahansa voi hyötyä niistä.

Lue lisää esiselvityksen työpajoista artikkelista Digihaasteita selvittämässä.

Kirjoittaja Minna Porvari, projektipäällikkö

Tietotekniikka toi ensin koteihin ja työpaikoille tullessaan muutoksia toimistotyöntekoon ja kodin pienimuotoiseen tietotyöhön. Kirjoituskone vaihtui tekstinkäsittelyohjelmaksi ja valokopioidut lomakkeet sähköisiksi. Työn prosessi säilyi kuitenkin tämän digitalisaation ensimmäisen aallon aikana hyvin samankaltaisena kuin kynää ja paperia käytettäessä.

Lue koko artikkeli täältä: Inklusiivisuus digiyhteiskunnassa – Next (xamk.fi)

Syksyn 2021 työpajoissa selvitettiin, mitkä asiat koetaan digitaalisissa ympäristöissä tai toteutuksissa haastaviksi tai hidastaviksi, sekä minkälaisiin asioihin kaivataan kehitystä. Työpajoja järjestettiin syksyllä kaksi, joista toinen paikan päällä Xamkin Kouvolan kampuksen uudessa FUEL-tilassa ja toinen etäyhteyksin toteutettuna.

Ensimmäisessä, Parik-säätiön digiryhmäläisille järjestetyssä kolmivaiheisessa työpajassa lähestyttiin aihetta osallistujien omien kiinnostuksen kohteiden kautta. Tavoitteena oli selvittää digitaalisuuden roolia arkielämässä ja taustoja siihen, miksi jotkut asiat koettiin hankaliksi tai toiset toimiviksi. Osallistujia oli mukana yhteensä seitsemän, joka tuntui oikein sopivalta määrältä tämäntyyppiseen, rennon ja avoimen keskustelun työpajaan.

Digitaalisuus ja sen vaikutukset ovat läsnä kaikkialla nykyaikana. Yhteiskunnallisella asemalla, iällä, sukupuolella tai muulla on vähän vaikutusta siihen, kuinka paljon erilaiset sähköiset kanavat vaikuttavat elämäämme. Työpajan ensimmäisen vaiheen kiteytettynä tuloksena nähdään, kuinka monipuolisesti digitaalisia palveluita käytetään. Näiden teemojen alta löytyy niin sähkön kulutuksen seurantaa verkkopalvelusta kuin vuorovaikutusta erilaisilla viestintäkanavilla. Hiihtolenkin suunnittelukin sujuu kätevästi, kun verkosta löytyvältä latujen kunnossapitosivustolta voi tarkistaa latujen tilan ja kunnon.

Työpajan ensimmäinen vaihe johdatteli meidät syvemmälle saavutettavuuden ja inklusiivisuuden maailmaan sekä näiden myötä luontaisesti käytettävyyteen ja sen peruselementteihin. Kysyimme hyviä ja huonoja käyttökokemuksia erilaisista digitaalisista palveluista tai tuotteista, sekä perusteita kokemuksille. Ominaisuudet, jotka tekevät joistain asioista sujuvampia tai miellyttävämpiä tai nopeuttavat käyttöä, ovat itse asiassa hyvin yksinkertaisia.

Osallistujat kommentoivat muun muassa sivustojen selkeyttä, kontrastia väreissä, navigoinnin helppoutta tai hankaluutta, vuorovaikutusta tai sen puutetta sekä palvelun ohjaavuutta. Kuvassa kaksi on esimerkkejä hyvistä ja ei niin onnistuneista toteutuksista, sekä jonkin verran myös määrittelyä sille, miksi jokin asia on koettu tietyllä tavalla.

Näistä kokemuksista voidaan yhteenvetona todeta, että tärkeitä elementtejä ovat esimerkiksi selkeys, ohjaavuus, helppous, vuorovaikutus sekä saavutettavuuden peruselementtien noudattaminen (esimerkiksi skaalautuvuus, värivalinnat, kontrastit). Kokemusta huonontavia ominaisuuksia puolestaan ovat esimerkiksi ylenmääräinen mainosten määrä, epäjohdonmukaisuus käyttöliittymässä sekä erilaiset, epäjohdonmukaiset muutokset. Käyttäjille on tärkeää, että palvelu noudattaa edes jossain määrin tuttuja kaavoja, vaikka sisältö olisikin eri.

Työpajan lopuksi keskityttiin erilaisiin kehitystä kaipaaviin aiheisiin digitaalisessa maailmassa. Osallistujat saivat määritellä prioriteetteja sen perusteella, miten se heihin vaikuttaisi. Näissä ajatuksissa tuli esiin jälleen käytettävyyden peruselementtejä kuten navigoinnin parantaminen, selkeä ja saavutettava kieli ja termit, värit ja kontrastit sekä sivun tai palvelun näkymän skaalautuvuus.

Opetuksen ja oppimisen digitaaliset kompastuskivet

Opettajille, ohjaajille ja opiskelijoille järjestetyssä työpajassa perehdyttiin aiheeseen nimenomaan verkko-opetuksen näkökulmasta. Kysymys oli tässä toisessa työpajassa sama, eli kartoittaa erilaisia haasteita ja hidasteita sekä kehitysehdotuksia nimenomaan opetuksen ja oppimisen näkökulmasta.

Työpaja pidettiin pandemiatilanteen vuoksi verkossa. Osallistujia saatiin mukaan sekä opetuksen että opiskelun näkökulmista. Työskentelimme digitaaliseen yhteiskehittämiseen tarkoitetulla alustalla, Mirolla, jonka käyttö tuntui sujuvan kaikilta mainiosti, vaikka se ei kaikille ollutkaan entuudestaan tuttu.

Haasteita pohtiessa esiin nousivat korona-aikana tutuksi tulleet ilmiöt osallistamisen ja osallisuuden kokemisen vaikeudesta. Vuorovaikutus on yksi ihmiselle tärkeistä elementeistä ja täysin verkon välityksellä usein vaikeampaa toteuttaa. Tämä nousi esille varsinkin opetuksen näkökulmasta, moni opettaja tuntee puhuvansa seinille tai yksin, kun vuorovaikutuksen tärkeitä osia (kehon kieli, ilmeet jne.) puuttuu.

Yksi huomionarvoisista esiin nousseista haasteista oli myös tiedonkulku. Asia, joka tämän päivän digitaalisella aikakaudella pitäisi olla suhteellisen helppoa. Sekä opiskelijat että opettajat kokivat turhautumisen ja ärsyyntymisen tunteita esimerkiksi odotteluun tai tietokatkosten suhteen.

Epävarmuus ja turhautuminen sekä tekniikan tai sovellusten toimivuuden sekä esimerkiksi kameran käytön suhteen olivat isoimpia haasteita verkko-opetuksessa. Moni sovellus ja tekninen toteutus on ottanut jättimäisiä harppauksia eteenpäin kehityksessä pandemian aikana, mutta yhteysongelmat tai toimimattomuus yleisesti tekevät opiskelusta tai opettamisesta täysin verkon välityksellä haastavaa.

Hidasteet verkko-opetuksessa noudattavat työpajan osallistujien kokemusten perusteella samoja kaavoja. Epävarmuus toteutuksista, osallistujista, eri osapuolten tiedoista ja taidoista sekä yhteysongelmat niin vuorovaikutuksen kuin teknisen toteutuksenkin puolella ankeuttavat kokemuksia puolin ja toisin.

Molemmissa työpajoissa nousi esiin konkreettisia, käytännön perustason ongelmia tiedonkulun, käytettävyyden ja saavutettavuuden puutteista. Tämä voidaan nähdä myös positiivisena asiana niin, että keinot, joilla voimme parantaa verkko-opetusta ja sen kokemista ovat jo olemassa.

Kirjoittaja Sara Ojaniemi, palvelumuotoilija, TKI-asiantuntija

Voiko peli olla saavutettava ja inklusiivinen oppimisalusta? Pohdimme aihetta yhdessä Waypoint ja DIGIT-hankkeiden asiantuntijan, Miikka-Petteri Lesosen, kanssa Xamkin READ-verkkolehden uusimmassa numerossa.

Lue artikkeli täältä: Saavutettava ja inklusiivinen oppimisalusta – peleissä on potentiaalia | READ Xamk

Syksyn päivät ovat vierähtäneet INDIE-hankkeen tiimoilta esiselvitystä tehdessä. Ytimenä on ollut käyttäjähaastatteluiden ja -kyselyjen avulla selvittää ensinnäkin ihmisten tottumuksia käyttää eri laitteita, ohjelmia ja sovelluksia sekä minkälaisia kokemuksia heillä näistä on. Haastatteluissa on myös selvitetty, mitä haasteita käytössä on ilmennyt, niin alustojen kanssa kuin mitä vaikutuksia se on tuottanut mm. fyysiseen ja psyykkiseen olotilaan.

Näiden näkökohtien selvittämisellä on etsitty juuri niitä kompastuskiviä, jotka vievät meiltä kenties halun ja motivaation hyödyntää digitaalisuutta. Vähintäänkin kartoitus ainakin näyttää meille, mikä digitaalisuudessa aiheuttaa ärsytystä tai haastetta. Näitä havaintoja tullaan jatkossa hyödyntämään ohjauksen ja opetuksen kehittämisen tukena ja toimintamallien suunnittelussa.

Haastattelemalla tietoa digihaasteista

Haastattelut aloitettiin asiakkaiden kanssa kahdenkeskisinä jutustelutuokioina, joita seurasi sähköiset kyselyt opetus- ja ohjaushenkilöstölle. Edelleen on menossa jälkimmäisten livehaastattelut, joiden ajatuksena on syventää sitä tietoa, jota kyselyillä saatiin kerättyä.

Aloitimme asian käsittelyn ihan alkeista kysymällä, millaista on ihmisten digikäyttäytyminen? Mitä laitteita hänellä on käytössä, mitä niillä pääasiassa tehdään, mitä hän haluaisi tietää tai oppia lisää ja tietenkin ne päänvaivaa tuottavat seikat. Lisäksi työntekijöille suunnattiin asiakastyöhön ja ohjaamisen liittyviä kysymyksiä ja pohdintoja.

Asiakkaiden kanssa käydyissä keskusteluissa tuli ilmi, että he, joilla oli jokin älylaite tai tietokone omasta takaa, käytti sitä melko tottuneesti ja monipuolisesti niin yhteydenpitoon kuin viihdekäyttöön ja asioiden hoitoon. Peruskäyttöä siis. Heillä, jotka eivät laitteita omistaneet, eivät kokeneet joko tarvetta sitä hankkia tai sitten taustalla oli epävarmuutta omista taidoista ja kyvyistä. Taustalla oli myös pelkoa siitä, että hajottaa tai sekoittaa laitteen tai ylipäänsä että tulee jokin ongelma, jota ei osaa yksin ratkaista. Myös ihmisen taloudellinen tilanne vaikuttaa; älylaitteet ja tietokoneet ovat arvokkaita hankintoja.

Digitaalisuus on kiinteä osa modernia työtä

Asiakastyössä sähköiset välineet ovat olennainen osa työskentelyä, kuten myös organisaation sisällä lähes kaikessa ylipäänsä – keskeisinä välineinä älypuhelin ja tietokone. Työyhteisössä sähköposti, asiakastietojärjestelmä, sosiaalisen median alustat ja -viestimet sekä etäyhteysvälineet olivat laajimmin käytössä yleisimpien toimisto-ohjelmien lisäksi.

Seikat, jotka koettiin haasteellisina suhteessa digitaalisuuteen, liittyivät paljolti informaatiotulvaan. Uusia sovelluksia, alustoja ja päivitysten myötä ominaisuuksia tulee liian nopealla tahdilla. Käyttäjä ei aina pysty omaksumaan uutta riittävän nopeasti. Varsinaiset viat ja puutteet laitteissa koettiin tietysti yhtenä ongelma-alueena, joka konkreettisesti keskeyttää työn teon tai vähintään hidastaa sitä ja aiheuttaa huomion suuntautumisen pois itse tehtävästä.

Tämänkin tekstin luominen ja julkaisuun saattaminen on pitänyt sisällään monenlaisia vaiheita digitaalisuuden maailmassa.

Asenteet tietotekniikkaa kohtaan juontuvat varmasti osittain edellä mainituista asioista – se koetaan hankalaksi sekä hallitsemattomaksi. Usein esillä olevat tietoturva-asiat ja niistä huolehtiminen voi teettää lisäkuormaa ja huolta päivittäiskäyttöön. Ja samaan aikaan kaiken tämän kanssa olisi kuitenkin tultava jotenkin toimeen, mikäli se ihmiselle elämisen ja olemisen kannalta suotavaa ja tarpeellista on.

Kysymällä digitaalisuudesta suoraan heiltä ketkä sitä käyttävät – tai ovat käyttämättä ­- olemme saaneet jo hyviä ajatuksia, ehdotuksia ja pohdintoja tähän laajaan ja monia ihmisiä eri tavoin koskettavaan aiheeseen. Ja totta kai, tämänkin tekstin luominen ja julkaisuun saattaminen on pitänyt sisällään monenlaisia vaiheita digitaalisuuden maailmassa. Emme siis ole ihan vähäpätöisen aiheen äärellä. Mitä enemmän digitaalisuus toiminnassamme näkyy, sen tärkeämpää on tiedostaa siihen liittyvät ilmiöt ja etsiä väyliä sekä malleja toteuttaa tätä osa-aluetta käyttäjälähtöisesti saavutettavuuden ja mahdollistamisen näkökulmasta.

Kirjoittaja Arja Koski, projektityöntekijä

Inklusiivinen digitaalinen pedagogiamuotoilu -hanke eli tuttavallisemmin INDIE, pyörähti käyntiin kesän aikana. Hankkeen ensimmäiset kuukaudet ovat kuluneet toiminnan suunnittelussa ja valmistautumisessa ensimmäisiin syksyn työpajoihin.

Hankkeen ydinajatuksena on kokonaisvaltaisella otteella yhdistää digitaalisuutta, saavutettavuutta ja tasa-arvoa. Selvitämme aluksi, millainen nykytilanne digitaalisessa ohjauksessa, opetuksessa ja valmennuksessa on saavutettavuuden ja tasa-arvon näkökulmasta. Kun meillä on hyvä kokonaiskuva, voimme miettiä ja luoda ratkaisuja nykyisiin kehittämiskohteisiin ja haasteisiin. Tavoitteena on parantaa ymmärrystä tietotekniikan soveltamisesta ja tarjota tukea digitaalisten työkalujen käyttöön. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus osallistua saavutettavampaan ja tasa-arvoisempaan digitaaliseen ohjaukseen, opetukseen ja valmennukseen.

Hankkeen kohderyhmiä edustavia opettajia, ohjaajia ja valmentajia sekä heidän asiakkaittaan kutsutaan mukaan työpajoihin, joissa käydään läpi nykyistä ohjausta, opetusta ja valmennusta. Palvelumuotoilun menetelmät ovat avainasemassa näissä työpajoissa. Työpajojen lisäksi esiselvitystä tehdään haastattelemalla kohderyhmiä. Haastatteluiden pääpaino on digikäyttäytymisessä – millaisia haasteita, hidasteita ja kehittämiskohteita haastateltavat ovat kohdanneet omassa työssään, opinnoissaan tai osallistuessaan esimerkiksi verkossa järjestettyyn toimintaan.

Mahdollistamalla erilaisia käyttäjiä ja oppijoita huomioivan sekä aktivoivan digitaalisen toiminnan, voimme pitää huolen siitä, että kaikilla on tasavertaisemmat mahdollisuudet osallistua ammatilliseen koulutukseen, ammattikorkeakoulutukseen ja välityömarkkinoille. Inklusiivisuudella ja esteettömällä oppimisella on positiivisia vaikutuksia myös opiskelukykyyn, motivaation ja työelämätaitojen oppimiseen.

INDIE pähkinänkuoressa

• Kehitämme kokonaisvaltaisesti opettajien, ohjaajien ja valmentajien taitoja toimia yhdessä asiakkaidensa kanssa digitaalisissa ympäristöissä.
• Selvitämme mikä on nykytilanne digitaalisessa ohjauksessa ja opetuksessa tasa-arvon ja saavutettavuuden näkökulmasta.
• Etsimme ratkaisuja osallisuuden lisäämiseen digitaalisessa oppimisessa.
• Kartoitamme millaista tukea digitaalisten työkalujen käyttöön tulisi tarjota ja tarjoamme sitä.

Kirjoittaja Minna Porvari, projektipäällikkö