Kehittäjänuorten ryhmä muistuttaa, ketä varten lastensuojelutyötä tehdään

Sosiaaliohjaaja Aatu Kulonen Kymenlaakson hyvinvointialueelta on mukana Sointu-hankkeen kehittäjänuoritoiminnan pilotoinnissa. Kokeilulla on ollut lopulta suuret vaikutukset hänen työnkuvaansa.

– Lastensuojelun kehittäjänuorten ryhmä perustettiin osana Sointu-hanketta. Toiveenamme on, että kehittäjänuoriryhmä jää hankkeen jälkeen hyvinvointialueella pysyväksi malliksi, Kulonen kertoo.

Ryhmän tarkoituksena on tuoda nuorten ääntä kuuluviin lastensuojelussa ja osallistaa nuoria palveluiden kehittämiseen. Nuoret tuovat esille käyttäjäkokemusta palveluista ja osaavat kertoa aiheeseen liittyvistä ajankohtaisista ilmiöistä.

– Myös vaikuttamistyö on iso osa toimintaa; monilla nuorilla on kova tarve päästä vaikuttamaan esimerkiksi päätöksentekoon, Kulonen kiittelee.

– Vaikuttamisen keinoja pohditaan nuorten kanssa joka tapaamisessa.

Hyvinvointialueen esihenkilötasoltakin on oltu kiinnostuneita ryhmästä ja sen esille tuomista kehittämisajatuksista.

– Ryhmäläiset ovat päässeet mukaan myös tämän ryhmän ulkopuolisiin työpajoihin. Lisäksi olemme käyneet läpi lastensuojelun jälkihuollon opasta itsenäistyvälle nuorelle ja lähettäneet terveisiä hankkeessa toteutettuihin nuorille suunnattuihin jälkihuollon infotilaisuuksiin. On eri asia, kun vinkit itsenäistymiseen tulevat saman prosessin läpikäyneeltä vertaiselta, kuin vaikkapa omalta työntekijältä tai läheiseltä.

Ryhmän vetäjän tehtävänä on arvioida, ketkä ryhmäläisistä ovat valmiita ryhmän ulkopuoliseen toimintaan. Osallistuakseen kehittämistyöhön ei ole välttämätöntä jakaa omaa tarinaansa, henkilöllisyyttään tai mennä suoraa päätä Huomenta Suomeen esiintymään.

– Tavoitteenamme on tarjota nuorille eri keinoja vaikuttaa ja osallistua. Ryhmämme periaatteena on, että jokainen ”omistaa” oman tarinansa ja saa kertoa taustoistaan ja kokemuksistaan juuri sen verran kuin itse kokee hyväksi.  Kulonen muistuttaa.

Ryhmälle on perustettu myös oma sähköpostiosoite, johon voi lähettää kiireettömiä pyyntöjä ja kysymyksiä. Esimerkiksi yksittäinen työntekijä voi kysyä sen kautta ryhmältä nuorten näkökulmaa johonkin askarruttavaan tilanteeseen.

”Lastensuojelunuorikin on tavallinen nuori”

Kehittäjänuorten ryhmä kokoontuu kahdeksan kertaa vuodessa. Tapaamisen teemana voi olla vaikkapa lastensuojelulakiin kaavailtu uudistus, jolloin nuoret voivat ryhmässä analysoida, mitä hyötyjä ja riskejä he näkevät siinä olevan.

Kymenlaakson kehittäjänuorten ryhmä on ikäjakaumansa osalta poikkeus.

– Nuoret saivat itse määritellä ikähaitariksi 15–30-vuotiaat, kun tietääksemme muualla maassa ryhmissä on vain täysi-ikäisiä, Kulonen mainitsee.

Ryhmän myötä on huomattu, että nuoret eivät kaihda vaikeistakaan aiheista puhumista.

– Ohjaajan näkökulmasta tämä on lisännyt ryhmämme vertaistuellista merkitystä: Lastensuojelun sijaishuollon ja jälkihuollon läpikäyneiden nuorten aikuisten esimerkki ja kertomukset voivat olla yhä asiakkuudessa oleville nuorille hyvin merkittäviä.

Xamk on Kulosen mukaan ollut hyvin vahvasti mukana ryhmän toiminnan kehittämisessä. Lehtori Johanna Jussila on ollut mukana tapaamisissa ja tätä kautta nuorten viesti välittyy myös alaa opiskeleville eli tuleville lastensuojelualan ammattilaisille.

Nuorilla on jokaisella erilaisia kokemuksia kohtelusta ja kohtaamisesta. Usein tulee esille, että jo yksikin aikuinen voi muuttaa tilanteen onnistuneella kohtaamisella.

– Ryhmällemme tuntuu olevan tärkeää poistaa myös lastensuojeluun liittyvien ennakkoluulojen ja stigmojen poistaminen. Ainakin itselle kehittäjänuoritoiminta on toiminut muistutuksena siitä, että lastensuojelunuori on lopulta ihan tavallinen nuori, jonka elämässä tapahtuu tavallisia nuoruuteen kuuluvia asioita Kulonen kertoo.

Kulosen toive on, että kehittäjänuoriryhmän avulla lastensuojelua, sijaishuoltoa ja sosiaalityötä voidaan kehittää nuorten näköiseksi. Sitä voidaan tehdä esimerkiksi ratkaisemalla toistuvia ongelmakohtia ja väärinymmärryksiä nuorten ja viranomaisten välillä.

Noin 14 nuoresta koostuva ryhmä tässä vaiheessa vielä verrattain uusi ja sen jäsenistössä on ollut vaihtuvuutta, koska nuorten aikuisten elämässä tyypillistä on esimerkiksi paikkakunnalta toiselle muuttaminen.

– Jotain kyllä kertoo se, että ryhmän tapaamisiin Kouvolaan tullaan uudestaan ja uudestaan, vaikka elämässä on paljon muutakin, Kulonen sanoo.

Kulosen toive on, että kehittäjänuoriryhmän avulla lastensuojelua, sijaishuoltoa ja sosiaalityötä voidaan kehittää nuorten näköiseksi. Sitä voidaan tehdä esimerkiksi ratkaisemalla toistuvia ongelmakohtia ja väärinymmärryksiä nuorten ja viranomaisten välillä.

– Aikuisilla voi olla toiminnassa omat toiveet ja tavoitteet, mutta tuloksellisuus on usein huono, jos ne eivät vastaa nuoren omia tavoitteita, hän muistuttaa.

”Nuoret eivät kaihda vaikeistakaan aiheista puhumista”

Kulonen tiivistää lastensuojelussa päätavoitteena olevan aina se, että kotona olisi sellaiset olot, jossa lasten ja nuorten olisi hyvä olla. Tämä on kuitenkin harvoin ratkaistavissa lapseen tai nuoreen kohdistuvilla toimenpiteillä. Siksi tarvitaan paljon yhteydenpitoa kotiin ja läheisiin ja heidän kanssaan työskentelyä. Myös kotiin palaaminen on tärkeä nivelvaihe, johon Sointu-hankkeessa on kehitetty erilaisia työkaluja.

Kymenlaakson alueella on muuhun maahan verrattuna sijoituksia paljon kodin ulkopuolisia sijoituksia.  Perheille aiheutuvan psyykkisen kuormituksen lisäksi tämä on myös euromääräisesti kallista toimintaa hyvinvointialueelle.

– Ennaltaehkäisevää työtä kehittämällä ja perheiden hyvinvointiin vaikuttamalla on mahdollista saada aikaan myös positiivisia taloudellisia vaikutuksia, Kulonen toteaa.

Ennen Sointu-hanketta Kymenlaakson hyvinvointialueella ei ole ollut vertaistukiryhmää lastensuojelun asiakasnuorille ryhmää. Sen sijaan Voikukkia-niminen vertaistukiryhmä kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten vanhemmille on toiminut alueella jo pitkään.

– On ehkä oletettu, että nuoret eivät kaipaa tällaista tai uskalla puhua sensitiivisistä asioista. Ryhmän myötä on huomattu, että nuoret eivät kaihda vaikeistakaan aiheista puhumista.

Kulosen kanssa keskustellessa huomaa, että hän on kehittäjänuoriryhmän kanssa työskentelemisestä selvästi innoissaan. Hän haluaisi muutenkin nähdä lisää eri-ikäisten ihmisten kohtaamisia, jotka voisivat vaikuttaa siihen, miten nuoret yhteiskunnassa nähdään.

– Kokemustaustaisten nuorten kanssa työskentely muistuttaa jatkuvasti siitä, kenen takia ja kenen kanssa tätä työtä tehdään, hän kiittelee.

Lisätietoja