Nuoren läheisverkostojen tukeminen on osa lastensuojelun työtä

Sosiaalihuoltolaki velvoittaa kartoittamaan asiakkaan läheisverkoston osana palvelutarpeen arviointia sekä tarvittaessa myös myöhemmissä työskentelyn vaiheissa. Lastensuojelulain mukaan lapsen läheisverkosto on selvitettävä ja arvioitava, voiko joku läheisistä ottaa lapsen luokseen asumaan tai muutoin tukea lasta. Lisäksi lapsen läheisten ihmissuhteiden ylläpitäminen kuuluu avohuollon tukitoimien tavoitteisiin, ja sijaishuollossa olevan lapsen erityisiin oikeuksiin lukeutuu oikeus tavata hänelle läheisiä ihmisiä. Lainsäädäntö tunnistaa siten vahvasti sen, että lapsen hyvinvointi rakentuu myös hänen ihmissuhteidensa varaan.

Oikeudellinen sääntely ei kuitenkaan yksin riitä turvaamaan läheissuhteiden jatkuvuutta. Tutkimusten perusteella erityisesti sijaishuollossa asuvien lasten sosiaaliset suhteet jäävät usein liian vähälle huomiolle. Samalla heidän elämäänsä voivat leimata vaihtuvat ihmissuhteet, työntekijät ja jopa useat sijoituspaikat. Tällaiset kokemukset voivat synnyttää juurettomuuden, erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunteita, jotka ulottuvat pitkälle aikuisuuteen saakka.

Nuoret tarvitsevat tukea läheissuhteisiinsa

Läheissuhteiden merkitys tulee erityisen näkyväksi siirryttäessä sijaishuollosta jälkihuoltoon ja kohti itsenäistä aikuisuutta. Ammatilliset tukisuhteet muuttuvat tai päättyvät, jolloin jäljelle jäävien ihmissuhteiden merkitys korostuu. Tutkimusten mukaan sijaishuollossa kasvaneita nuoria ei kuitenkaan aina tueta riittävästi läheisten suhteiden ylläpitämisessä tai katkenneiden suhteiden käsittelyssä.

Tämän vuoksi suhteita voidaan joutua rakentamaan uudelleen vielä aikuisiällä. Läheissuhteiden jatkuvuudella on merkitystä myös nuoren toimijuuden rakentumiselle: kokemus kuulumisesta johonkin sekä mahdollisuus tukeutua luotettaviin aikuisiin vahvistavat itsenäistymistä ja helpottavat myös jälkihuollon työskentelyä.

Perhesuhteet, sukulaiset, ystävät ja muut merkitykselliset ihmiset muodostavat usein pysyvimmän tuen lähteen läpi elämän.

Sijaishuollon onnistumista ei voidakaan arvioida pelkästään sijoituksen aikaisen turvallisuuden tai hyvinvoinnin näkökulmasta vaan myös sen perusteella, millaisia ihmissuhteita lapsen ympärille rakentuu ja säilyy. Perhesuhteet, sukulaiset, ystävät ja muut merkitykselliset ihmiset muodostavat usein pysyvimmän tuen lähteen läpi elämän. Niiden puuttuminen voi näyttäytyä yksinäisyytenä, ulkopuolisuuden kokemuksina ja tuen puutteena erityisesti elämän siirtymävaiheissa.

Kartoittamisesta läheisten mukaan ottamiseen

Läheisverkostojen kartoittaminen on vakiintunut osa lastensuojelun työtä. Sen sijaan läheisten systemaattinen mukaan ottaminen työskentelyyn on vaihtelevampaa ja usein riippuvaista työntekijän työotteesta tai perheen omasta aktiivisuudesta. Läheissuhteita kartoitettaessa on hyvä kuulla eri perheenjäseniä tasaveroisesti. Lapsen näkökulma omista läheisistään voi olla osin erilainen kuin hänen vanhemmillaan.

Perheen läheisten mukaan ottaminen ja sitouttaminen lastensuojelutyöskentelyyn ei ole kovin vakiintunut työtapa. Esteeksi saatetaan kokea muun muassa salassapitosäännökset, kun ajatellaan, ettei perheen arkaluonteisia asioita voi jakaa muille. Toisaalta kyse voi olla myös sosiaalialan työkulttuurista, jossa työskennellään perinteisesti yksilökeskeisesti. Perheiden itsensä osalta voi olla kyse laajemmasta suomalaisesta perhekulttuurista, jossa ei ole totuttu jakamaan perheen sisäisiä haasteita muille eikä pyytämään apua lähiverkostolta. Suomessa turvaudutaan mieluummin viranomaisiin kuin läheisiin, kun on kyse haastavista elämäntilanteista.

Läheissuhteiden arvostuksella on vaikutuksia

Voisiko läheissuhteiden vahvistaminen vähentää huostaanottojen ja sijoitusten määrää? Tuskin kaikkien kohdalla, mutta Iso-Britanniassa kehitetyn LifeLong Links -ohjelmaa tarkasteltaessa läheissuhteisiin panostavalla sosiaalityöllä on saatu aikaan lukuisia positiivisia vaikutuksia. Ohjelman tavoitteena on varmistaa, että huostaanotetulla lapsella on ympärillään positiivinen tukiverkosto, joka auttaa häntä huostaanoton aikana ja aikuisuuteen siirtymisessä. Toiminta perustuu ihmissuhteiden pysyvyyden ajatukseen: lapsen hyvinvointi rakentuu ennen kaikkea turvallisista ja pitkäkestoisista ihmissuhteista

Vaikka Lifelong Links -ohjelman ensisijainen tulos oli kestävien ja hyvinvointia tukevien ihmissuhteiden määrän kasvu ja parantuminen, on sillä todettu olevan myös mittavat taloudelliset hyödyt. Taloudelliset hyödyt liittyvät ennen kaikkea siihen, että lasten ja nuorten pysyvät ihmissuhteet vähentävät raskaiden ja kalliiden palveluiden tarvetta pitkällä aikavälillä, esimerkiksi tarvetta sijaishuoltopaikan muutoksille sekä aikuisten palvelujen tarpeita.

 LifeLong Links ei edusta vain yksittäistä menetelmää vaan ajattelutavan muutosta, jossa ihmissuhteet nähdään lastensuojelun keskeisenä, ei toissijaisena, tavoitteena. Työtavalla on saatu merkittäviä positiivisia taloudellisia ja inhimillisiä vaikutuksia. Sijaishuollon aikana katkenneita suhteita on saatu palautettua ja uusia luotua ja vahvistettua. Mitä tapahtuisi suomalaiselle lastensuojelulle, jos läheisten kanssa tehtävään työhön panostettaisiin samalla tavalla systemaattisesti?

Millaisia eroja suomalaisen lastensuojelun toimintaympäristöt toisivat LifeLong Links -työlle? Voisiko työskentelyn suuntaaminen läheisiin lisätä myös meillä sosiaali- ja terveydenhuollon erityispalvelujen tarpeiden vähenemistä tai vaikutuksia nuorten koulutukseen ja työllisyyteen? Tähän meillä ei vielä ole vastauksia, mutta toimintamallin tulokset haastavat pohtimaan, voisiko pitkäaikaisten läheissuhteiden rakentaminen olla yksi vaikuttavimmista tavoista uudistaa suomalaista lastensuojelua.

Lisätietoja