Kolme äitiä kertoo: lastensuojelu on paljon muutakin kuin huostaanotto 

Helillä, Tanjalla ja Vilhelminalla on kaikilla vuosien kokemus lastensuojelun palveluista. He ovat hakeneet ja saaneet monenlaista apua lapsilleen ja itselleen. Kaikki lastensuojelun tarjoama apu ja tuki tähtää lapsen suojeluun ja kasvuolojen turvaamiseen sekä vanhempien tukemiseen. 

– Lastensuojelu on tukikeppi. Se on vähän kuin kainalosauva silloin, kun joku paikka on rikki, Tanja kuvailee. 

He kaikki kokevat, että hyödyllisintä heille on ollut kaikista konkreettisin arjen apu. Se on antanut aikaa omien voimavarojen palauttamiseen. 

– Oma olo helpottaa sitä kautta, että kotiin tulee se arjen enkeli, joka auttaa laittamaan ruokaa, josta riittää seuraavaksi 3–4 päiväksi. Tai tehdään joku isompi projekti, saadaan raivattua tai siirreltyä sängyt. Sellaisia asioita, joihin ne omat voimat eivät riittäisi millään. Se on toivoa luovaa, Heli tiivistää. 

Helin lapsi sai myös rinnalleen tukihenkilön, jota Heli kuvailee valtavaksi avuksi pelokkaalle ja turvattomuutta kokeneelle lapselleen. Kun tukihenkilön ja lapsen välille syntyi luottamus, lapsi uskaltautui irrottautumaan äidistä ja äiti sai kaivattua lepoa. 

– Hän pystyi pikkuhiljaa haastamaan lasta kulkemaan pienen koulumatkan itse kävellen, se on konkreettinen muutos. 

Vilhelmina on samaa mieltä siitä, että konkreettinen apu on ollut kaikista tärkeintä. Hänen lapselleen kouluun lähteminen oli aamuisin vaikeaa ja aiheutti aggressiota. Aamut kuormittivat Vilhelminaa niin paljon, että omat yöunet häiriintyivät. Avuksi saatiin aamutukihenkilö, joka kävi kerran viikossa lähettämässä lapsen kouluun. Myös muut aamut alkoivat vähitellen rauhoittua. 

– Hän oli 20–30 minuuttia meillä, mutta siitä välittömimmin näki hyödyn. Lapsi ei kehdannut tukihenkilölle samalla tavalla kilmuilla, Vilhelmina kertoo. 

Pieniä ja suuria muutoksia 

Yhteistyö lastensuojelun kanssa voi alkaa kevyemmällä tuella, mutta ratkaista isoja haasteita lasten ja vanhempien elämässä. 

– Yksi hyvä kokemus on ollut perhekuntoutus. Yli puolen vuoden perhekuntoutusjaksolla saatiin monia asioita meidän perheessä ja lapsen osalta parempaan suuntaan, Heli kertoo. 

Perhekuntoutusjaksolla lapsen ja toisen vanhemman suhdetta saatiin rakennettua niin, että jakson jälkeen lapsi halusi taas tavata toista vanhempaansa. 

– Sen jälkeen meillä oli mahdollisuus vuorotella vanhemmuudessa ja itse sai jaksoja, jolloin voi olla itsekseen, Heli sanoo. 

Joskus samanlainen tuen ja avun muoto ei sovi lapsen molemmille vanhemmille. Heli kokee itse saaneensa paljon apua keskusteluista perhetyön työntekijöiden kanssa, mutta toiselle vanhemmalle ne eivät olleet luonteva tapa tilanteen selvittämiseen. 

– Jos toista vanhempaa ei tavoiteta eikä häntä saada mukaan työskentelyyn, niin se voi tarkoittaa haasteiden jatkumista lapsen elämässä, hän muistuttaa. 

Apua kannattaa hakea 

Avun hakeminen on vaatinut rohkeutta ja sitkeyttä. Heli kertoo, että on käynyt tilannettaan läpi vuosien varrella ainakin 180 asiantuntijan kanssa. Myös Vilhelminan perhettä auttaneiden ammattilaisten määrä kohoaa yli sataan henkilöön. 

Silti he kannustavat hakemaan apua. Heidän kokemuksensa mukaan apu kannattaa ottaa vastaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. 

– Apua on ehdottomasti välttämätöntä ottaa vastaan. Jos apua tarvitaan, niin kyllä se vain on niin, että siihen prosessiin on hyvä suostua, Heli sanoo. 

– Uskaltakaa luottaa työntekijöihin ja uskaltakaa kertoa, miltä teistä oikeasti tuntuu ja mitä teille tapahtuu. Jos heti alussa on rehellinen vuorovaikutus, niin yhteistyö sujuu yleensä paljon paremmin, Vilhelmina kannustaa. 

Heli haluaa kumota ennakkoluulot, joiden mukaan avun vastaanottaminen tarkoittaa automaattisesti lasten menettämistä. Polku avun piiriin ei välttämättä ole helppo, mutta se kannattaa kulkea. 

– Vaikka se ei olisi helppoa, niin siitä selviää. Elämä on tosi monen näköistä. Vaikka se ei aina mene Instagram-kuvaston tai kasvatusoppaan sääntöjen mukaan, niin se on silti arvokasta ja merkityksellistä. 

Xamk kehittää lastensuojelua ja kouluttaa sosionomeja

Osa haastatelluista vanhemmista on mukana kumoamassa ennakkoluuloja ja kehittämässä lastensuojelutyötä Xamkin lastensuojeluun liittyvissä hankkeissa. Xamkissa lastensuojelua kehittää nuorisoalan tutkimus- ja kehittämisyksikkö Juvenia. Lue lisää Juvenian lastensuojelutyöstä ja hankkeista.

Xamk myös kouluttaa sosionomeja ja yhteisöpedagogeja, jotka molemmat voivat työllistyä lastensuojelun tehtäviin.

Asiantuntija: ”Vanhempien kokemukset kuvaavat osuvasti lastensuojelun avohuollon työn luonnetta”

”Avohuollon tuki voi sisältää konkreettista arjen apua, keskustelutukea, ohjausta sekä erilaisia perheen toimintakykyä vahvistavia palveluita.

Työn keskeinen haaste ja samalla vahvuus on siinä, ettei perheiden tilanteisiin ole olemassa valmiita ratkaisuja tai yhtä toimivaa toimintamallia. Vaikuttava työ rakentuu yksilöllisestä arvioinnista, luottamuksellisesta yhteistyösuhteesta ja kyvystä sovittaa tuki perheen tarpeisiin. 

Ammattilaisen näkökulmasta lastensuojelutyö on usein yhteistä oppimis- ja muutosprosessia, jossa etsitään yhdessä perheen kanssa tarkoituksenmukaisimpia keinoja tilanteen helpottamiseksi. Siksi vanhempien kokemustieto on arvokas osa palveluiden arviointia ja kehittämistä. Se auttaa ymmärtämään, millainen tuki koetaan aidosti hyödylliseksi ja millaiset tekijät vahvistavat muutoksen mahdollisuuksia. ”

Hanna Savolainen
projektipäällikkö, lastensuojelun tutkija ja kehittäjä
Xamk

Haastatellut esiintyvät vain etunimillään aiheen arkaluontoisuuden vuoksi. Osa haastatelluista on toiminut kokemusasiantuntijana Xamkin lastensuojeluhankkeissa. Artikkeli on osa ”Juvenia lastensuojelun asialla”-teemaa. Teemaan liittyviä sisältöjä julkaistaan syys-lokakuun 2026 aikana Xamkin verkkosivuilla ja somekanavissa.