Somekieltoja pohdittaessa nuorten näkemykset pitää ottaa vakavasti

Suomessa valmistellaan kiireellä lapsille ja nuorille sosiaalisen median rajoituksia, joilla halutaan suojella heitä sosiaalisen median haitoilta.

Taustalla on aito huoli, mutta keskustelu uhkaa kapeutua. Somekieltoja suunniteltaessa nuorten mielipiteet ja kokemukset jäävät helposti sivuun. Heidän näkemyksensä saatetaan sivuuttaa vetoamalla siihen, etteivät nuoret vielä osaa arvioida omaa etuaan. Tällöin kyse voi olla tiedollisesta epäoikeudenmukaisuudesta: joidenkin ihmisten kokemuksia ja tulkintoja ei pidetä yhtä uskottavina tai tärkeinä kuin toisten.

Onkin ilahduttavaa, että nuorten suojelua sosiaalisen median haitoilta pohtiva sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä on kuullut tuoreen väliraportinsa valmistelun yhteydessä laajasti nuoria. Yli 61 000 nuoren vastaukset ja heidän kanssaan käydyt keskustelut muodostavat poikkeuksellisen vahvan tietopohjan päätöksenteolle.

Nuorilta koottu tieto ei tue yksiselitteisesti sitä suuntaa, johon politiikka näyttää olevan menossa. Valtaosa nuorista ei kannata lakisääteisiä sosiaalisen median ikärajoja, ja moni arvioi myös kiertävänsä mahdolliset rajoitukset.

Nuoret tunnistavat sekä sosiaalisen median haitat että sen tarjoamat mahdollisuudet yhteydenpidolle, osallistumiselle ja ihmissuhteille. Ilman somea heidän elämäänsä voisi tulla enemmän unta ja liikuntaa, mutta myös enemmän yksinäisyyttä ja etäisyyttä tärkeisiin ihmisiin.

Viesti on ollut samanlainen myös aiemmissa tiedonkeruissa. Nuoret eivät pidä kieltoja ensisijaisena ratkaisuna. He tunnistavat, että kyse ei ole yksittäisestä ongelmasta vaan laajemmista yhteiskunnallisista jännitteistä, jotka näkyvät myös somessa.

Kansainväliset esimerkit tukevat nuorten esittämiä kriittisiä näkökulmia. Australiassa käyttöön otettu alle 16-vuotiaiden somekielto on osoittautunut helposti kierrettäväksi: yli 60 prosenttia nuorista käyttää edelleen kiellettyjä alustoja. Kielto ei ole tuonut selkeitä hyvinvointihyötyjä, mutta se on laajentanut harmaata aluetta ja vähentänyt sosiaalisen median käyttöön liittyvää avoimuutta.

Kokemukseen ja tutkimukseen perustuva tieto nuorten arjesta jää helposti sääntely- ja riskipuheen varjoon. Huoleen perustuvassa ilmapiirissä nuorten näkemykset saatetaan ohittaa toteamalla, että heidän aivonsa vasta kehittyvät tai että he eivät kykene arvioimaan asioita riittävän objektiivisesti. Tällaiset väitteet luokittelevat nuorten tiedon lähtökohtaisesti painoarvoltaan aikuisten tietoa vähäisemmäksi – riippumatta siitä, kuinka laaja tai johdonmukainen nuorten viesti on.

Kapeasti somekieltoihin perustuva politiikka voi tarjota aikuisten yhteiskunnalle helpottavan tunteen siitä, että toimiva ratkaisu on löydetty. Samalla sivuutetaan se, että nykynuoret elävät postdigitaalisessa maailmassa, jossa sosiaalinen media ja kasvokkain elettävä arki limittyvät ja kuuluvat erottamattomasti yhteen. Ei ole paluuta maailmaan, jossa ei ole sosiaalista mediaa.

On tärkeää tunnistaa, että sosiaalinen media on nuorille keskeinen arkinen toimintaympäristö, ja vastuu siitä on yhteiskunnan rakenteita ylläpitävillä aikuisilla. Tarvitaan sekä vahvaa mediakasvatusta että somealustojen toimintaa ohjaavaa sääntelyä. Nuoret tarvitsevat myös turvallisten aikuisten aikaa ja läsnäoloa sekä toimivia palveluja niin sosiaalisessa mediassa kuin muissakin arjen ympäristöissä.

Nuorille asetetut sosiaalisen median kiellot tarjoavat liian helpon vastauksen monimutkaiseen ongelmaan. Sukupolvien oikeudenmukaiseen kohteluun kuuluu, että ratkaisuja haettaessa nuorten näkemyksiin suhtaudutaan yhtä vakavasti kuin aikuisten ehdotuksiin.

Päivi Honkatukia, nuorisotutkimuksen professori, Tampereen yliopisto

Sari Tuuva-Hongisto, tutkimuspäällikkö, nuorisoalan tutkimus- ja kehittämisyksikkö Juvenia, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk

Mielipidekirjoitus julkaistu Helsingin Sanomissa 15.6.2026.