Lastensuojelulain uudistus haastaa pohtimaan lapsen etua

Lapsen tai nuoren on saatava tarvitsemansa apu ajoissa. Lastensuojelun ja muiden sosiaalipalvelujen työnjaon selkeyttäminen on tarpeen, mutta lapsi ei saa jäädä odottamaan tilanteensa pahenemista ennen kuin hän saa suojelua.

Sijaishuollossa eteen tulee vaikeita tilanteita. Nuori saattaa esimerkiksi lähteä keskellä yötä pois sijoituspaikasta. Nuoren turvallisuudesta on huolehdittava, mutta mitä hän saa tehdä? Missä kulkee kasvatuksellisen rajaamisen ja lapsen oikeuksiin puuttumisen raja?

Samankaltaisissa tilanteissa voidaan päätyä erilaisiin ratkaisuihin riippuen siitä, millaisia toimintatapoja sijoituspaikassa on omaksuttu. Lapsen oikeuksien ei kuitenkaan pitäisi riippua siitä, missä hän asuu tai kuka tilanteen arvioi.

Lain on määriteltävä selkeästi, milloin lapsen oikeuksiin voidaan puuttua. Sen lisäksi tarvitaan ammattieettistä harkintaa, jossa lapsi nähdään yksilönä ja hänen kokemuksensa otetaan vakavasti. Aiemmat kokemukset, ikä ja senhetkinen tilanne vaikuttavat siihen, miten lapsi kokee aikuisen toiminnan. Vaikka puuttuminen olisi lain mukaan mahdollista, on kysyttävä, onko se välttämätöntä juuri tässä tilanteessa ja voisiko toimia toisin.

Tätä harkintaa ei voi jättää yksittäisen työntekijän tai perhehoitajan varaan. Tarvitaan osaamista, yhteistä keskustelua ja mahdollisuuksia arvioida myös tilanteita, joissa aikuisten mielestä on toimittu oikein. Lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on oltava aikaa tutustua lapseen ja selvittää, miten häntä sijoituspaikassa kohdellaan.

Lopulta uudistuksen onnistumista mitataan siinä, saako lapsi apua ajoissa, tuleeko hän kuulluksi ja turvataanko hänen hyvinvointinsa.

Mielipidekirjoitus on julkaistu Kouvolan Sanomissa 31.10.2026 ja Itä-Savossa 4.11.2026.