Meripäivillä pohdittiin geopoliittisen tilanteen vaikutusta öljyvahingon riskiin

Kotkan kaupungin Meripäivien yhteydessä järjestämässä seminaarissa 23.7.2026 tarkasteltiin Itämeren muuttuneen turvallisuusympäristön vaikutusta jo pitkään koholla olleeseen öljyvahinkoriskiin. Seminaarin asiantuntijoina kuultiin kansanedustaja Pauli Aalto-Setälää, tulevaisuudentutkija Aleksi Neuvosta Demos Helsingistä, Merikotka ry:n tutkimusjohtaja Annukka Lehikoista ja kehittämispäällikkö Merisade Kuuselaa Kymenlaakson pelastuslaitokselta. Xamkin tutkimuspäällikkö Justiina Halosen kommenttipuheenvuoro kokosi yhteen päivän antia. Seminaarin avasi Merikotkan toiminnanjohtaja Anna Kiiski ja päätössanat lausui Kotkan kaupungin kehitysjohtaja Toni Vanhala.

Seminaarin otsikko ”Geopolitiikka ei muuttanut kaikkea – öljyonnettomuus edelleen Itämeren suurin uhkakuva?” asettaa öljyonnettomuuden osaksi muuttuvaa turvallisuuskeskustelua, jossa myös niin sanottuja vanhoja riskejä on arvioitava uudessa valossa.

Öljyvahingon riski muuttuneessa turvallisuustilanteessa

Raakaöljy on ollut Itämeren keskeinen vahinkoriski jo 1950-luvulta lähtien ja on sitä edelleen. Nykyisin öljyvahinkoja ei kuitenkaan voida tarkastella enää vain teknisinä vikoina, inhimillisinä virheinä tai sääolosuhteista johtuvina onnettomuuksina. Niitä on arvioitava myös tietoisen riskien hyväksynnän ja mahdollisen tarkoituksellisen toiminnan näkökulmista.

Geopoliittinen tilanne, varjolaivaston huonokuntoisuus, paikannusjärjestelmien häirintä sekä mahdollisesti myös tarkoituksellisen tai laaja-alaisen vaikuttamisen keinot, voivat lisätä vahingon todennäköisyyttä sekä seurausten laajuutta ja vakavuutta. Silti ratkaisevinta ei lopulta ole se, miksi tai miten öljyvahinko syntyy, vaan kuinka hyvin pystymme siihen vastaamaan.

Kaikissa päivän puheenvuoroissa korostui, kuinka tärkeää varautumiseen liittyvä yhteistyö sekä jaettu tilannekuva ja tilanneymmärrys ovat nykyisessä turvallisuusympäristössä. Siilojen sijaan tarvitaan kokonaisvaltaisempaa tarkastelua: turvallisuus- ja ympäristöriskit eivät ole toisistaan irrallisia.

Tutkimustiedon ja uusien ratkaisujen jalkauttaminen

Toimintaympäristön jatkuvassa muutoksessa nykyisiä käytäntöjä on aika ajoin tarkasteltava kriittisesti ja arvioitava, vastaavatko ne myös huomisen ja tulevien vuosien tarpeisiin. Koska mahdollisiin tulevaisuuspolkuihin liittyy epävarmuutta, ratkaisevinta on luoda mekanismeja, joiden avulla havainnot ja tutkimustieto voidaan siirtää toimintamalleihin – tarvittaessa nopeastikin.

Toimintaympäristön muutoksessa tarvitaan ennakointia, nykyisten toimintamallien kriittistä tarkastelua sekä kykyä siirtää tutkimustieto ja uudet tekniset ratkaisut käytäntöön.

Esimerkiksi laivapolttoaineiden ja muiden vahinkoaineiden muutos vaatii paitsi ainemäärien kehityksen seurantaa, uusien ratkaisujen testaamista myös keräyskyvyn konkreettista uusimista saavutetun tiedon pohjalta. Uusi tieto, tutkimus ja tekniset ratkaisut tuottavat todellista vaikuttavuutta vasta, kun ne siirtyvät osaksi toimintamalleja ja käytännön osaamista.

Alueellisessa osaamisessa vahva perusta

Synkeistä riskimaisemista huolimatta seminaariväki suhtautui positiivisesti torjuntavalmiuden kehittämisvalmiuksiin – löytyyhän omalta alueelta vahvaa öljyntorjuntaan erikoistunutta osaamista, testausympäristöjä sekä pitkäaikaista viranomais-, tutkimus- ja kehittämisyhteistyötä, joiden varaan suorituskykyä ja uusia ratkaisuja voidaan rakentaa.

Lisätietoja