Kuluttajan valinnat ja kiertotalous: rooli ympäristön suojelemisessa 

Nykyinen kulutuskulttuurimme ja elämäntapamme johtavat väistämättä korkeampiin hiilidioksidipäästöihin ja ympäristökuormitukseen. Yhteiskuntaamme juurtunut kuluttajakulttuuri on ohjannut meitä suosimaan jatkuvaa uusien tuotteiden ostamista ja vanhojen heittämistä pois, mikä lisää jätteen määrää ja luonnonvarojen kulutusta. Tämä ilmiö näkyy erityisesti siinä, että rikkinäisen tuotteen korjaamisen sijaan valitsemme usein uuden ostamisen: se on helpompaa, nopeampaa ja usein myös edullisempaa. Hinta ja tuotteen saatavuus vaikuttavat päätöksiimme, ja nopea elämäntyyli sekä kuluttajamarkkinat tekevät vanhan tuotteen korvaamisesta uudella houkuttelevaa. 

Vaikka monet valmistajat ovat viime vuosina alkaneet kiinnittämään huomiota tuotteidensa hiilijalanjälkeen ja ympäristövaikutuksiin, on tärkeää korostaa myös käytettyjen tavaroiden ostamista ympäristötekona. Käytettyjen tuotteiden ostaminen ja uudelleenkäyttö voivat merkittävästi vähentää luonnonvarojen kulutusta, jätteiden syntyä ja päästöjä. 

Kestävämpään kulutukseen siirtyminen on välttämätöntä ympäristömme suojelemiseksi ja luonnonvarojen säästämiseksi. Ennenaikaisen kuluttajatavararoiden hävittämisen vaikutukset ovat merkittäviä: Laskelmien mukaan se aiheuttaa EU:ssa vuodessa noin 261 miljoonaa tonnia CO₂-päästöjä. Samassa ajassa syntyy myös noin 30 miljoonaa tonnia materiaalien kulutusta ja 35 miljoonaa tonnia jätettä. Kuluttajien ostotottumuksista johtuvat kustannukset ovat myös mittavat, ja EU:ssa nämä hävitykset aiheuttavat noin 12 miljardin euron kustannukset kuluttajille vuosittain verrattuna korjaamiseen. (Euroopan komissio, 2023). 

Ympäristönäkökulmat ja kestävän kuluttamisen merkitys 

Mitä näkökulmia voimme ottaa huomioon uuden ja vanhan tuotteen vertailussa?  

Uusien tuotteiden valmistaminen vaatii luonnonvaroja kuten puuta, metallia ja muovia, sekä energiaa, jonka tuotantoprosessit kuluttavat. Käyttämällä uudelleen materiaaleja ja tuotteita luonnonvarojen kulutus vähenee huomattavasti. Tämä on myös ekologisesti järkevää, sillä luonnonvarojen liikakäyttö johtaa ekosysteemien heikkenemiseen ja biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen. 

Esimerkiksi uuden sohvan valmistus sisältää monia ympäristövaikutuksia, kuten puun kaatamisen, kuljetukset ja jalostusprosessit. Puun kaataminen vähentää metsien hiilinieluja, ja kuljetukset – olivatpa ne autoilla, lentokoneilla tai laivoilla – lisäävät hiilidioksidipäästöjä. Kankaiden tuotanto vaatii kuitujen valmistusta, värjäystä ja viimeistelyä, mikä kuluttaa vettä ja energiaa. Täyteaineiden, kuten vaahtomuovin, kemikaalit lisäävät päästöjä ja ympäristökuormaa entisestään. Elinkaaren päättyessä vaahtomuovin hajoaminen luonnossa kestää vuosikymmeniä, ja sen polttaminen vapauttaa haitallisia päästöjä. 

Esimerkki vanhan ja uuden tuotteen hiilijalanjäljestä havainnollistaa hyvin kestävän kuluttamisen merkitystä. Paikalliselta kierrätysasemalta löytyvän kolmenistuttavan sohvan (Kuva 1.) arvioidut hiilidioksidipäästöt ovat noin 167 kg CO₂, kun taas uuden vastaavan sohvan päästöt kohoavat noin 418 kg CO₂:een. Ero on lähes kolminkertainen. Ostamalla vanha käytetty sohva saavutetaan merkittäviä ympäristöhyötyjä, vähennetään hiilidioksidipäästöjä ja edistetään kestävää kulutusta. 

Eroa voisi verrata esimerkiksi matkustamiseen: vanhan sohvan päästöt vastaavat karkeasti bussimatkaa Kouvolasta Helsinkiin, kun taas uuden sohvan päästöt matkaa Kouvolasta Vaasaan. Näin konkreettisesti havainnollistuu, kuinka pienillä teoilla voi olla suuri ympäristövaikutus.  

Tuotteen koko elinkaaren vaikutukset tulisi huomioida arvioitaessa ympäristöystävällisyyttä. Kuljetusten päästöt, materiaalien tuotanto ja jätteenkäsittely ovat kaikki merkittäviä osatekijöitä tuotteen kokonaisjalanjäljessä. Kuluttajien onkin tärkeää saada tietoa tuotteen elinkaaren eri vaiheista ja suosia tuotteita, jotka on suunniteltu kestämään pitkään, joita on helppo korjata ja uudelleen käyttää. 

Vanhojen tavaroiden käyttöasteen parantaminen vaatii kuitenkin kehitystä prosesseissa, sillä siihen liittyy haasteita kuten tuotteiden kunto, mahdolliset haitalliset kemikaalit tai tuholaiset, jotka voivat aiheuttaa huolta kuluttajissa. Kiertotaloutta edistävien yritysten tulisi kiinnittää erityistä huomiota tuotteiden terveydellisiin ja ympäristöllisiin näkökulmiin, kuten kemikaalivapaisiin pinnoitteisiin ja turvallisiin korjaus- ja puhdistusmenetelmiin. 

Kestävä tuotepolitiikka kestävän kuluttamisen tukena 

Ympäristönäkökulman lisäksi on tärkeää huomioida sosiaaliset ja taloudelliset näkökulmat. Kestävä kuluttaminen voi edistää paikallistalouden vahvistumista esimerkiksi suosimalla paikallisesti valmistettuja tuotteita ja pienimuotoista korjaustoimintaa. Yksilön rooli on merkittävä: jokainen voi vaikuttaa tekemällä valintoja käytettyjen tuotteiden ostossa, korjaamalla ja uudelleenkäyttämällä tavaroita, sekä suosimalla kestävää kulutusta.  

Samalla yhteiskunnan tasolla tarvitaan selkeitä ohjeita, säädöksiä ja kannustimia, jotka tukevat kestävää kuluttamista ja tuottamista. Esimerkiksi EU:n korjausdirektiivi ((EU) 2024/1799) ja kestävä tuotepolitiikka (ESPR) pyrkii lisäämään tuotteiden korjattavuutta ja pidentämään niiden käyttöikää, mikä osaltaan edistää kestävää kuluttamista. Kuluttajien tietoisuus ja asenteet ovat avainasemassa: heidän tekemänsä valinnat voivat ohjata yrityksiä kehittämään ympäristöystävällisiä tuotteita ja palveluita 

Näiden EU:n keskushankkeiden myötä kestävän kuluttamisen edistäminen saa entistä vahvemman pohjan. Vapaaehtoiset korjaustietolomakkeet ja yhteiset korjausalustat lisäävät läpinäkyvyyttä ja helpottavat kuluttajien valintoja, mikä kannustaa suosimaan uudelleenkäyttöä ja korjaamista nykyistä enemmän. Valmistajien velvoitteet varaosien ja työkalujen tarjoamisesta varmistavat, että korjaaminen on helpompaa ja edullisempaa, mikä puolestaan vähentää tarvetta uuden tuotteen hankintaan. Lisäksi kansalliset toimenpiteet, kuten korjauksen tukeminen ja tiedon lisääminen, varmistavat, että kestävät ostotavat yleistyvät kaikkialla Euroopassa, vahvistaen kiertotaloutta ja vähentäen jätteen määrää entisestään. 
 
 Ympäristövaikutuksista yhteiseksi hyödyksi 

Kestävämpi elämäntapa vaatii uudenlaista ajattelutapaa kuluttamisesta. Tulevaisuudessa kestävän kuluttamisen edistäminen edellyttää sekä kuluttajien tietoisuuden lisäämistä että yritysten ja päättäjien aktiivista roolia ympäristöystävällisten ratkaisujen kehittämisessä. Tästä hyvänä esimerkkinä on EU:n vuoden 2020 alussa voimaan tullut uusi sääntely, joka pyrkii vähentämään ennenaikaista hävittämistä ja lisäämään ympäristöystävällisiä valintoja. Tämä sääntely mahdollistaa jopa 4,8 miljardin euron talouskasvun ja investoinnit EU-alueelle, mikä vahvistaa kestävän kulutuksen ja tuotannon edistämistä entistä tehokkaammin.

LÄHTEET:
 
European Commission (2023). European Commission Staff Working Document: A New Circular Economy Action Plan. Saatavilla: 
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/PDF/?uri=CELEX:52023SC0059 
[viitattu 20.05.2025] 

European Comission. Ecodesign for Sustainable Products Regulation. Saatavilla:  
https://commission.europa.eu/energy-climate-change-environment/standards-tools-and-labels/products-labelling-rules-and-requirements/ecodesign-sustainable-products-regulation_en [viitattu 20.05.2025] 

European Union (2024) Euroopan parlamentin ja neuvoston Direktiivi (EU) 2024/1799. Saatavilla: 
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32024L1799 
[viitattu 20.05.2025] 
 
Euroopan parlamentti (2024).  Korjausoikeus: EU-toimilla korjauttamisesta houkuttelevampaa. Saatavilla: https://www.europarl.europa.eu/topics/fi/article/20220331STO26410/korjausoikeus-eu-toimilla-korjauttamisesta-houkuttelevampaa 
[viitattu 20.05.2025]