Onko ajanvietto kännykällä liian helppo selitys sille, että nuoruudessa voidaan huonosti?

Nuorten älypuhelinten ja somen käyttö puhuttaa ja huolestuttaa aikuisia yhä enemmän. Digitaalisesta ajankäytöstä keskustellaan niin eduskunnassa, opetussuunnitelmissa, medioissa kuin kotonakin. Nuoret voivat pahoin ja älypuhelimet tuntuvat olevan kaikkien  ongelmien juurisyy.  Ruutujen käytöllä ja ruutuajalla nähdään olevan pelkästään kielteisiä vaikutuksia ruumiillisesta laiskuudesta, liikunnan puutteesta eettisiin ja yksityisyyden suojan kysymyksiin.  Nuorten jatkuva puhelimella olo ylittää ärsytyskynnyksen, synnyttää aikuishuolta ja moraalipaniikkia. Nuorten digitaalisen teknologian käytöstä on luotu yleinen negatiivinen narratiivi, jossa se, mikä on ”ruudun” ulkopuolella, määritellään hyväksi ja toivottavaksi – ja uhatuksi. 

Olemme tutkineet yhdeksäsluokkalaisten nuorten digitaalista arkea ja todenneet, että huolipuhe luo nuorille tunteen, että verkossa hengaillessaan he tekevät jotain väärää ja häpeällistä.  Tutkimukseemme osallistuneet nuoret olivat omaksuneet huolinäkökulman myös omaan puheeseensa ja paineeseen toimia oikein. Nuoret kokivat, että verkon käytön kontrollointi ja vähentäminen ovat välttämättömiä itsekurin muotoja. Verkon positiiviset puolet, kuten vaikkapa englannin kielen oppiminen tai uudet kaverit saattoivat jäädä tämän huolen varjoon. 

Nuorten arki on läpeensä digitaalista. Nuorten digitaalinen arki ja “puhelimella oleminen” on myös uudenlaista yhteen tulemista, johon liittyy nuorille tärkeitä toiminnan ja ajankäytön muotoja. Sosiaalisen median alustat ovat myös nuorisokulttuurisesti luovia paikkoja, joihin kokoonnutaan ja joissa nuorisokulttuurisesti tärkeät tiedot ja taidot liikkuvat.

Nuoret tekevät monenlaisia arkisia asioita verkossa – ilman, että he mieltävät ne mitenkään erityisesti digitaalisiksi tekemisiksi tai taidoiksi. Nuoret esimerkiksi valokuvaavat, kuuntelevat musiikkia tai äänikirjoja, katsovat uutisia, opiskelevat, viestittelevät ystävien ja perheen kanssa, juttelevat, selaavat, pelaavat ja seuraavat ja katsovat videoita. Yksi tyypillisimmistä nuorten digitaalisen arjen tekemisistä on juttelu; vuorovaikutus, viestittely, kavereiden kanssa hengailu ja yhdessäolo. Verkko on monille myös turvapaikka, oma paikka ja tila elää omannäköistä nuoruutta.

Eräs tutkimukseemme osallistunut nuori kuvaa tätä seuraavasti: ”No tulee aika monesti sellaisia fiiliksiä, että jos koulu stressaa tai kaverisuhteissa on jotain vikaa tai ärsyttää tai on paha fiilis, niin voi kertoa vaikka siellä toisessa paikassa, että hei, nyt on paha fiilis, että onko aika jutella ja sellaista. Jos tekee sitä oikeassa elämässä, niin tulee semmoinen fiilis, että ei viitsisi mennä kaverin luo kertoon, että nyt on paha fiilis, kun se on vaikeampaa kertoa oikeassa elämässä, kun netissä.”

Useat tutkimukset tuovat esiin, että nuorten digitaalisella sitoutumisella ja digitaalisella pääomalla on keskeinen rooli nuorten elämänkulussa, ja ulottuu kouluttautumisesta työmarkkinoilla menestymiseen, yrittäjyyteen ja terveyspalvelujen käyttöön. Ne, jotka kykenevät toimimaan paremmin digitaalisessa maailmassa ja osallistuvat aktiivisemmin, hyötyvät digitaalisesti heikommassa asemassa oleviin nähden. Emme tutkimuksessamme kohdanneet nuoria, joiden pahoinvointi olisi johtunut digitaalisten laitteiden käytöstä, mutta monet kertoivat erilaisista paineista ja kontrollista, jota käyttöön liittyi. Kaiken kaikkiaan nuoret arvoivat digitaalisuuden positiiviseksi tekijäksi omassa arjessaan.

Digitalisaatio ja sen diskursiivinen voima haastavat ottamaan kantaa ja luomaan suhteen siihen. Yhteiskunnallisesti aihe on vahvasti latautunut ja herättää sekä myönteistä että kielteistä suhtautumista. Digitalisaatio kietoutuu myös elämänvalintojen ja arjen ajankäytön tehokkuus- ja täsmällisyysdiskursseihin. Digitalisaation ja ajankäytön osalta monissa perheissä näyttää vallitsevan sukupolvien välinen ristiriita ja epäluulo.

On tärkeä kuunnella ja kuulla nuorten omaa ääntä heitä koskevissa asioissa. Kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen kasvattaa luottamusta. On hyvä pysähtyä nuorten omien ajatusten äärelle myös verkkoon ja digitaalisuuteen liittyen. Toivomme, että yhä useampi aikuinen tutustuisi tähän ”vieraaseen kulttuuriin” nuorilähtöisesti eli hyväksyen ja ymmärtäen sen merkityksen nuorille.

Kuva: Chirstin Hurme, Unsplash