Tausta
Harrastusten erikoistumisen ja koulujen lakkauttamisen myötä lasten liikkuminen on yhä enemmän riippuvaista vanhempien kuljetuksesta. Mikkelin kaupunki teki vuonna 2017 päätöksen kaikille peruskoululaisille maksuttomasta joukkoliikenteestä. Joukkoliikennettä ei usein pidetä aktiivisena kulkumuotona, vaikka sen käyttö edellyttää kävelyä lähtöpaikasta pysäkille ja pysäkiltä määränpäähän. Lisäksi joukkoliikenteen saavutettavuuden on todettu olevan positiivisesti yhteydessä koulun jälkeisiin harrastuksiin osallistumiseen nuorilla.
Tutkimuksen toteutus
FREERIDE-hanke oli monitieteinen ja monimenetelmäinen tutkimus, johon osallistui yhteensä 427 lasta. Tutkimuksessa kerättiin tietoa 10–12-vuotiailta lapsilta ja heidän vanhemmiltaan Mikkelin ja Kouvolan alueelta. Tutkimuskaupaunkina oli Mikkeli, jossa joukkoliikenteen käyttö oli lapsille maksutonta ja verrokkikaupunkina oli Kouvola. Tutkimusmenetelminä käytettiin aktiivisuusmittaria, osallistavaa paikkatietopohjaista menetelmää (SoftGIS) sekä haastatteluja lasten ja heidän perheidensä arkiliikkumisesta.
Lapset pitivät seitsemän vuorokauden ajan reiteen kiinnitettyä fyysisen aktiivisuuden mittaria sekä merkitsivät karttakyselyyn (SoftGIS) arjen paikat, joissa he olivat käyneet viikon aikana sekä kulkumuodot, millä he olivat liikkuneet eri paikkoihin. Laadullisessa osiossa tarkasteltiin lasten liikkumista ja perheiden kokemuksia maksuttomien bussikyytien merkityksistä perheiden elämään sekä miten perheet organisoivat lasten liikkumista lähiympäristöä kauemmas.
Tulokset
Lapset merkitsivät yhteensä 3098 paikkaa, noin 5,7 paikkaa per lapsi. Paikkoja oli esimerkiksi koulu, harrastuspaikat ja paikat, joissa vietettiin aikaa kavereiden kanssa. Viikon aikana lapsille kertyi noin 13,8 käyntiä erilaisissa arjen paikoissa.
Mikkelissä asuvat lapset matkustivat noin 3 kertaa enemmän bussilla kuin Kouvolassa asuvat lapset. Aktiivisen liikkumisen määrä paikasta toiseen ei kuitenkaan eronnut kaupunkien välillä. Mikkelissä lapsille kertyi enemmän aktiivista kulkemista määränpäähän kävelystä sekä bussipysäkille kävelystä. Kouvolassa lapset pyöräilivät enemmän. Matkojen mediaanipituudet olivat kävellen 521m, pyörällä 1794m ja bussipysäkille kävelyä 730m.
Myöskään aktiivisuusmittarilla mitattu koko päivän fyysinen aktiivisuus ei eronnut kaupunkien välillä eli maksuton joukkoliikenne ei ollut yhteydessä lasten reippaan liikunnan määrään.
Haastatteluissa lapset kertoivat, että eivät käytä bussia jos vanhemmilta saa kyydin ”En yleensä käytä bussia, koska pääsen vanhempien kyydillä.”, ”Jos vanhemmat eivät voi viedä, menen bussilla.” Lähiympäristön paikkoihin kuljettiin kävellen tai pyörällä.
Huoltajien vastauksissa korostui esimerkiksi perheen yhteinen aika, ”Jää enemmän aikaa olla lapsille läsnä, kun ei tarvitse olla kokoajan kuljettamassa”. Vanhemmat kertoivat myös itsenäisen liikkumisen kasvaneen maksuttomien bussimatkojen myötä ”Lapsen omatoimisuus on kasvanut, kun hän voi mennä kouluun ja kaupungille omaehtoisesti”. Maksuton joukkoliikenne ”on tehnyt mahdolliseksi valita harrastuksia ja kaverin luona käyntipaikkoja laajemmin.” ”Meillä ei ole autoa, joten joukkoliikenne on talvikuuakusina välttämätön.”
Pohdinta ja yhteenveto
Tutkimuksen tulosten mukaan maksuton joukkoliikenne ei vähennä, mutta ei myöskään lisää lasten arkista aktiivisuutta. Maksuton joukkoliikenne oli yhteydessä suurempaa bussin käyttöön ja bussinkäyttäjille iso osa aktiivisesta liikkumisesta kertyi bussipysäkille kävelystä. Perheen vastauksissa nousi esille, että maksuton joukkoliikenne helpotti perheen arkea tarjoamalla vaihtoehdon vanhempien kyyditykselle. Toisaalta monet muut tekijät kuin maksuttomuus vaikutti myös paljon joukkoliikenteen käyttöön, esimerkiksi vuorotiheys ja pysäkkien saavutettavuus. Kaupungit voisi edistää joukkoliikenteen käyttöä markkinoimalla sitä aktiivisena ja itsenäisen liikkumisen mahdollistamana kulkumuotona.
