Koulu- ja oppilaitosnuorisotyöntekijöiden tehtävänkuvia on avattu vaihtelevilla käytännöillä, ja joskus ne ovat kokonaan määrittelemättä. Työ on kohtaavaa ja sitä tehdään omalla persoonalla, mutta saadaanko sitä jäsennettyä yleispäteväksi tehtävänkuvaksi? Osaamiskeskus Nuoska pyrki ottamaan asiasta selvää järjestämällä 18.1. & 19.1.2022 kaksi keskustelutilaisuutta tehtävänkuvien kirkastamiseksi. Tapahtumat olivat jatkoa vuonna 2021 toteutetulle toimenkuvaselvitykselle, josta voit lukea enemmän blogista Mitä nuorisotyöntekijät kouluissa ja oppilaitoksissa tekevät? – yhteenveto tehtävänkuvien kartoituksesta.
Mukana keskustelutilaisuuksissa oli yhteensä n. 100 henkilöä. Tilaisuudet olivat toteutukseltaan kaksikielisiä, jolla pyrittiin varmistamaan saman tiedon kulkeminen suomen- ja ruotsinkieliselle nuorisokentälle. Alustuspuheenvuoroja kuultiin Juvenialta, Kanuunalta sekä Vantaan kaupungilta. Keskustelut pienryhmissä olivat varsin mielenkiintoisia.
Ammattikunta nuoren ja opetushenkilöstön välimaastossa
Ilmoittautumisen yhteydessä pyydettyjen ennakkokysymysten perusteella osallistujat osoittivat kiinnostuksen siihen, miten koulussa voi saada mandaatin toimia työyhteisössä, ja miten oma työnkuva olisi selkeämpi sekä nuorille että muulle henkilökunnalle. Erityinen huoli kohdistui myös nuorten lisääntyvän pahoinvointiin, sekä siihen miten oman työajan saisi riittämään kaikkeen siihen, mitä odotuksia koulunuorisotyöntekijälle asetetaan. Hyvin toimivan yhteistyön perustaksi koettiin ymmärrys ja luottamus jokaisen ammattitaitoon, yhdessä tekeminen sekä yhteisön johdon vahva tuki. Paljon on sen varassa, miten avoin yhdessä toimimisen ilmapiiri kasvattajayhteisöstä löytyy, ja miten selkeät roolit ja tehtävät siellä ovat.
Nuorisotyöntekijän tehtävänä on olla koulun ja oppilaitoksen arjessa kiireetön, läsnä oleva aikuinen. Nuorisotyöllisessä työotteessa korostuu välitön kohtaaminen, joka edesauttaa luottamussuhteen rakentamista nuoreen. Yhteisöllisyyden vahvistaminen koulumaailmassa korostui keskusteluissa. Yhteisöllisyyden tukeminen on nuorisotyön ydintä, mutta tarvitaan koko kouluyhteisöä, jotta voidaan luoda turvallisia ja viihtyisiä oppimisympäristöjä. Ryhmissä käytettiin nuorisotyöntekijän toimenkuvasta osuvasti kielikuvia, kuten ”öljynä rattaissa”, ”tulkki nuoren ja ympäröivän maailman välissä”, sekä ”hyvä lima”.
Yleispätevän toimenkuvan määritteleminen on hankalaa, mutta siihen tulee kuulua mahdollisuus oman persoonan monipuoliseen käyttämiseen. Tehtävänkuvan rajaaminen on tehtävä mieluiten paikallisella tasolla, ja siinä on huomioitava kaikkien toiveet, odotukset ja ennalta määritellyt tavoitteet. Tästä syystä onkin tärkeää käydä yhteistä keskustelua rajapinnoista ja työnkuvista. Myös nuorisotyöntekijän taustaorganisaatio määrittää osan käytännön toiminnasta. Nuoren kohtaaminen yksilönä ja hyvinvoinnin tukeminen on keskiössä, johon liittyy myös yhteisöllisyys ja koko kouluyhteisön yhteinen työskentely.
Kiinnostavia pohdintoja jatkokäyttöön
Keskustelutilaisuudet auttoivat hahmottamaan suuntaviivoja, joita toimenkuvia miettiessä tulisi seurata. Ensinnäkin tärkeää on muistaa, että koulussa toimimme moniammatillisessa yhteistyössä eri tehtävien äärellä ja että koulujen pedagoginen vastuu on aina opettajilla. Nuorisotyö sijoittuu kasvattajayhteisössä nuorten ja opetushenkilöstön välille. Toiminta on arvioinnista ja vallasta vapaata, johon nuori osallistuu aina vapaaehtoisesti.
Kun tehtävänkuvasta keskustellaan yhteisesti kasvattajayhteisössä, muotoutuu nuorisotyöntekijän rooli luonnolliseksi osaksi yhteisöä. Yhteistyön sujuvuus vaatii usein riittävästi yhdessä toimimista, mutta tehtävien ja tavoitteiden selkiyttäminen antaa mandaatin toimia. Yhteistyö kehittyy aidoksi, kun yhteisö itse luo käytännöt, joiden mukaan toimitaan.
Jos nuorisotyö kouluissa ja oppilaitoksissa on hyvä lima, voiko käytännön tason toiminta kasvattajayhteisöissä muotoutua selkeiden tavoitteiden ja ammattitaitoon luottamisen kautta? Entä onko koulunuorisotyöntekijän oleellisempaa työskennellä ryhmien vai yksilöiden kanssa? Ei tietenkään ole mielekästä asettaa yksilön ja yhteisön etuja vastakkain, mutta aiheen äärelle on hyvä pysähtyä miettimään. Kumpi on itselle tai koululle tärkeämpää? Moni tilaisuuksissa mukana ollut koki nuorisotyöntekijän rooliin kuuluvan nimenomaan yhteisöllisyyden tukemisen.
Yhteisöllistä toimintaa voi kehittää vain yhteisö itse, ja kaikki sen jäsenet ovat osallisina toimintakulttuurin luomisessa. Koulunuorisotyöntekijän tehtävänkuva kirkastui tilaisuuksissa taas vähän, mutta yhteistä keskustelua tarvitaan edelleen ja työ tehtävänkuvien kartoittamiseksi jatkuu.
Heikki Kantonen, TKI-asiantuntija, Juvenia
Hannele Sorri, projektisuunnittelija, Vantaan kaupunki
Paula Tiitto, projektikoordinaattori, Vantaan kaupunki
Pia Öhman, Sakkunnig, Folkhälsan
Osaamiskeskus Nuoska on yksi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamasta osaamiskeskuksesta vuosille 2020–2023. Nuoskan toimintaa koordinoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamkin) nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia. Vantaan kaupunki ja Folkhälsan ovat Osaamiskeskus Nuoskan osatoteuttaja.