Istun Teamsissa eri kuntien koulunuorisotyöntekijöiden kanssa. Kuunnellessani keskustelua nousee paljon pohdintaa rahoituksesta ja vakinaistamisesta. Huoli kuuluu, sillä nuorisotyötä tarvitaan koulussa. Hankkeet loppuvat ja koulunuorisotyöntekijää ei aina vakinaisteta, vaikka tarve olisi suuri. 

 

Nuorilähtöiseen yhteistyöhön 

 

Tarve näkyy tällä hetkellä huomattavasti siinä, että kiusaamista edelleen on ja se työllistää nuorisotyöntekijöitä paljon. Kiusaamistilanteissa työntekijät ovat tärkeässä asemassa. Nuorisotyö turvaa nuorten opiskelua ja koulussa käymistä kiusaamis- ja ristiriitatilanteissa sekä vahvistaa nuorten ääntä tilanteita ratkoessa.  

Onneksi suurimmaksi osaksi yhteistyö kotiväen kanssa hoituu ja vanhempainillat koetaan tärkeäksi osaksi yhteistyötä. Toiveita löytyy positiivisessa mielessä, “jutelkaa nuorenne kanssa, kysykää mitä kuuluu.”, “ottakaa rohkeasti yhteyttä.”, “positiivinen palaute on aina hyvästä.”. Eniten kuitenkin omaan mieleen jää lause, jonka meistä varmasti kaikki ovat kuulleet: “Rajat ovat rakkautta.” 

Koulunuorisotyöntekijät tekevät moniammatillista yhteistyötä laajasti, koulun henkilökunnan lisäksi mm. kuraattorien, Ankkuri-poliisien, päihdetyöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien kanssa. Keskustelussa nousee esiin toiveita myös yhteistyölle muihin tahoihin, mutta voidaanko huoltajan päätösvaltaa ohittaa? Huomaan toiveen myös nuorilähtöisyydestä ja siitä, että nuori saisi päättää kuka tai ketkä olisivat niitä heille turvallisia läheisiä yhteistyöhön. 

 

Hyvinvoinnin lisääminen kouluarjessa 

 

Koulunuorisotyöntekijän hyvinvointia ja onnellisuutta lisäävät onnistumiset työelämässä. Asiat voivat olla muiden silmiin huomaamattomia, mutta nuorten ja työntekijöiden kohtaaminen nousee tärkeäksi osaksi kouluarkea. Se näkyy myös kiitollisena palautteena, jota työntekijät ovat saaneet nuorilta ja kotiväeltä.  

Rakenteellisia muutoksiakin on saavutettu. Ruokavälitunti toiminnat, joissa nuoret pääsevät koulupäivän aikana esimerkiksi pelailemaan yhdessä, on koettu onnistuneeksi osaksi muutosta. Omien tilojen saaminen koetaan isona saavutuksena ja nuorten saapuminen tiloihin näyttää muutoksien tarpeellisuuden. Parakit ja viipalekoulut kuitenkin tuovat oman vaikeutensa nuorten saavuttamiseen.  

On kiva kuulla, että välipalatoimintaakin elvytetään. Muistan omista yläaste ajoista, miten mukava oli käydä pitkän koulupäivän aikana ostamassa pieni välipala. Samalla mieleeni muistuu harmitus siitä, kun toiminta lopetettiin viimeisenä yläastevuotena. 

 

Koulunuorisotyön tarve näkyy kouluterveyskyselyssä 

 

Vaikka 15 vuotta sitten nykyinen koulunuorisotyö oli vielä vain haave, yhteisöllisyyden edistämisen tarve näkyi kouluissa jo tuolloin. Tuoreista kouluterveyskyselyn tuloksista voimme päätellä tarpeen olevan taas kasvussa. Etenkin yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemusten indikaattoreista näkyy, että koulunuorisotyöntekijät ovat tärkeä osa nuorten hyvinvoinnin edistämistä.  

Koulunuorisotyö vahvistaa yhteisöllisyyttä ja yhteisöön kuuluvuuden tunnetta, joten työn jatkuvuus kouluissa vaikuttaisi positiivisesti myös tulevaisuudessa. Toiminnan jatkumisen epävarmuus ei aiheuta huolta pelkästään työntekijöissä vaan myös heihin kiintyneissä nuorissa. Toiminnan loppuminen voi aiheuttaa nuorissa pettymyksen lisäksi pelkoa menettämisestä. Siksi koulunuorisotyön vakinaistaminen toisi turvaa sekä työmuotojen kehittämiselle että nuorten tulevaisuudelle. 

 

Työssäoppija, nuoriso- ja yhteisöohjaajaopiskelija Miitta Ristimäki