Täällä kirjoittelee Julianna Multanen, viimeisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija Xamkilta.
Aloitin Triangelissa harjoittelun tammikuussa ja loppu alkaa nyt jo pikkuhiljaa häämöttämään. Voi miten aika onkin mennyt nopeasti.. Vaikka useimmiten nykyään havahtuu melko monissakin asioissa siihen, miten aika vaan vierii eteenpäin vähän niin kuin huomaamatta.
Harjoittelu on ollut hyvinkin antoisa, sillä olen päässyt näkemään hyvin monipuolisesti hanke toimintaa. Aluksi niin kuin varmasti jokaisella, joka aloittaa harjoittelussa tai uudessa työssä tai missä vain mikä on uusi paikka itselleen, niin olo on hieman sekava. Uutta tietoa sekä erilaisia kohtaamisia tulee jatkuvasti, niin ehkei se ihmekään ole, jos vähän sellainen olo tulee.
Olo tuli ja meni vai meniköhän sittenkään… No kyllä se meni, mutta ajoittain tuli myös takaisin. En kuitenkaan stressannut sitä, sillä tiesin, että tässä on nyt jotakin mitä voisi itsessä tarkastella ja pohtia miksi sellainen olo tulee… Siis sellainen ettei oikein saa kiinni kaikesta tapahtuvasta mitä hankkeessa käydään läpi. Itseäni auttoi, kun kysyin tarkemmin ja useaankin kertaan mistä on kyse. Minulle hanketyö on siis ollut aikaisemmin täysin tuntematon, en ole oikeastaan tiennyt mitään… Siksi hieman jännittikin mitä tuleman pitää. Nyt voin kuitenkin jo sanoa, että olen positiivisesti yllättynyt!
Kohtaamisia tuli paljon tämän harjoittelun aikana erilaisten työkenttien tiimoilta. Triangeli tekee hyvin paljon ja tiiviisti yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, joka mahdollistaa harjoittelijalle kontaktoitumista erilaisissa työympäristöissä toimivien työntekijöiden kanssa. Aika tosi kiva!
Pääsin toimimaan nuorten kanssa Xamkilla sekä Paukkulassa ja Esedulla. Pääsin suunnittelemaan, seuraamaan, ohjaamaan sekä keskustelemaan. Keskustelut ja kohtaamiset olivat ihan parhaita.
Havainto minkä myös tein oli se, että tässä matkanvarrella olen myös ymmärtänyt, että useimmiten hankkeissa on paljon suunnitelmien muutoksia tai pitää hyvin nopealla aikataulullakin olla asioita valmiina ja asiat ei välttämättä ole aina niin järjestyksessä tai selvillä. Olen aina ollut hyvinkin järjestelmällinen ihminen niin työelämässä, opiskelussa kuin ihan täysin omassa elämässä. Minulla on silloin hyvä olo ja selvä näkö, kun tiedän mitä, milloinkin tapahtuu.
Eli myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä on täytynyt harjoitella, mitä en lainkaan koe negatiivisena vaan hyvinkin opettavaisena. Useimmiten sellaisista asioista oppii parhaiten. Jos ei niinkään tilanteesta niin ainakin itsestään ja mielestäni sellaisen tarkastelu on tärkeää.
Kun mietin ja tarkastelen viimeisiä viikkoja, on paljon asioita, toiminnallisia menetelmiä ja ideoita mitkä otan ehdottomasti matkaani, kun työelämään lähden. Haluatte varmasti kuulla edes yhden esimerkin.. minä kerron! Ensimmäinen mikä mieleeni tulee, on kaaos peli. Hyvin monipuolisesti toteutettava erilaisissa ympäristöissä eri-ikäisten sekä erilaisten ryhmien kanssa käytettävä peli, minkä voi muokata juuri omaan juttuunsa sopivaksi. Ihan mieletön!
Ihanaa ja se mikä erityisesti lämmittää omaa sydäntä on se, miten täällä on omassa tiimissä ollut ihmisiä, jotka ovat tukeneet ja ollut aidosti kiinnostuneita minusta. Ei vaan pelkästään harjoittelijana vaan ihan omana itsenäni ja myös siitä mitä omassa elämässä tapahtuu.
On myös ollut todella antoisaa, että olen päässyt moniin palavereihin mukaan kuuntelemaan ja oppimaan erilaisista asioista ja tapahtumien suunnittelusta. Minusta on aina ollut hyvin mielenkiintoista ja mukavaa seurata miten ideat lähtevät syntymään sekä millaisen roolin kukakin ottaa erilaisissa keskusteluissa tai miten eriävät mielipiteet tai toiminnat löytävätkin kultaisen keskitien.
Juveniasta ja Triangelista päällimmäinen ajatus ja kuva minkä minä itse henkilökohtaisesti olen saanut on se, miten jokainen tukee toinen toistansa. Ei ainoastaan hankkeiden sisällä oleva tiimi, vaan myös ulkopuoliset hankkeet keskinäisesti. Työpaikkana varmasti loistava, sillä voit aina luottaa siihen, ettet ole yksin, jos apua jossain tarvitset. Täällä varmasti viihtyisi jokainen 😊
Ihanaa kevättä <3