Vahingon aiheuttaja korvaa öljyntorjunta- ja keräystoimenpiteistä aiheutuneet kustannukset. Torjuntakustannukset korvauskelpoisia silloin, kun toimenpiteet ovat tarkoituksenmukaisia, perusteltuja ja kohtuullisia. Miten näiden kriteerien toteutumista arvioidaan ja millä perusteella tietyn toimenpiteen voidaan sanoa olevan tarkoituksenmukainen?
Alusöljyvahingon torjuntakustannuksiksi katsotaan mm. öljyn keräys- ja puhdistustoimenpiteistä merellä ja rannalla, herkkien kohteiden suojaamisesta sekä kerätyn öljyn ja öljyisen jätteen loppukäsittelystä koituvat kustannukset. Nämä kustannukset voidaan hakea ”Likaaja maksaa” -periaatteen mukaisesti takautuvasti vahingon aiheuttajalta, eli käytännössä laivanomistajan vakuutusyhtiöltä, ja tiettyjen ehtojen täyttyessä myös kansainvälisestä öljynvahinkojen korvausrahastosta.
Korvattavat kustannukset tulee olla kohtuullisia ja liittyä oikeasuhtaisiin, tarkoituksenmukaisiin ja perusteltuihin toimenpiteisiin.
Korvausten saaminen kuitenkin edellyttää, että torjuntakustannukset ovat perusteltuja ja tarkoituksenmukaisia vahingon estämiseksi tai sen seurausten minimoimiseksi. Kustannusten tulee olla myös oikeasuhtaisia ja kohtuullisia, ja niiden tulee perustua todellisiin, mitattavissa oleviin kustannuksiin. Lisäksi korvausrahaston öljyntorjuntaoperaation dokumentoinnille, kirjanpidolle ja kustannuslaskennalle asettamat ehdot tulee täyttyä.
Tarkoituksenmukaisia päätöksentekohetkellä
Vahingon aiheuttaja ja/tai tarkoitusta varten perustetut korvausjärjestelmät korvaavat torjunnasta aiheutuneet kustannukset edellyttäen, että ne ovat tarkoituksenmukaisia ja perusteltuja. Se, että torjuntaa johtava viranomainen on päättänyt toteuttaa tietyn toimenpiteen ei automaattisesti tarkoita, että toimenpide olisi tarkoituksenmukainen ja siten korvattavissa. Toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuutta arvioidaan sen tiedon valossa, mitä päätöksenteon hetkellä oli käyttävissä. Varmista siis, että tämä tieto on myöhemmin saatavilla.
Se, että pelastusviranomainen on päättänyt toteuttaa tietyn torjuntatoimenpiteen, ei automaattisesti tarkoita, että toimenpide olisi tarkoituksenmukainen.
Korvattavuuden kriteerinä on, että valittujen torjuntatoimenpiteiden ja kaluston tulee olla sellaisia, että niillä on todennäköistä saavuttaa tavoiteltu tulos. Olennaista on siis hahmottaa haluttu lopputulema ja etsiä siihen parhaiten johtavat keinot – ja tehdä se niin, että päätös voidaan myöhemmin osoittaa perustuneen parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon. Päätöksenteossa ja päätösten dokumentoinnissa hyödynnettäviä menetelmiä kuvattiin edellisessä öljyntorjunta-aiheisessa blogissa Vaihtoehtoisten öljyntorjuntamenetelmien vertailu.
Huolehdi kaluston ja osaamisen ajantasaisuudesta
Yksittäisen torjuntatoimen tai kalustovalinnan epäonnistuminen ei sinällään ole syy korvausten epäämiseen, mutta korvauksia ei makseta toimenpiteistä, joiden tehottomuus olisi ollut havaittavissa etukäteen. Toimenpiteen tehokkuus tai tehottomuus arvioidaan kuitenkin jokaisen vahinkotilanteen suhteen. Siksi mitään toimenpidettä ei tule jättää toteuttamatta ainoastaan siitä pelosta, ettei se tule korvatuksi.
Älä jätä toimenpidettä toteuttamatta vain siitä pelosta, ettei se tule myöhemmin korvatuksi. Älä kuitenkaan jätä dokumentoimatta miksi toimenpide tehtiin – se on satavarma hylkäysperuste.
Torjuntaa johtavan viranomaisen tulee kuitenkin arvioida päätöksiään kokonaisedun kannalta sekä kuulla torjuntapäätöksissä myös muita asiantuntijoita. Menettelytapojen, toimintaohjeiden ja kaluston tulee olla seurannut teknistä kehitystä ja toimintaympäristön muutosta.
Perustele torjuntatoimien laajuus
Ollakseen korvattavia torjuntatoimien tulee olla kohtuullisia. Tällä viitataan sekä itse toimenpiteisiin että niistä syntyneisiin kustannuksiin. Korvausten epäämiseen voi siten johtaa toimenpiteiden ylimitoittaminen. Yhtenä esimerkkinä ylimitoittamisesta korvausrahastojen ohjeissa mainitaan rantakeräykseen käytettävän työvoiman kasvattaminen hallitsemattoman suureksi tai puhdistustyön jatkaminen perusteettoman pitkään.
Muinaista öljyvahinkojen torjuntalakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 248/2009) kuitenkin linjataan, ettei valittuja toimenpiteitä voida pitää ylimitoitettuina, jos ne päätöstä tehtäessä ovat perustuneet tilanteesta ja olosuhteista parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon vaikka tiedot jälkikäteen osoittautuisivatkin puutteellisiksi. Tätä voitaneen pitää validina linjauksena edelleen. On kuitenkin varauduttava siihen, että kansainvälisellä korvausrahastolla voi olla mitoitukseen eriävä kanta ja siksi päätösperustelut on aina dokumentoitava.
Eri alueet vaativat eriasteisia toimia
Optimitilanteessa kustannusten kohtuullisuusharkintaa tehdään ympäristöarvojen pohjalta: jos uhattuna on korvaamattomia tai merkittäviä luontoarvoja, tai esimerkiksi kulttuurihistoriallisia kohteita, suuretkin torjuntakustannukset voivat olla hyväksyttäviä.
Käytännössä oikeasuhtaisuuden arvioiminen voi kuitenkin olla vaikeaa. Toimenpiteiden kustannusten tulee olla suhteessa saavutettavaan tai odotettavissa olevaan hyötyyn, mutta panostuksen tarve vaihtelee kohteittain: öljyn poistaminen luonnonsuojelualueelta tai teollisuusalueelta saattavat vaatia eriasteisia toimia. Ylipäätään pieni ja haavoittuva merialueemme tai sisävesistöt voivat vaatia perusteellisempia toimia kuin mitä kansainväliset korvausorganisaatiot ovat muissa vahingoissa kohdanneet.
Tuo erityispiirteet esiin
Öljyvahingossa pelastustoimintaa johtava viranomainen on ympäristöasiantuntijoiden tukemana vahva oman toimintaympäristönsä erityisasiantuntija. Korvausrahastolla ei välttämättä ole samaa asiantuntemusta paikallisista olosuhteista tai ymmärrystä vesialueen tilasta ja sen edellyttämistä toimista. Korvaushakemuksessa – ja torjuntatyön aikaisessa yhteistyössä rahaston ja vakuuttajan edustajien kanssa – on siksi tuotava selkeästi esille Suomen olosuhteissa käyttökelpoisimmat tekniikat ja puhtaustasovaatimukset. Korvauksen hakijalla on myös aina mahdollisuus kiistää rahaston päätelmät ja perustella tekemänsä toimenpiteet.
Pidä pää kylmänä
Tarkoituksenmukaisuuskriteereiden tarkoituksena on estää vain näön vuoksi tai PR-syistä tehtävät torjuntatyöt. Muualla sattuneissa öljyvahingoissa on ollut nähtävissä, miten viranomaiset kohtaavat painostusta median, yleisen mielipiteen tai poliitikkojen taholta kyseiseen tilanteeseen soveltumattomien tai tehottomaksi arvioitujen torjuntamenetelmien käyttöönottoon – paine tehdä äkkiä ”edes jotain” voi muodostua suureksi. Myös hallituksen esityksessä (HE 248/2009) tunnistettiin, että eri toimintavaihtoehtojen punnitseminen saattaa käydä vaikeaksi vahingon tiedotusvälineissä saaman julkisuuden tai vahingosta kärsimään joutuneiden kannanottojen vuoksi. Paineeseen vetoaminen ei kuitenkaan auta korvattavuuden arvioinnissa.
Hyödynnä asiantuntijoita
Etenkin jos ennakoitavissa on vastakkaisia intressejä tai priorisointia edellyttäviä ratkaisuja, on asiantuntijoiden hyödyntäminen erittäin järkevää – välttämätöntäkin. Toisinaan konsensuksen tavoittelu saattaa edellyttää myös asianosaisten, esimerkiksi vahinkoalueelle sijoittuvien tuotantolaitosten ja muiden elinkeinonharjoittajien, kuulemista, mutta akuutissa vaiheessa tälle ei useinkaan jää aikaa. Siksi, mikäli mahdollista, alueen toimijoiden näkemyksiä olisi hyvä kerätä jo torjuntasuunnitelman laadinnan ja sen päivittämisen yhteydessä. Varustamoon ja tämän vakuuttajaan tulee kuitenkin ottaa yhteyttä niin aikaisessa vaiheessa kuin vain mahdollista – hyöty on molemminpuolinen.
Torjuntaa johtavan viranomaisen tulee arvioida päätöksiään kokonaisedun kannalta sekä kuulla torjuntapäätöksissä myös muita asiantuntijoita.
Korvausrahasto ja vastuuvakuuttaja saattavat lähettää vahinkoalueelle tarkkailijoiksi omia asiantuntijoitaan, joiden tehtävänä on varmistaa toimenpiteiden ja kustannusten oikeasuhtaisuus ja tarkoituksenmukaisuus sekä laatia oma kustannusarvionsa. Rahaston on helpompi ymmärtää toimenpiteiden perusteltavuutta, jos he ovat saaneet olla paikan päällä alusta asti. Samalla asiantuntijoista on apua myös korvaushakemuksen laadinnassa.
Rahasto tukeutuu lisäksi ITOPF-järjestön (International Tanker Owners Pollution Federation Ltd) asiantuntijoihin ja heidän näkemykseensä korvauskelpoisuudesta. Päätöksen hakemuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä tekevät kuitenkin korvausrahasto ja vastuuvakuuttaja.
Torjuntatoimenpiteiden tarkoituksenmukaisuuden ja korvattavuuden arvioinnista löytyy kooste diplomityöstä Kustannuslaskenta alusöljyvahingon torjunnassa – Toimintolaskennan soveltaminen pelastustoimen öljyntorjuntakustannusten kokoamiseksi korvaushakemukseen sekä SÖKÖSuomenlahti-manuaalin vihkosta 6.
Kirjoittaja Justiina Halonen toimii tutkimuspäällikkönä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa