Metsäluonnon monimuotoisuuteen vaikuttaa puuston ja muun lajiston monipuolisuuden sekä maaperän vaihtelevuuden lisäksi paljon se, kuinka paljon ja minkälaista lahopuuta metsissä on saatavilla. Juuri lahopuusta riippuvaisiin eliölajeihin kuuluu paljon uhanalaisia. Lahopuun määrän lisäksi eliölajien kannalta oleellista on sen laatu. Se voi olla eri järeysasteista, eri puulajeista koostuvaa, hiljattain kuollutta tai pitkälle lahonnutta. Lahopuun väheneminen on yleisin metsälajien uhanalaisuuden syy ja uhkatekijä. Sen on todettu olevan yksi merkittävimmistä metsälajiston monimuotoisuuteen vaikuttavista tekijöistä ja sen määrään on viime aikoina kiinnitetty paljon huomiota.
Lahoapuuta on suomalaisissa talousmetsissä vain vähän. Se on kuitenkin elintärkeä kasvualusta monelle lajille. Lahopuusta riippuvaisia lajeja on arviolta noin neljännes kaikista Suomen metsälajeista. Puun lahoamisprosessi on pitkä ja sitä asuttavat tai muuten hyödyntävät sinä aikana monet lajit. Erityisen paljon lahopuusta riippuvaisia lajeja on kovakuoriaisissa ja käävissä. Sen lisäksi, onko lahoava puu pysty- vai maapuu, on tärkeää rungon järeys, puulaji ja lahoaste. Läpimitaltaan yli 50 cm paksu runko on lajistolle tärkein. Järeillä lahopuilla esiintyy enemmän erikoistuneita, paikallisesti tai alueellisesti harvinaisia tai uhanalaisia lajeja, kuin pieniläpimittaisilla lahopuilla. Puulajeista avainasemassa ovat haavan, raidan ja jalojen lehtipuiden lisäksi kuusi, jonka rungossa elää monipuolinen eliölajisto sen elinkierron päätösvaiheessa. Monet lajiryhmät, kuten kovakuoriaiset ovat vaateliaita lahoasteen suhteen.
Puiden lahoaminen ei tapahdu itsestään, vaan ne lahotetaan. Tätä tärkeää työtä tekevät erilaiset mikrobit ja sienet, jotka hajottavat puissa olevaa ligniiniä ja selluloosaa. Työ etenee, kun kosteus- ja lämpöolot ovat sopivat. Havupuut lahoavat noin 70 vuodessa ja lehtipuut 50 vuodessa. Esimerkiksi haavalla lahoamista tapahtuu kuitenkin kun puu on vielä osittain elävä. Sen aiheuttavat haavalle erikoistuneet haavankääpä ja haavanarinakääpä. Ne lahottavat sydänpuuta niin, että puu on lopulta ontto. Tässä vaiheessa haavan runkoa tulevat koputtelemaan myös tikat. Haapa onkin näille kolopesijöille tärkein pesäpuulaji.
Lahopuun tarkoituksellista tuottamista talousmetsissä on ollut hyvin vähän. Sen sijaan suojelualueilla on lahopuuta pyritty lisäämään eri menetelmin. Suojelualueilla lahopuuta on pyritty lisäämään esimerkiksi moottorisahalla puita kaatamalla, puskemalla yksittäispuita nurin tai kaulaamalla. Luonnolliseti lahopuuta syntyy myrskytuhojen, lumituhojen ja hyönteistuhojen seurauksena, jotka voidaan jättää korjaamatta. Lahopuun tuottamisessa havupuilla syntyy seuraustuhojen riski ympäröivälle metsälle. Riski on suurin kuusikoissa. Seuraustuhojen riski on merkitykseltään vähäinen lehtipuilla.
Lahopuun lisäämisen riskit talousmetsissä. Kirjanpainajien merkittävä lisääntyminen on tuhoriskeistä suurin. Kirjanpainajakannan lähtöpopulaation suuruus on tärkeä tekijä. Toistuvien myrskytuhojen jälkeen lisääntymismateriaalia on ollut paljon metsissä ja kirjanpainajakannat ovat viime vuosina olleet korkealla tasolla Etelä-Suomessa. Kannat ovat monin paikoin kirjanpainajaseurannassa olleet korkealla tasolla, mikä merkitsee sitä, että todennäköisyys sille, että kirjanpainajat pystyvät tappamaan myös eläviä ja terveitä kuusia kasvaa. Kesän sääolot ovat ratkaiseva tekijä kirjanpainajatuhoissa. Seuraustuhoja esiintyy erityisesti kuumina ja kuivina kesinä, jotka ovat edullisia kirjanpainajan lisääntymiselle ja toisaalta stressaavat isäntäpuita. Kuivina kesinä varsinkin yli-ikäiset kuuset heikentyvät, koska ne saattavat kuivuuden seurauksena menettää huomattavan osan ohutjuuristaan ja näin altistua kirjanpainajille. Kirjanpainaja suosii järeää lahopuuta ja kirjanpainajien määrä kasvaa kuusien läpimitan kasvaessa. Kirjanpainajan parveilu on vilkkainta päivinä, jolloin lämpötila nousee yli + 20 C:n. Sateisina ja kylminä sääjaksoina parveilu on vähäistä. Yleensä kirjanpainaja suosii järeitä kuusia, jotka sijaitsevat metsän reunassa tai aukossa. Myrskytuhohakkuut tulisi tehdä heinäkuun alkuun mennessä, jotta seuraustuhoilta vältyttäisiin.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/kumotut/1991/19910263
Männyn lahopuun tuottamisessa suurimman tuhoriskin muodostavat ytimennävertäjät. mukaan ne eivät runsaanakaan esiintyessään aiheuta samanlaista epideemisten tuhojen riskiä kuin kirjanpainaja. Ne voivat iskeytyä eläviin puihin lähinnä muiden hyönteisten tekemien neulastuhojen jälkeen. Ytimennävertäjät voivat tappaa myös heikkokuntoisempia vanhoja mäntyjä varastopaikkojen läheisyydessä, jossa niiden kanta on korkea. Lehtipuilla seuraustuhojen riski ympäröivälle metsälle lahopuun tuottamisessa on suhteellisen vähäinen, vaikka yleensä heikkokuntoisia koivuja tappavien mantokuoriaisen ja lehtitikaskuoriaisen kannat saattavat lisääntyä ennallistamistoimien seurauksena.
Lahopuun lisäämisen edistämiseksi talousmetsissä olisi järkevintä jättää yksittäiset tuulen -tai lumen katkomat puut korjaamatta metsään. Tärkeää olisi myös, että alla olevan kuvan kaltaiset osittain ”repeytyneet” puut jäisivät koskemattomina metsäluontoon. Harvennushakkuissa tulisi jättää havupuuvaltaisiin metsiköihin riittävästi lehtipuuta, joilla turvattaisiin usean puulajin lahopuujatkumo. Taimikonhoidossa olisi myös tärkeää huomioida usean puulajin vaikutus metsien hyvinvointiin. Jätetään leppää, raitaa ja koivuja kohteisiin, jossa ne menestyvät ja niillä on kasvutilaa.
https://wwf.fi/alueet/suomi/metsanhoito-opas/lahopuu/
Lahopuun tarpeentonta korjaamista hakkuiden yhteydessä tulisi välttää. Mikäli lahopuista aiheutuu hakkuun suorittajille tai muille maastossa liikkuville turvallisuusriski, voidaan ne kaataa ja jättää maastoon turvaamaan luonnon monimuotoisuutta lahopuun osalta. Menetelmä on kustannustehokas, koska alla olevan kuvan kaltaisilla energia -tai polttopuilla ei saada korjuukustannuksia energiahyötynä takaisin.
http://www.metla.fi/metinfo/kestavyys/c4-deadwood.htm
Kirjoitti: Rauno Kousa, projektipäällikkö
Lisätietoja aiheesta:
https://www.sll.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2006/lahopuu
https://www.metsamaailma.fi/fi/News/Blog/Sivut/lahopuun-saastaminen-metsaan-kannattaa.aspx