Mitä on elämänkulku, miten se liittyy pajatoimintaan?
Elämä on lyhyt, lineaarinen tapahtuma, joka kestää useimmilla meistä syntymästä kuolemaan vanhuus-iässä. Länsimaalaisissa malleissa elämänkulkua voidaan kuvata janamaisena ajanjaksona, joka sisältää yksilön eri elämävaiheiden keskeiset tapahtumat sekä biologisesti ikäsidonnaiset muutokset (Saarenheimo, Pietilä, Maununaho, Tiihonen & Pohjolainen 2014, 44.) Kaikki elämänkokemukset ovat ainutkertaisia ja sidonnaisia jokaisen yksilön sosiaalisiin verkostoihin, ympäristöön tai hänen maansa historiaan. Nykypäivän yhteiskunnassamme olemme suuressa roolissa oman onnemme ”seppänä” kehdosta hautaan.
Vaikka jokaiselle meistä nähdään annettavan samat mahdollisuudet oman elämän rakentamiseen, on silti huomioitava yhteiskunnan keskeisten tapahtumien kiinteä yhteys yksilön kasvuun. Näin ollen voidaan puhua ikäpolven identiteettikokemuksesta (Saarenheimo ym. 2014, 81). Ja siitä miten historian keskeiset tapahtumat vaikuttavat yksilön kasvuun ja yhteiskunnan jäseneksi integroitumiseen: esimerkkinä 1990-luvun lamavuodet – ”lamanuoret”. Ajatellaan, että jokainen saa samanlaiset mahdollisuudet elämässä, samalla niiden ollen sidoksissa sen aikaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan.
”Jokainen ihminen kokee elämänkulun omalla tavallaan, mutta usein myös jossain mielessä ikäpolvelleen ominaisella tavalla” (Saarenheimo ym. 2014, 39.)
Miksi kirjoittelen elämänkulun eri tarkastelukulmista, ja mahdollisista vaikutuksista yksilöön? Pääsenkin seuraavaksi elämänkulun käsitteen käyttämiseen osana Matti-hanketta. Hankkeessa elämänkulku toimii työkaluna, jonka tarkoituksena on auttaa löytämään uusia malleja nuorten, varsinkin miesten, työttömyyttä ehkäisevänä keinona.
Hankkeen ensimmäisiä elämänkulkupajoja toteutettiin sekä Kouvolassa (XAMK), että Helsingissä (Metropolia). Kouvolassa pajat ajoittuivat 24.2.–24.3.2017 väliselle ajalle. Pajoilla oli mukana keskimäärin kymmenen nuorta ja viisi mentoria, joista suurin osa eri pajakerroilla. Mentoreista puhuttaessa pääsemme elämänkulun sidonnaisuuteen pajatoiminnassa.
Mentorit olivat vanhempia henkilöitä, jotka olivat kohdanneet elämänsä varressa työttömyys- ja työllisyysjaksoja, menetyksiä ja onnistumisia. He tulivat kertomaan omasta elämänkulustaan. Hyvinä esimerkkitapauksina toimivat kaksi eri tavalla esille nousevaa ääripäätä mentoreista. Positiivinen ja ekstrovertti parivaljakko, jossa mentoreina toimivat ikääntynyt kapiainen (ks. Puolustusvoimien työntekijä, upseeri) sekä ikääntynyt yrittäjä. ”Armeijan” leivissä olleella mentorilla oli elämänsä aikana selvät raamit elämänkulusta, siitä millaista se tulee olemaan ja kuinka vanhana työt loppuvat. Hänellä oli positiivinen asenne elämään ja hän piristi ilmapiiriä omalla huumorillaan.
Kapiaisen pitkäaikainen ystävä, yrittäjä joka ei ollut alun perin yrittäjä vaan oli kulkenut pitkän työuran eri aloilla – mistä vain oli saanutkaan töitä. Hän oli kokenut pitkiä työttömyysjaksoja, pieniä takapakkeja, mutta hän oli aina selvinnyt eteenpäin. Hän oli menestynyt elämässään positiivisella asenteellaan sekä intohimolla tehdä mitä tahansa töitä selviytyäkseen eteenpäin. 
Säväyttävän tragedian kokenut mentori oli toinen ääripää. Hänen tarinansa oli nuorille pysäyttävä kokemus, joka pysäytti ajattelemaan muutaman pajakerran ajaksi. Mentori kertoi nuorille siitä, kuinka hänen juuri aikuistunut poikansa oli löytynyt kuolleena. Hän kertoi miten oli selvinnyt elämänsä rankimmasta koettelemuksesta: muutaman vuoden pahoinvoinnin jälkeen hän haki apua sekä virallisia että epävirallisia teitä. Puhumisen tärkeyttä hän korosti erityisen paljon: ei ole hyvä käpertyä itseensä.
Mitä voidaan nähdä, että mentoreiden läsnäolosta on hyötyä? Onko elämänkulun kerronnallisuudessa piilevien voimavarojen herättäviä potentiaaleja? ”Ei oo minkäänlaista iloa eikä hyötyä, koska minä kuitenkin tiedän että tommosia asioita on ollut ja sun muuta.” (Matti-hankkeen haastateltu nuori). Mentoreiden läsnäolo pajoilla sai kuitenkin suurimmaksi osakseen positiivista palautetta. Niin sanotulla ”purkukierroksella” nuoret kehuivat mentoreita ja kokivat saaneensa heiltä eväitä eteenpäin.
Mutta edelleen, miksi mentorit?
Voidaan nähdä, että elämän eri vaihdekohdissa nuori ottaa vastaan ideoita perustuen omaan kokemukselliseen ja tiedolliseen toimintaan, hän etsii omaa paikkaansa asiayhteydessä (työllisyys ja koulutus), jolloin mielenkiinto todennäköisesti herää. Kiinnostuksen johtaminen käytännön tekoihin kulkee toimijan omien resurssien tiedostamisen kautta. Tietoisuus tai refleksiivinen havaitseminen ei riitä. (Adkins 2004, Kivelän 2012, 41 mukaan.) Mentorin kertomuksen ja läsnäolon tarkoituksena on tuoda idean siemen nuoren mieleen erilaisista uravalinnoista, sekä siitä, etteivät he ole ainoina ongelmiensa kanssa, vaan jokaisella on elämänkulussaan pieniä sekä isoja ongelmia.
Mentorit ovat vertaistuellinen ja suhteellisen helposti käytettävä menetelmä.
Lähteet
Saarenheimo, M., Pietilä, M., Maununaho, S., Tiihonen, A. & Pohjolainen, P. 2014. Ikäpolvien taju, elämänkulku ja ikäpolvet muuttuvassa maailmassa. Helsinki: Vanhustyön keskusliitto.
Lempiläinen, K. & Silvasti, T. (toim.) 2014. Eriarvoisuuden rakenteet, haurastuvat työmarkkinat Suomessa. Helsinki: Vastapaino.
Teksti: Topi Ylämäki
sosionomiopiskelija, XAMK