Moro, mie oon Siiri, petoperheen kesken Sipe! Valmistuin keväällä 2021 yhteisöpedagogiksi.
Tein viimeisen harjoitteluni lastensuojelun erityisyksikössä, jonka innoittamana tein kevään ja kesän lastensuojelun perhetyön sijaisuuksia. Sen jälkeen pyörähdin muutaman kuukauden ihmettelemässä nuorisotilatyötä.
Sitten tuli mahdollisuus tavoitella unelmia. Pääsin muuttamaan Tampereelle ja työskentelen nyt kouluvalmentajana valtakunnallisen sitouttavan kouluyhteisötyön pilotoinnissa. Kuukauden päästä aloitan töiden ohessa seksuaalineuvojakoulutuksen ja haaveilen siitä, että vielä joku päivä olisin seksuaalikasvatuksen kehittämisen ja seksuaaliväkivaltatyön parissa.
Yhteisöpedagogiopinnot ovat antaneet minulle valtavasti niin ammattiosaamisen kuin oman kasvunkin näkökulmasta. Koen olevani taitava työssäni ja nautin siitä, kun voin jatkuvasti oppia uutta ja kehittää omaa osaamistani.Tutkinto antoi todella kattavan pohjan erityisnuorisotyön osaamiselle.
Koronan myötä oppimistulokseni muuttuivat täysin. Olen aina ollut se ”tyhmä”, ”laiska”, ”osaamaton” ja ”hölmö”. Kun ihmisiin tuli hiljennysnapit ja arjen struktuurin pystyi luomaan täysin omia tarpeita palveleviksi, aloin saada kursseista entisten kakkosten sijaan pelkkiä nelosia ja vitosia.
Tämän myötä päädyin nepsytutkimuksiin ja minulla diagnosoitiin ADHD. Diagnoosin ja lääkityksen myötä elämäni on mullistunut täysin ja olen yltänyt sellaisiin saavutuksiin opinnoissa ja työelämässä, joista olen aiemmin tuskin uskaltanut edes unelmoida.
Omat kokemukseni ja näiden myötä kasvanut ymmärrys ovat suuri voimavara nuorten kohtaamisessa.