Viitostien tuntumassa Hirvensalmen tien varressa laiduntaa ympäri vuoden vaalea charolois-karja, jonka hoidosta Anna Siiriäinen on kehittänyt itselleen elinkeinon.
Sukupolvenvaihdoksen jälkeen Siiriäiset alkoivat testata, minkälaista luomuemolehmien kasvatusta he haluaisivat tilalla jatkaa. Alkuun lauman koko pidettiin pienenä.
”Lähdimme hakemaan tasapainoa eli tutkimme, mikä olisi meille sopiva eläinmäärä. Lauman kasvaessahan myös kulut kasvavat. Aloitimme noin kahdeksalla emolehmällä eli lauman koko oli parisenkymmentä eläintä mukaan lukien hiehot ja siitossonni.”
Reilussa 12 vuodessa emolehmien määrä on lisääntynyt. Nykyään tilan omilla ja vuokrapelloilla laiduntaa kesällä kaksi laumaa eli nautoja on vasikoineen noin 80 ja kummallakin laumalla on oma siitossonni.
”Olemme kasvattaneet peltoalaa vuokraamalla ja ostamallakin.”
Kaikki eläimet voivat ulkoilla vapaasti pihatossa kotitilalla ympäri talven. Emolehmillä on käytössään talvilaitumia.
”Poikimakaudella emoja tarkkaillaan tiiviisti. Poikimisen alettua emo ohjataan sisätiloihin, missä pystyn auttamaan sitä tarvittaessa. Samalla vasikka saa siellä turvallisen alun poikimisen jälkeen. Poikimiset pyritään ajoittamaan ennen kesää, että vasikat ehtivät oppia kulkemaan emojensa perässä laitumille ja saavat hyödynnettyä tuoretta laidunrehua optimaalisesti.”
Eniten rehua kuluu keväällä ns. umpikaudella, kun lehmät eivät lypsä ja odotellaan vasikoiden poikimiskauden alkua.
”Ennen poikimista rehun pitää olla vähäenergistä, etteivät lehmät liho ja vasikat kasva liian suuriksi. Umpikauden rehun on oltava kortisempaa ja tavoitteena on saada mahdollisimman suuri määrä rehua korjattua. Umpikauden rehu korjataan siksi myöhemmin.”
Sukkelaa suoramyyntiä
Alkuaikoina eläimet menivät isoille lihataloille teurastukseen, ja lihaa niistä palautui kotitilalle ruhon puolikkaina tai neljänneksinä.
”Sitten tutustuin yhdessä tapahtumassa iittiläisen LihaREMin ihmisiin. Testasimme aluksi harvakseltaan, miten ketju toimisi ja nyt olemme tehneet jo 10 vuotta yhteistyötä.”
Anna Siiriäinen on suorittanut eläinkuljettajan tutkinnon, joten hän vie itse kuukausittain eläimiä teurastettavaksi Iittiin. Vain poikimakaudella pidetään pidempi tauko.
”Heti alussa oivalsimme, että emme halua pitää meillä täällä kotona lihaa pakastettuna varastossa, vaan haluamme toimittaa asiakkaillemme tuoretta lihaa.”
Nykyään asiakkaat tilaavat haluamansa erät etukäteen koko kuukaudeksi.
”Minulla on nyt asiat siinä mielessä hyppysissä eli pystyn arvioimaan, mitä lihoja teuraaksi menevästä eläimestä tulee.”
Noutopäivinä hän hakee lihaerät Iitistä, pakkaa tilaukset valmiiksi kasseihin ja kuljettaa ne muutamaan noutopaikkaan Mikkeliin ja Ristiinaan, mistä asiakkaat noutavat ne häneltä.
”Tässä mallissa kuluttajat sitoutuvat nimenomaan meihin. Meillä on joukko vakioasiakkaita, jotka myös pysyvät, eikä hävikkiä tule.”
Asiakkaat ostavat monipuolisesti erilaisia ruhon osia. Isommissa viiden kilon erissä myydään jauhelihaa, joka on pakattu puolen kilon pakkauksiin.
”Minimierä jauhelihassa on kolme kiloa, jotta tässä touhussa olisi joku järki. Ihmiset ovatkin oppineet ostamaan isompia eriä kerralla. Suosituin tuote on jauheliha, jota on kätevää käyttää pienistä pakkauksista.”
Luomusta maksetaan
Alusta saakka tärkein kohderyhmä ovat olleet kuluttajat. Myös ravintoloita kuuluu asiakaskuntaan, vaikka niitä varten on luotava omia palveluketjuja.
”Ravintolamyynnin kautta tulee lisää näkyvyyttä. Onneksi emme ole perustaneet liiketoimintaamme tämän laajemmin ravintoloiden varaan, sillä korona-aikana se olisi kostautunut. Muuten korona näkyi niin, että ensimmäisenä kesänä kaikki olisivat halunneet ostaa jauhelihaa ennen kuin tilanne normalisoitu.”
Laiduntavan luomunaudan lihan hinnasta ei asiakkaiden kanssa tarvitse vääntää.
”Ihmiset ymmärtävät kyllä, minkälaisesta tuotantomuodosta tässä on kyse ja he ovat valmiita maksamaan siitä. Joskus kun meiltä menee poistolehmiä lihataloille, mietin, miten helppoa sellainen myynti on, kun eläin haetaan pihasta ja tili tulee eläimen koko ruhopainosta.”
Suoramyynnissä Siiriäisillä tuloja tulee niistä ruhon osista, mitä asiakkaat ostavat, eikä eläimen teuraspainolla ole sinänsä merkitystä.
”Tällaisen tuotantoketjun pyörittämiseen menee aikaa ja kuljetuksiin kuluu polttoainetta, joten pitäähän tästä saada työlleen korvausta.”
Tilalla on myös D.O. Saimaa -alkuperämerkki, joka kertoo kyseessä olevan laadukkaan lähiruokatuotteen. Alkuperämerkin saaneita raaka-aineita hyödynnetään erilaisissa Saimaa-menuissa.
Valvonta tarkkaa
Luomutiloilla ympäristöasiat otetaan vakavasti.
”Hyvin vähän joutuu enää selittämään, mikä on luomutuotannon ero tavanomaiseen. Meillä täällä Etelä-Savossa pellot ovat pieniä ja kivisiä. Täällä on kannattavaa viljellä nurmea, ja sitä märehtijät hyödyntävät tuottaen maitoa ja lihaa.”
Anna Siiriäinen näkee itse työssään luomunautojen merkityksen luonnon monimuotoisuudelle.
”Lehmämme laiduntavat pelto -ja metsälaitumilla. Laitumilla lajikirjo on valtava. On paljon eri lintu- ja hyönteislajeja. Metsät myös näyttävät hyviltä, kun niissä laidunnetaan, eivätkä ne pusikoidu umpeen. Pidämme pelloilla pitkiä ns. nurmivuosia, jotta peltoja tarvitsee muokata vähän. Täydennyskylvämme peltoja, että niissä säilyy vahva nurmi. Teemme myös ns. puhdistusniittoja, jotta ravinteet ja orgaaninen aines jäävät peltoon pieneliöstölle. Pellon pinnan alla käykin melkoinen kuhina.”
Hän toivoisi kohtuullisuutta keskusteluun, jossa puhutaan nautatalouden kasvihuonekaasupäästöistä.
”Globaalin tason ja kansallisen tason ongelmat ovat ihan erilaisia. Brasiliassa esimerkiksi pelloilla on paljon eroosiota ja nurmia keinokastellaan. Lisäksi siellä kasvatetaan nautoja feedlot -järjestelmällä, jossa eläimet kasvavat valtavissa laumoissa ja ne ruokitaan teollisella rehulla kasvatusalueille. Minusta on väärin tuoda tähän maahan naudanlihaa maista, joissa kasvatus ja viljely eivät täytä meidän kriteerejämme.”
Eläinten hyvinvointisäädöksiä hän olisi valmis tiukentamaan entisestään.
”Jos eläinten hyvinvointisäädöksiä tiukennettaisiin entisestään, sillä saataisiin päivitettyä eläinten kasvatuksen imagoa nykypäivään. Luomutuotannon eduista pitäisi kertoa enemmän eli luomussa viljellään ilman keinotekoisia lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita, eläimillä on säädösten mukaan käytössään isommat pinta-alat ja enemmän luonnonvaloa sisätiloissa ja lääkityksissä on pidemmät varoajat.”
Hän uskoo, että käyttöä olisi myös ns. hybridimalleille, joissa tavanomaisesti viljelevät tilat hyödyntäisivät luomussa käytettäviä menetelmiä.
”Tilat voisivat vaikka vähentää kasvinsuojeluaineiden ja kemiallisten lannoitteiden käyttöä ja lisätä viljelykiertoa.”
Oman eläintilan perustamisesta haaveileville hänellä on muutama käytännönläheinen neuvo.
”Eläinten kasvatus on monipuolinen juttu. Eläimet on saatava pysymään hyvinvoivina, ja niiden tarpeet on täytettävä. Asiat pitää järjestää niin, että ne toimivat niin kesähelteellä kuin tammikuun paukkupakkasissa.”
Elämystuotteita tulossa
Luomueläinten pidon rinnalla Anna Siiriäinen on jatkanut työskentelyään ammattikuvataiteilijana. Hän osallistuu tulevanakin kesänä useisiin näyttelyihin. Jatkossa häntä kiinnostaisi yhdistää elämysmatkailua ja taidetta emolehmien pitoon. Tähänkin saakka tilalla on päässyt vierailemaan sopimuksen mukaan.
”Haaveena olisi järjestää joskus kuluttajille erilaisia elämysretkiä, toteuttaa tapahtumia ja vaikka taidenäyttelyitä.”
Vuosien varrella lehmät ovat opettaneet hoitajalleen paljon.
”Appiukko aloitti charolais-lehmien kasvatuksen vuonna 2000, eikä meillä ole ollut tarvetta edes miettiä rodun vaihtamista. Charolais-lehmät ovat isoja ja rauhallisia. Ne kestävät hyvin myös kylmää. Jäätävä sade on ainoa, mistä ne eivät pidä. Jokaisella on erilainen luonne. Yksi lehmämme oli jopa liian viisas niin, että vanhemmiten siitä tuli aika itsepäinen. Hyviä ja viisaita tyyppejä ne ovat. Isoja persoonia.”
Teksti & kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Artikkeli on tuotettu osana LIIKE-hanketta.
