Kaksi isoa osa-aluetta elämässäni on naprapatia-opinnot ja futsal
Olen Emilia Jokisalo, kilpaurheilija ja opiskelija.
Pelaan lajia nimeltä futsal, joka on upeassa nousukiidossa. Jos et ole siis vielä siitä kuullut nyt on oikea aika. Futsal on korkean intensiteetin ja nopeiden tilanteiden laji, joka vaatii fyysisyyttä ja teknisiä sekä taktisia lajitaitoja. Kenttä on 38–42 m pitkä ja 20–25 m leveä eli huomattavasti pienempi kuin jalkapallossa. Lisätietoja lajin spekseistä löydät osoitteesta https://fi.wikipedia.org/wiki/Futsal.
Olen pelannut liigaa 7 vuotta ja olen voittanut suomenmestaruuden kahteen otteeseen, kerran hopeaa sekä kaksi kertaa pronssia. Juuri ennen opintojeni aloitusta pelasin ammattilaisena Italiassa Serie A2:ssa yhden kauden, jonka koronapandemia keskeytti. Olen edustanut Suomea 32. maaottelussa, joissa olen iskenyt 13 maalia.
Futsal-kausi pyörii samaan aikaan, kun opintojen lukukaudet, joten sumplimista aina löytyy. Varsinkin jännittävimpiä aikoja ovat keväät, kun playoff-pelit käynnissä ja samaan aikaan opintojen tentit. Kuitenkin, tässä yhdistelmässä, pelasin nyt keväällä parhaimmat playoff-pelit tehoilla 8+10 ja suoritin tentit kunnialla läpi. Vaikka urheilijana on hirveää hävitä, kun antaa kaikkensa 100 % ja enemmän, lopputuloksella ei ole niin suurta merkitystä. Siihen pyrin joukkueurheilijana.
Aloitin opiskelupolkuni ammattikoulusta Varalan Urheiluopistossa, jossa kuulin ensimmäistä kertaa naprapatian opinnoista. Korona-pandemian alkaessa päätin hakea opiskelemaan ja onnekseni pääsin sisään. Naprapaatti on manuaalisen lääketieteen asiantuntija, joka hoitaa erilaisia tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia kuten selkäkipuja. Oma mielenkiintoni on urheilupuolella urheilijoiden vammojen ennaltaehkäisyssä ja kuntoutuksessa. Koulutuksessa käydään monipuolisesti läpi ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa, tuki- ja liikuntaelimistön toimintahäiriöitä sekä manuaalista terapiaa. Lisätietoa naprapaateista löydät https://www.naprapaattiyhdistys.fi/.
Opiskelu on tuonut urheiluuni lisää terveitä päiviä. Se on yksi urheilijan tärkeä osa-alue kehityksen kannalta. Mitä enemmän terveitä päiviä, sitä enemmän päiviä kehittyä. Tiedän kuinka kehoni toimii ja tiedän miten kehoani pitää hoitaa. Se, mitä urheilu tuo opintoihin on pitkäjänteisyyttä. Urheilijana harjoittelet vuosia, että pääset tavoitteisiin ja näin se toimii myös opinnoissa. Kukaan ei valmistu naprapaatiksi vuodessa vaan jokainen meistä harjoittelee satoja päiviä käytäntöä ja satoja päiviä lukee teoriaa.
Kilpaurheilun ja opiskelun yhdistäminen on välillä haastavaa, varsinkin kun ne ovat eri kaupungeissa. Itse olen tehnyt päätöksen asua pääkaupunkiseudulla, jolloin harjoituksiin on lyhyt matka, mutta opintoihin yli 100 km. Se mitä toivon tulevaisuuden tuovan, on parempi julkinen liikenne Helsinki-Kotka välillä, koska aamuluennoille pääsee ajoissa vain omalla autolla. Tai voisinhan luopua yöunista ja palautumisajastani ja kulkea klo 5.30 lähtevällä bussilla. Mutta mitään en vaihtaisi, opiskelen juuri oikeaa alaa ja pelaan juuri oikeassa seurassa (GFT).
Terveiset ja kiitokset jokaiselle opettajalle, joka tukee urheilijoille hybridimalli opiskelua. Toivon myös, että jokainen lukija tukee urheilua, käykää siis peleissä ja urheilutapahtumissa, mukavaa kesää varsinkin kanssa opiskelijat!
Yläkuva: Kari Saha
toinen kuva Heini Lehtipuu
Teksti: Emilia Jokisalo