Työni Jyväskylän kaupungin Nuorten Taidetyöpajalla on ihmisten kohtaamista: heidän tarpeidensa kuuntelemista ja tukemista itsensä kehittämisen tiellä. Lähtökohdat ja tavoitteet ovat jokaisella erilaiset. Kuitenkin jokaista yhdistävä tekijä on halu voida hyvin.
Se, mitkä tekijät kukin oman hyvinvointinsa määreeksi nostaa, vaihtelee. Tärkeintä kohtaamisessa onkin hyväksyä jokaisen henkilökohtainen menneisyys ja elämäntilanne, mutta myös mahdollistaa näkökulman avaaminen kohti tulevaisuutta.
Usein työssäni tapaan nuoria, joille elämän vastoinkäymiset ovat muodostuneet osaksi normaalia, tuttua ja turvallista olemisentilaa. Oven avaaminen myönteisille tapahtumille ja tunteille on pelottavaa. Mitä jos annan itseni kokea onnellisuutta, tuleeko joku sen nähtyään vetämään maton jalkojeni alta? Epäonnistunko?
Kun puhumme epämukavuusalueista ja mukavuusalueista elämässänne, olemme edellisen kysymyksen ytimessä. Mitä jos emme olekaan hyviä siinä, mitä teemme, mitä jos mokaamme? Epäonnistumisen pelko pitää meidät kiinni tutussa ja turvallisessa, vaikka kyseinen tuttu ja turvallinen olisikin meidän hyvinvointimme esteenä.
Yksi nuori kertoi, kuinka pajalla opittu ajattelutapa, että täytyy mennä omalle epämukavuusalueelleen, jotta voi oppia, oli auttanut häntä pääsemään elämässään eteenpäin.
Viime viikolla Nuorten Taidetyöpajalle tulivat Jyväskylän kaupungin konsernihallinnon työntekijät viettämään työhyvinvointipäivää. Ohjelmasta olivat vastuussa ammatillisten työpajojen ohjaajat yhdessä pajanuorten kanssa. Ohjelma alkoi yksikön esimiehen tervetuliaissanoilla ja muutaman pajalla olleen nuoren kertomuksilla pajatoiminnan vaikutuksista heidän elämäänsä.
Yksi nuori kertoi, kuinka pajalla opittu ajattelutapa, että täytyy mennä omalle epämukavuusalueelleen, jotta voi oppia, oli auttanut häntä pääsemään elämässään eteenpäin. Nuorten puheen jälkeen yksikön esimies rohkaisi konsernihallinnon työntekijöitä astumaan myös omalle harmaalle alueelleen osallistuessaan työpajojen järjestämään ohjelmaan.
Yksi kolmesta työpajasta oli musiikki-improvisaatio. Soittimet nähdessään oli monen kasvoilla havaittavissa epämiellyttäviä tunteita, kuten pelkoa. Yksi nainen oli jo miettinyt kääntyvänsä ovelta takaisin, mutta oli sitten muistanut avajaispuheessa olleen nuoren sanat. Ne muistaessaan hän oli todennut, että tämä on kai nyt sitä harmaata aluetta, ja päätti astua kohti omaa epämukavuusalueen kehää.
Samalle kehälle astuivat pajanuoret ohjaajineen kohdatessaan konsernihallinnon työntekijöitä ja haastaessaan heitä toimintaan. Puoli tuntia kestävän työpajan jälkeen nainen ja moni muukin oli tyytyväinen ja onnellinen osallistumisestaan. Hyvinvoinnin määrä oli silmin nähden korkeampi mitä ennen pajaa. Mitä olisi tapahtunut, jos nainen olisi antanut pelkonsa voittaa ja kääntynyt takaisin?
Kohtaaminen, oli se sitten pelkojen, toisen ihmisen tai kulttuurin kohtaamista, on aina heittäytymistä itselle tuntemattomaan, menemistä omalle epämukavuusalueelle.
Kuinka paljon hyvinvointia tuottavia junia meneekään ohitsemme, kun jäämme asemalle juomaan lämmintä kaakaota tai kitkerää ja seisonutta kahvia? Nuorten Taidetyöpajan pajoille hakee enemmän nuoria, kuin on mahdollista ottaa sisään. Tämän vuoksi haastatteluissa on tärkeää löytää ne nuoret, jotka ovat halukkaita hyppäämään hyvinvoinnin junaan ja matkaamaan tuntemattomalla reitillä kohti tuntematonta asemaa.
Tämä koskettaa myös työntekijöitä. Puhumme usein pajan oikea-aikaisuudesta nuorelle ja nuoren motivaatiosta mennä elämässään eteenpäin. Ilman näitä kriteereitä meillä olisi paja täynnä kaakaon tai kitkerän ja seisahtuneen kahvin juojia, ja hyvinvointia tuottavien junien vuoroja vähennettäisiin asiakaskadon vuoksi.
Väistämättä jokainen kohtaaminen vaikuttaa meihin, mikäli annamme itsemme vaikuttua; kohdata avoimesti toiset mutta myös itsemme.
Kohtaaminen, oli se sitten pelkojen, toisen ihmisen tai kulttuurin kohtaamista, on aina heittäytymistä itselle tuntemattomaan, menemistä omalle epämukavuusalueelle. Väistämättä jokainen kohtaaminen vaikuttaa meihin, mikäli annamme itsemme vaikuttua; kohdata avoimesti toiset mutta myös itsemme.
Nuorten Taidetyöpajalla näiden taitojen opettelu on arkipäivää. Tavoitteena on, että jokainen nuori voisi hypätä pajalta hyvinvoinnin junaansa, vaikka se olisikin toisinaan vaikeaa. Opetuksen ytimessä on, että junan ovelta ei kannata kääntyä takasin, sillä kaakaot voidaan juoda myös toisella asemalla ja tuoretta kahvia on lupa keittää matkalla.
Tanja Drabczyk, yksilövalmentaja Nuorten Taidetyöpaja / Jyväskylän kaupungin nuorisopalvelut
järjestö- ja nuorisotyönkoulutusohjelma (YAMK), Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Mikkeli
Lue lisää:
- Kautto, T. & Lehtipää, K. 2014. Mikä ihmeen Taidetyöpaja? Jyväskylä: Jyväskylän kaupunki/Nuorten Taidetyöpaja ja Voimalaitos – Nuorten Taitopajat -hanke.
- Koponen, P. 2017. Lupa mokata – Improvisointi arjessa. Helsinki: Kustantamo S & S.
- Nuorten Taidetyöpaja. s.a. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://www3.jkl.fi/blogit/taidetyopaja/[viitattu 31.10.2017].
- Routarinne, S. 2005. Improvisoi! Helsinki: Tammi.
- Westman, M.-L. (toim.) 2007. Ensi-illan ihme. Nuorten Taidetyöpaja 2001–2007. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://www.jkl.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/jyvaskylawwwstructure/39423_Taidetyopaja_sisus.pdf [viitattu 31.10.2017].