Vuosittain Berliinissä järjestettävä Grüne Woche on maailman suurin ruoka-alan kuluttajamessutapahtuma. Näytteilleasettajia on 26:ssa jalkapallokentän kokoisessa hallissa n. 1700, ja messuvieraita käy kymmenen päivän aikana n. 400 000. Tänä vuonna Grüne Woche järjestettiin 84. kertaa ja kumppanuusmaana oli Suomi.
Viime vuoden toukokuussa sähköpostiini kolahti viestiä messuista: Xamk etsi saksankielentaitoisia messuista kiinnostuneita restonomiopiskelijoita avustamaan eteläsavolaisia ja eteläkarjalaisia yrityksiä messujen valmisteluissa ja itse messuilla. Olin heti kiinnostunut ainutlaatuisesta mahdollisuudesta lähteä Berliiniin – lempikaupunkiini – välillä töidenkin merkeissä.
Vaikka saksankielentaitoni olikin pahasti ruosteessa, uskoin ruosteen karisevan messujen edetessä, sillä olinhan opiskellut kieltä monta vuotta ja ollut joskus vuosia sitten Saksassa opiskelijavaihdossakin. Olin oikeassa ja sain messuilla jopa kiitosta hyvästä kielitaidostani. Kun messujärjestelyt meidän opiskelijoiden osalta lähtivät toden teolla rullaamaan lokakuussa, vähäistä messukokemusta omaavana ilmoitin, että voin olla Berliinissä koko messujen ajan. Näin jälkikäteen ajateltuna ei ehkä kaikkein fiksuin päätös, sillä 10 päivää messuilla on, noh, 10 päivää messuilla 😊.
Koska asun Savitaipaleella Etelä-Karjalassa, yhteistyökumppanikseni valikoitui Etelä-Karjalan kuntien ja matkailuyritysten matkailumarkkinointia edistävä goSaimaa Oy. Kyseessä ei siis ollut elintarvikealan yritys, vaikka ruokamessuille oltiinkin menossa, mutta matkailua opinnoissaan painottavalle restonomiopiskelijalle se oli vain positiivinen seikka. Messuvalmisteluihini kuuluivat tietysti lentojen ja majoituksen varaaminen sekä yhteydenpito goSaimaan ja toisen Etelä-Karjalan edustajan, pyöräilymatkoja järjestävän Best Guest Finlandin, kanssa.
Lähtöpäivän lähestyessä minua alkoi jo hieman hirvittää se, mihin olinkaan lupautunut. En ollut aiemmin ollut lähes kahta viikkoa poissa perheen luota, ja mieheni pitäisi jaksaa yksin huolehtia kodista ja lapsista. Niin sitä kuitenkin lähdettiin matkaan pari päivää ennen messujen avajaisia.
Hotellini sijaitsi kätevästi ihan metroaseman vieressä: yksi pysäkinväli metrolla, vaihto bussiin ja vartin päästä olin ”messukylän” sivuoven edessä. Siitä muutaman oven läpi, sisäpihan poikki, sisälle seuraavaan rakennukseen, portaat ylös ja olin Suomi-hallissa 10.2. Onneksi messu-Whatsappiimme oli tullut ohjeistus kulkureitistä. Muutoin olisin saattanut eksyä. Käyttämälläni sivusisäänkäynnillä ei myöskään koskaan ollut ruuhkaa.
Suomella oli kumppanuusmaastatuksensa takia kokonainen halli omassa käytössään. Suomen halli oli skandinaavisen selkeälinjainen: esittelypisteillä koivunväriset pöydät ja hyllyt sekä mustat seinät, joilla isoja värikuvia Suomen luonnosta. Hallin päädyssä oli lava, jossa esitettiin Suomi-ohjelmaa (mm. kuorolaulua sekä kanteleen- ja haitarinsoittoa). Esiintymislavan takana olleella valkokankaalla pyöri koko ajan teemanmukaisia videoita. Keskellä hallia oli puolestaan ravintola, jossa Suomen kokkimaajoukkue valmisti annoksia messuvieraille. Näytteilleasettajia oli ympäri Suomen. Suurin osa oli pientuottajia, joilla oli tarjolla mm. mehuja, marjajauheita, lihasäilykkeitä, olutta, siideriä, gluteenittomia jauhoseoksia, ruusunterälehtihilloa, kauramaitotuotteita, kalaa ja alkoholipitoista jäätelöä.
Suomi otti varaslähdön messuille jo 17.1., kun kutsuvieraat ja median edustajat tulivat tutustumaan Suomi-hallin tarjontaan. Perjantaina 18.1. klo 8 maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä delegaatioineen avasi Suomi-hallin virallisesti. Klo 10 ovet avautuivat yleisölle. Yleisöä riitti hallintäydeltä aamusta iltaan kaikkien kymmenen päivän ajan.
Itse olin siis esittelemässä Saimaan alueen matkailutarjontaa eteläkarjalaisesta näkökulmasta. Samalla esittelypisteellä, seinäkkeen takana esiteltiin Saimaan alueen matkailutarjontaa eteläsavolaisesta näkökulmasta. Molemmilla oli jaossa mm. saksankielinen Saimaan-alueen kartta luonto-, kulttuuri-, aktiviteetti-, ruokailu- ja nähtävyysvinkkeineen. Esittelypisteemme vieressä oli hiljainen huone eli koppi, jossa messuvieraat saivat käydä istumassa ja kuuntelemassa Suomen luonnon ääniä: tuulen suhinaa, veden solinaa ja linnunlaulua.
Suurin osa messuvieraista tuli Berliinistä tai lähialueilta. Monet olivat jo käyneet Suomessa, ja olipa joukossa todellisia Suomi-fanejakin, jotka käyvät säännöllisesti lomailemassa maassamme ja opiskelevat kieltämme. Tapasin jopa pari jo ikääntynyttä herrasmiestä, jotka olivat käyneet nuoruudessaan kotipaikkakunnallani. Moni vasta suunnitteli ensimmäistä Suomen-lomaansa ja tuli kysymään vinkkejä nähtävyyksistä, käymisen arvoisista paikoista, kulkuyhteyksistä ja majoituksesta. Erityisesti revontulet, leirintäalueet, melonta, kalastus, hyttysten määrä ja hintataso kiinnostivat. Harvassa olivat ne, joita Suomi lomakohteena ei innostanut lainkaan.
Messut olivat tosi hieno, joskin aika rankka kokemus. Kyllä se ihan työstä käy seisoa kahdeksan tuntia monta päivää peräkkäin ja esitellä Suomen matkailutarjontaa. Lähtisin silti uudelleen ihan milloin vain – tosin en ehkä yhtä pitkäksi ajaksi. Meitä xamkilaisia oli messuilla loppujen lopuksi vain kaksi: minä ja Virtasalmen Viljatuotteen esittelypisteellä työskennellyt kurssikaverini Triinu Uudelt.
Kuvat ja teksti: Piia Vahvanen