Kevät aurinko paistaa ikkunasta, koirani istuu takapihalla haistelemassa elämää, ja minä mietin tulevaa sekä keskeneräisiä koulutehtäviäni. Huh, huh, ajattelen! Taas yksi kirjoitustehtävä edessä ja tekemättömiäkin vielä on.
Kuitenkin melkein jo vuoden sosiaali- ja terveysalan johtaminen ja kehittäminen koulutusohjelmassa Savonlinnan kampuksella opiskelleena näyttää Pepin suoritusote 25 opintopistettä. Kevään kurssien jälkeen niitä tulisi olla kasassa jo lähes tulkoon 45. Upeaa! Miehenkin juuri eilen illalla sanoi puhelimessa, että kyllä sinä olet upea ja ahkera nainen. Hymyilen.
Se, miksi haluaisin tulla, on valmentava esimies.
Se, mitä olen eniten oppinut näiden opintojen varrella tähän mennessä, on itsensä johtamista. Se, miksi haluaisin tulla, on valmentava esimies. Nämä ovat kaksi ydinasiaa, jotka ovat valjenneet minulle opiskelun, kirjoitustöiden, yhteisten keskustelujen, erilaisten harjoitusten sekä ryhmätöiden ja oman reflektoinnin kautta. Sydänmaanlakka (2009, 60) kirjoittaa, että johtajuuden perusperiaate on se, että ensin on opittava tuntemaan itsensä ja johtamaan itseään, ennen kuin voi johtaa muita. Tämä pitää paikkansa.
Olen edistynyt itseni johtamisessa näiden opintojen kautta. Löytänyt vahvuuksiani ja heikkouksiani, kasvanut persoonana ja tehnyt itsetutkiskelua. Tämä ei ole ollut helppoa, ja objektiivisuus itseä kohtaan tuottaa edelleen haasteita. Kuitenkin olen saanut matkan varrella niin positiivista kuin kehittävääkin palautetta, joka on auttanut minua eteenpäin.
Suurimmat esteet yleensä kasvulle, kehitykselle ja muutokselle ovat omat rajoittuneet näkemyksemme ja asenteemme.
Suurimmat esteet yleensä kasvulle, kehitykselle ja muutokselle ovat omat rajoittuneet näkemyksemme ja asenteemme. Hyvällä itsensä johtamisella on energisoiva vaikutus, ja ihminen voi löytää uusia sisäisiä voimavaroja, joiden avulla ehkäisee väsymystä ja tylsistymistä. (Sydänmaanlakka 2009, 66.) Minulle on tapahtunut juuri näin, unohtamatta tietenkään kevään ensi säteitä, vesipisaroiden ääntä ja pienien silmujen puhkeamisen energisoivaa vaikutusta. Hakiessani tähän koulutukseen olin valmis ottamaan askeleen kohti uutta ja tekemään töitäkin sen eteen. Nyt näen tämän tuottaneen tulosta.
Päätin jo opintojen alussa hakea opintovapaata töistäni. Sain esimieheni tuen opiskelulle ja suostumuksen vapaaseen. Tämä puoli vuotta on ollut todella hienoa aikaa. Suosittelen opintovapaan käyttämistä jossain vaiheessa opintoja kaikille. Aikuiskoulutustuen turvin ja jonkin verran töitä tehden olen selvinnyt tästä ajasta taloudellisesti. Kaikkea ei voi kuitenkaan aina laskea rahassa. Olen joutunut luopumaan joistakin asioista ja laskemaan euroni tarkasti. Aikuiskoulutustuki on hieman hankala siinä mielessä, että siinä on omat kuukausittaista työntekoa rajoittavat tekijänsä tai sitten soviteltu tuki ansioiden mukaan tulee jälkikäteen. Kuitenkin kannatan tuen hakemista. Onnekseni minulla on ollut aviomieheni taloudellinen tuki ja turva. Kaikilla ei sitä tietenkään ole.
Näyttää kuitenkin siltä, että tämä osittainen kituuttaminen on kannattanut. Ja vaikka kohta 15-vuotias poikani on ollut sitä mieltä, että ei äiti mitään tee, niin voin katsoa itseäni rehellisesti peiliin ja todeta tuon olevan murrosikäisen jupinoita. Olen onnistunut hankkimaan uuden työpaikan, jossa aloitin huhtikuussa. Vihdoinkin pääsen tekemään geronomin asiantuntijuutta ja ammattitaitoa arvostavaa työtä ainakin hetkeksi. En ole koskaan ollut kovin urasuuntautunut ihminen, ja tuleva työkin on määräaikainen. Uskon kuitenkin asioiden järjestyvän tulevaisuudessakin.
Voidakseni hyvin haluan tehdä työtä, jolla on merkitystä itselleni. Minä, niin kuin varmasti moni muukin sosiaali- ja terveysalalla toimiva, haluaa myös arvostusta tekemäänsä työtä kohtaan.
Vielä ei ole se hetki, että YAMK-tasoista työtä tekisin. Ja onko koskaan? Sitä en vielä tiedä. Voidakseni hyvin haluan tehdä työtä, jolla on merkitystä itselleni. Minä, niin kuin varmasti moni muukin sosiaali- ja terveysalalla toimiva, haluaa myös arvostusta tekemäänsä työtä kohtaan. Nämä edellä mainitsemani puolet ovat nousseet yleiselläkin tasolla tärkeiksi esimerkiksi työhyvinvoinnin näkökulmasta. Palkkaa on kiva saada, mutta sosiaali- ja terveyspuolella se ei koskaan ole hurjan iso, teinpä minä sitten mitä tahansa.
Päivittäessäni Facebook-tarinaani viimeksi mietin todella tämänhetkistä elämääni. Minulla on kohta kaksi murrosikäistä lasta vielä kotona, aviomies, joka tekee matkatyötä ja 3-vuotias cockerspanieli hoidettavana. Todella ihana ja upea perhe! Poikani kommentoi Facebookin olevan vanhentunut tapa olla sosiaalisessa mediassa läsnä. Pitäisi olla Instagram-tili tai mennä Snapchatiin, kuten tämän ajan nuoret tekevät. No, Instagram-tili minulla on. Kuitenkin hänen kommenteistaan huolimatta jatkoin Facebook-päivityksen kanssa illan hämärässä. Mietin, miten ihmeellistä elämä on. Asioita tapahtuu koko ajan ja ilmeisesti juuri silloin, kun niiden kuulukin tapahtua.
”Usko unelmiin, niihin on kätketty ikuisuuden ovi.” – Gibran
Kati Reijonen
Lähihoitaja / geronomi (AMK)
Sosiaali- ja terveysalan johtaminen ja kehittäminen (YAMK), Savonlinna
Lue lisää itsensä johtamisesta: Sydänmaanlakka, P. 2009. Älykäs johtajuus. Helsinki: Talentum.