Meillä kaikilla on päiviä, jolloin suunnitelmilla voi heittää vesilintua. Jos en muuta, niin sen olen tässä syksyn mittaan oppinut, että jos tökkii, niin anna tökkiä. Kyllä niitäkin päiviä tulee, jolloin ei töki ja opiskelu sujuu heti aamusta. Tämä on tarina, miten monimuoto-opiskelijan etäpäivä voi nyrjähtää jo aamutoimista alkaen, mutta siitä ei opiskelijan kannata lannistua.
Kännykän kello näyttää 6:30 ja herättelee musiikilla. Raotan toista silmää ja asetan torkkuherätyksen. 6:35 soi taas, ja sama toistuu. Niin kuin toistuu 6:40. Ja 6:45. Pää on vielä ihan sumussa, mutta on pakko nousta.
Tällä tavalla asiat hoidetaan oikein! Hyvä minä – etäopiskelun asiantuntija ja suunnittelun taitaja!
Aamutoimet sujuvat rutiinilla, mitä nyt puuro meinasi palaa pohjaan. Mielessä pyörivät koulutehtävät, jotka aion tänään tehdä. Katselin niitä jo eilen valmiiksi – ikään kuin orientaatiomielessä. Polleana tuumailen, miten hyvin olen päivän ohjelman suunnitellut jo edellisenä iltana. Tällä tavalla asiat hoidetaan oikein! Hyvä minä – etäopiskelun asiantuntija ja suunnittelun taitaja!
Mutta, mutta! Siinä pukiessa huomaan, että pyykkikori pursuaa likapyykkiä. Ennen kuin alan tekemään koulutehtäviä, päätän laittaa pyykit koneeseen. Samallapa taittelen edelliset pyykit kaappiin pois uusien alta. Tiskipöytäkin näkyy lainehtivan puolen viikon tiskeistä. Äkkiäkös nuo astiat koneeseen heittää. Ja kiikuttaa biojäteastian kompostiin ihan banaanikärpästen kiusaksi.
Sitten päästään asiaan. Kone auki ja muistitikku koneeseen. Taidan vielä vilkaista iltapäivälehtien nettisivut ja käyn nettipankissa, kun kerran koneella ollaan. Omatunto kuihkii olkapäällä, että ”pitäisi jo keskittyä koulutehtäviin”, mutta ravistelen sitä pois. Muistan, että pitäisi vielä soittaa äidillekin. Siitä on jo aikaa, kun viimeksi soittelin. Hoidellaanpa sekin tuosta alta pois. Eipä yllätä, että puhelimessa kului yli puoli tuntia. Toisaalta, nythän voin sitten keskittyä tähän opiskeluun täysillä.
Ja mitä vielä. Siinä äidin kanssa jutellessa tuli mieleen, että äidiltä saadut tulppaanin mukulat lojuvat vielä varastossa istuttamatta. Huomisesta alkaen on luvattu pakkasta, joten lämmintä päälle ja pihahommiin. Toisaalta, tekee ihan hyvää ulkoilla välillä. Ajatuskin juoksee sitten paremmin.
Mihin kaikki aika katosi?
Sisälle päästyä nälkä kurnii. Pari voikkaria naamaan ja taas koneelle. Onkohan iltapäivälehdissä mitään uutta? No ei ollut. Enää en keksi tekemistä. Pääsen vihdoin aloittamaan koulutehtävät. Hirveän paljon tekemistä ja niin vähän aikaa! Mihin kaikki aika katosi? Kello lähestyy neljää, ja puoliso tulee kohta töistä. Voinkin tässä pikkuhiljaa sammutella koneen ja suunnitella samalla, mistä huomisaamuna aloitan. Hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty.
Ripustelen vielä pyykit kuivumaan ja huokaan: ”Aina ei voi onnistaa – ei edes joka kerta.”
Itsenäinen opiskelu on parhaimmillaan, kun huusholli on siisti, pyykkikori tyhjä, tiskipöytä tyhjä ja valmista ruokaa kaapissa. Kun nuo asiat ovat kohdillaan, opiskelu sujuu kuin leikki. Ainakin teoriassa.
Leena Pekurinen
Ympäristöteknologian insinööri (YAMK) -opiskelija, Mikkeli