Yhdessä Mediakasvatusseuran, ammattiopisto Spesian ja Mannerheimin lastensuojeluliiton kanssa pitämämme puheenvuoro keräsi mahtavan ja runsaslukuisen yleisön Tampere-talon pieneen saliin Nuori2020 –tapahtumassa. Erityisen ilahduttavaa oli saada yleisöltä suuri määrä kysymyksiä ja kommentteja. Digitaalisuus nuorisotyössä herätti kiinnostusta ja sitä pohdittiin myös kriittisesti. Tässä blogitekstissä vastaan muutamaan erityisesti digitaalista nuorisotyötä koskevaan yleisökysymykseen. Seuraavassa blogissamme tarkastelemme digihyvinvointiin liittyviä kysymyksiä.
”Miksi hankkeessa linkitetään digihyvinvointi niin vahvasti verkossa tehtävään nuorisotyöhön?”
Digitaalinen hyvinvointi tarkoittaa tilaa, jossa subjektiivista hyvinvointia ylläpidetään digitaalisissa ympäristöissä. Verkon hyödyntäminen on keskeinen osa digitaalisen hyvinvoinnin edistämistä. Sen lisäksi, että kehitämme ja kokeilemme uusia kohtaamisen muotoja ja tapoja ja teemme niitä tunnetuksi nuorisotyön kentällä, mahdollistaa verkon välityksellä toimiminen digihyvinvointivalmennusten järjestämisen Mikkelistä käsin eri puolille suomea ja antaa ammattilaisille ja nuorille mahdollisuuden osallistua toimintaan paikasta tai oman kunnan palvelutarjonnasta riippumatta. Tarkoitus ei ole esittää verkossa toimimista ylivertaisena tai ainoana keinona digitaalisen hyvinvoinnin edistämiseen, vaikka digitaalisessa maailmassa toimiminen luonteva ympäristö siihen, kuten myös ammattilaisten ja nuorten teknologisen osaamisen ja kokemuksen lisäämiseen onkin. Teemme myös hyvinvointivalmennuksia, jotka toteutetaan muutoin kuin verkko-ohjauksella.
”Tehdäänkö nuorisotyötä vielä jossain kohtaamatta nuoria verkossa?”
Yleisö vaikutti olevan erittäin hyvin perillä digitaalisesta nuorisotyöstä: suurimmalle osalle se oli jonkinlainen osa ammattia ja siitä oli kokemusta. Havaintojemme ja myös tilastojenkin mukaan nuorisotyössä on toimijoita, joilla digitaalisten välineiden tai median hyödyntäminen ei juurikaan näy nuorten parissa tehtävässä työssä. Olennaista on kuitenkin se mitä kohtaamisen lisäksi tehdään. Yhteydenpito nuoriin on yleistä, mutta digitaalisen hyvinvoinnin sekä siihen keskeisesti linkittyvän osallisuuden näkökulmasta tärkeä nuorten omaehtoisen toiminnan tai digitaalisessa maailmassa tapahtuvan vaikuttamistoiminnan tukeminen on sen sijaan vielä vähäistä.
”Digitaalinen nuorisotyö/ verkkonuorisotyö ei ole vielä kovin hyvin tunnettua tai arvostettua niiden keskuudessa, jotka eivät itse työskentele ko. aihepiirin kanssa.”
On tärkeää, että teemme uusia menetelmiä ja tapoja toimia näkyväksi nuorisotyössä. Näin on tehty esimerkiksi harvaan asutussa Etelä-Savossa, jossa Uudet digitaalisen nuorisotyön toimintamuodot ovat jo osoittaneet tarpeellisuutensa ja merkittävyytensä, kun nuorille on pystytty verkon välityksellä tarjoamaan mahdollisuus päästä mukaan heitä kiinnostavaan toimintaan. Vaihtelevasta suhtautumisesta huolimatta on ollut ilo huomata tilastoistakin, että digitaalisuuden vaikutus yhteiskuntaan ja nuorten parissa tehtävään työhön tunnustetaan jo melko laajasti.
”Millä tavalla otatte työpajoissa nuoret mukaan kehittämistyöhön ja millä tavalla nuoret voivat vaikuttaa hyvinvoinnin ohjelmiin. Miten nuorisotyöntekijöiden tarjoamasta alustasta saadaan sellainen, että nuoret sinne tulevat ja viihtyvät?”
Nuorten on saatava osallistua heille tarkoitettujen palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen. Tämä varmasti lisää niiden kiinnostavuutta. Digitaalisen hyvinvoinnin mittariston sekä valmennusten kehittämisessä mukana ovat Xamkin opiskelijat, digikoutsit sekä hyvinvointipilotteihin osallistuvat nuoret. Hyvinvointivalmennukset toteutetaan digihyvinvointimittariin sekä osallistujien tarpeiden ja kiinnostusten mukaisesti.
”Miten verkkotyöpaja toimii käytännössä?”
Verkossa toimiva nuorten työpaja on Etelä-Savossa vuosina 2018-2020 tehtävä kokeilu, jossa tarjotaan nuorille työvalmennusta verkon välityksellä. Tietoa tästä ja myös muista digitaalisen nuorisotyön kokeiluista voi lukea ”Oppimisen paikka” -julkaisusta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-214-6
”Miten huomioidaan ne nuoret, joilla ei ole mahdollisuutta verkkoon? Ei ole kunnon laitteita tms? Miten oikeasti aikuiset voisivat pysyä nuorten digiasioissa kartalla/perässä? Nuoret on aina askeleen edellä.”
On totta, että edellytykset teknologian käyttöön vaihtelevat suuresti. Ajan, laitteiden, kuten myös osaamisen puute voi rajoittaa ammattilaisten mahdollisuuksia, vaikka kiinnostusta olisikin. Nuorten kohdalla ikävä tosiasia on, että kaikki eivät pääse mukaan joko puuttuvien välineiden tai valmiuksien takia. Nopea internet ei vielä tänä päivänäkään tavoita kaikkia nuoria, joille digitaalisella nuorisotyöllä voisi olla paljon annettavaa. Näin ei nyky-yhteiskunnassa tietenkään saisi olla. Nuorten valmiuksia puolestaan pyritään edistämään esimerkiksi juuri digivoimaa -hankkeen osallisuutta ja hyvinvointia edistävillä toimenpiteillä. Yleisöstä tullut erinomainen kommentti tiivistää hyvin aikuisten roolin digihyvinvoinnin edistämisessä: ”Paras keino tukea nuorta digihyvinvoinnissa on olla kiinnostunut ja antaa nuoren kertoa omia kokemuksiaan ja yhdessä keskustellen miettiä ratkaisuja. Myös oma esimerkki on tärkeää!”
”Suomessa digitaalinen nuorisotyö on maailman parhaimmistoa. Ulkomailla herättää vielä paljon ihmetystä ja ihastusta!”
Tämä onkin totta! Toimintamme herättää kiinnostusta myös kansainvälisesti. Toki ulkomaillakin tehdään hienoja asioita ja osa myös Suomessa käytössä olevista ja esimerkiksi Juvenian kehittämishankkeissa kokeilluista digitaalisen nuorisotyön menetelmistä onkin syntynyt yhteistyön tuloksena. Yhtenä esimerkkinä citiesoflearning.eu -sivusto. Myös digihyvinvointimittarin kehittämistyössä on hyödynnetty digitaalista hyvinvointia käsittelevää kansainvälistä kirjallisuutta. Siitä aiheesta lisää loppuviikolla ilmestyvässä blogitekstissä. Lisätietoa ja vastauksia digitaaliseen hyvinvointiin tai digitaaliseen nuorisotyöhön liittyvissä asioissa saat halutessasi myös ottamalla suoraan yhteyttä Digivoimaa –hankkeen väkeen.
Ville Eerikäinen
TKI-asiantuntija
Digivoimaa – digihyvinvoinnilla yhteiskunnallista osallisuutta -hanke