Millaista on kulttuurielämä tulevaisuuden Kouvolassa?
Miten Kouvola parhaiten edistää elävää, vetovoimaista kulttuuritoimintaa ja samalla hyvinvointia, matkailua ja kuntakuvan rakentamista?
Vastaus on; toimimalla täysin päinvastoin kuin mitä nyt on vaarassa käydä.
Nyt jos koskaan Kouvolalla on hetki kääntää tilanne voitoksi – ja yhteiskehittelyn avulla luoda Kouvolasta Suomen Hull.
Pohjoisenglantilainen Hullin kaupunki oli 2000-luvun alussa synonyymi taantuvalle moniongelmaiselle teollisuuskaupungille. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Hull on Britannian kulttuurikaupunki. Rohkeat teot ovat tuoneet kaupunkiin monialaisia osaajia – osaajat taas investoijia. Yritystoiminta on noussut huikeaa vauhtia.
Viime vuosikymmenten aikana aineettomasta pääomasta on tullut uusi keskeinen tuotannontekijä. Luovuus ja monialainen yhteistyö ovat työkalut kasvuun. Väitän, ettei muuta tietä edes ole. Kansantulostamme kulttuuritoimiala tuottaa n. 3 %, mikä on enemmän kuin esimerkiksi elektroniikka- tai paperiteollisuuden, metsätalouden tai hotelli- ja ravintola-alan osuudet. Positiivisten taloudellisten vaikutusten lisäksi kulttuuripalveluilla on merkittäviä myönteisiä vaikutuksia terveyteen, sosiaalisen hyvinvointiin, oppimiseen, jopa yhteiskuntarauhan ylläpitämiseen.
Myös uudistettu kuntien kulttuurilaki painottaa tätä monialaista yhteistyötä. Laki vahvistaa kulttuurin roolia kunnan toiminnassa sekä perustelee kulttuurin merkitystä ja asemaa kunnan peruspalveluna. Kunnan asukkailla tulee olla mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa kunnan kulttuuritoimintaan ja sitä koskevan päätöksenteon valmisteluun.
Sosiaali-, terveys- ja hyvinvointikentän yhteistyö kulttuurin kanssa on Kouvolassa jo pitkällä. Maakunnassa toimii vireä, monialainen Kymenlaakson hyvinvointia kulttuurista -verkosto. Kymenlaakson kulttuurihyvinvointisuunnitelma tulee osaksi alueellista hyvinvointikertomusta. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoululla alkaa Kulttuurihyvinvoinnin koulutuskokonaisuus. Kouvola on ollut toimenpiteineen mukana Aili – kulttuurisen vanhustyön valtakunnallisessa verkostossa. Lisäksi kaupungissa toimii muutama kulttuurihyvinvointihanke, joissa kohderyhminä ovat mm. mielenterveyskuntoutujat tai työ- ja opiskeluelämän ulkopuolella olevat nuoret.
Kouvolan kaupungin budjetissa kulttuurin osuus on 2,02 %. Ilman kirjastoja, museota ja kulttuuritaloja ns. yleisen kulttuuritoiminnan osuus on 0, 6 %. Perlacon-ryhmä esittää avustusten leikkauksiin kolmea vaihtoehtoa. Leikkaukset kohdistuisivat muun muassa Kymi Sinfoniettaan ja Pohjois-Kymen musiikkiopistoon. Pitkät perinteet omaavat, lähinnä vuokra-avustusta saavat Anjalankosken ja Kuusankosken harrastajateatterit ovat totaalisen teloituksen listalla. Leikkaukset olisivat yhteensä joko 638 000 euroa, 964 000 euroa tai 1,43 miljoonaa euroa.
Ymmärrän sen, että jos rahapussi alkaa miinusmerkillä, on tyhjästä paha ottaa. Ymmärrän myös yhteiset talkoot.
Mutta onko lyhytnäköinen säästö muuta kuin osittainen itsemurha?
Kulttuuripalveluiden tuottamiseen kunnat saavat valtionosuutta. Jos toimintoja joudutaan olennaisesti supistamaan, myös toimintoihin kohdistettu valtion tuki automaattisesti laskee vastaavassa suhteessa. Kouvolassa suurin osa taidelaitoksista toimii jo valmiiksi aliresursseilla. Ja kuten Perlacon- ohjausryhmän puheenjohtaja Sakari Smeds sanoi, varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta tai liikunnasta ja kulttuurista ei tule sellaisia säästöjä, jotka riittäisivät paikkaamaan sote-puolen menojen kasvua.
Kiinnostaisi laskelma, joka todentaa sen tulevaisuudessa liikkumatta jäävän rahan esim. kymmenen vuoden sektorilta, jos lähtökohtana on näiden elävien toimijoiden teloitus. Tapahtumien sekä muun sisällön alasajon myötä jää liikkumatta sekä kaupungin sisäinen että ulkoinen raha mm. ravintoloiden, hotellien, taksien ja monen eri alan ammattilaisen osalta. Lisäksi laskelmaan voi laittaa ne muuttotappiot, joita taiteen ja kulttuurin alan ammattilaisten poismuutto tuo. Moni taiteilija tekee oman taidetyönsä ohella opetustyötä, eli vaikutus on suoraan myös lapsiin, nuoriin, harrastajiin ja erityisryhmiin.
Jotain on tehtävä myös Kouvolan henkiselle ilmapiirille. Mitä ihmettä on kaivovedessä, kun osa asian äärellä olevasta kommentoinnista on suorastaan vihamielistä? Itsellänikin on hyvin paljon paikkoja tai kohteita ’joissa en käy’, mutta ei tulisi mieleenikään toivottaa heitä ’hevon kuuseen’ – vaan päinvastoin toivon menestystä kaikille itselleni vieraiden alojen ammattilaisille, harrastajille ja yleisöille. En myöskään aliarvioi kenenkään ammattitaitoa. On suorastaan nolon typerää kirjoittaa kommenttipalstalle, kuinka ’viulua vinguttaa ja teatterinäyttämöllä pomppii ja huutaa kuka vain’. Nämä typerät kommentit sisältävät myös paradoksin. Kommentit saavat toivomaan paikkakunnalle entistä enemmän koulutusta ja kulttuuria. Tarve lisäsivistykselle selkeästikin on.
Yksi syy turhaan vertailukeskeiseen kommentointiin on varmasti se, miten eri tavoin taiteen ja kulttuurin käsite ymmärretään. Laajimmillaan kulttuurin määritelmät kattavat kaiken inhimillisen toiminnan. Kulttuuri liitetään arvoihin, merkityksiin, perinteisiin ja elämänmalleihin. Suppeammin käsitettynä kulttuurilla viitataan lähinnä korkeakulttuuriin. Esimerkiksi itselleni kulttuuri on ns. osa leipää, eikä vain kallis, harvoille kuuluva leivänpäällinen. Kulttuuri on osa arkea, elämäntapaa, kotiseutua, harrastuksia, työtä – asioita, joita rakastan. Myös turha vertailu tai vastakkainasettelu on turhaa, kulttuurialojen ja -toimijoiden välilläkin. Yhteinen haastaja on kotisohva (ja korona!).
Tekoja kotikaupungin eteen pystyvät tekemään vain ne, jotka kykenevät yhteistyöhön. Kun rahaa on vähän (tai se on miinusmerkkistä), tarvitaan aina vain enemmän monialaista yhteistyötä. Jos Kouvola haluaa kasvun kärjiksi talouden, työllisyyden ja kilpailukyvyn – on mukana oltava koulutus, kulttuuri ja paljon luovaa ajattelua. Kouvolan tulevaisuus on yhteinen haaste.
Piia Kleimola
Projektipäällikkö
Eloa ja iloa Kaakkois-Suomeen – Kulttuurista hyvinvointia kuntalaisille
OKM-rahoitteinen alueellinen kehittämistehtävä 2020-21
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu – XAMK, Kouvola
Kuva: Marja Seppälä