Miten kulttuuri näkyy kuntien hyvinvointikertomuksissa?

Eloa ja iloa Kaakkois-Suomeen -kehittämistehtävässä on mukana 15 kuntaa Kymenlaaksosta ja Etelä-Karjalasta. Silmäilin läpi niiden hyvinvointikertomuksia ja vuosiraportteja selvittääkseni, miten kulttuuri on niissä huomioitu, ja miten kulttuuri nähdään osana kuntalaisten hyvinvoinnin edistämistä. Kaikkien kohdalla uusinta hyvinvointikertomusta ei ollut saatavilla verkossa. Kyseessä ei ole hyvinvointikertomusten syväanalyysi, vaan tässä kirjoituksessa peilataan erinäisiä esiinnousseita havaintoja ja huomioita.

Mikä on hyvinvointikertomus?

Hyvinvointikertomus on kuntien laatima, eri sektoreita ja hallinnonaloja koskeva asiakirja, joka toimii apuna strategian toteuttamisessa, toiminnan ja talouden suunnittelussa sekä päätöksenteossa. Se sisältää raportin kuntalaisten hyvinvointiin liittyvistä tekijöistä työllisyysasteesta kirjastojen käyttömääriin, arvion hyvinvointiin tähtäävien toimenpiteiden toteutumisesta sekä suunnitelman kuntalaisten hyvinvoinnin edistämisestä. Kuntien hyvinvointikertomukset toimivat kuntalaisten hyvinvoinnin edistämisen välineenä!

Asiakirja ei olekaan mikään turha lipare, vaan hyvinvointikertomuksen laatimiseen velvoittaa terveydenhuoltolaki. Laaja hyvinvointikertomus on laadittava kunnanvaltuustolle valtuustokausittain. Sen tavoitteiden saavuttamista arvioidaan valtuustolle annettavissa vuosiraporteissa. Myös kuntalaki edellyttää asukkaiden hyvinvoinnin edistämistä. Oi kunnat ja lainsäädäntö, nuo asukkaistaan huolehtivat turvaa tuovat abstraktiot! Ei tee mieli alkaa anarkistiksi, ainakin jos suunnitelmat ja hyvät aikomukset konkretisoituvat hyvinvoinnin ja hyvän elämän edistäjiksi.

Selvästi kulttuuriin liittyen esiintyy hyvinvointikertomuksissa kunnista riippuen eri palveluita tarjoavia tahoja kuten kaupunginteatterit ja -orkesterit, kirjastot, museot, taiteen perusopetus, lasten ja nuorten kulttuurikasvatus, kansalaisopistot. Kansalaisopiston merkitys mainitaan harrastamisen lisäksi esimerkiksi sosiaalisen yhdessäolon mahdollistajana.

Mitä hyvinvointikertomuksissa sitten sanotaan?

Kulttuurin osuus terveyden ja hyvinvoinnin osatekijänä ilmenee kovin erilaisin painotuksin. Osalla se nähdään merkittävänä hyvinvoinnin edistämisessä, joillakin se jää maininnan asteelle. Kulttuurin osuus jää pintapuoliseksi etenkin pienempien kuntien kohdalla. Erään pienen kunnan kohdalla ei kulttuuripalveluista mainita erikseen kuin kirjasto. Hyvinvointikertomuksista käykin ilmi kuntien vaihtelevat resurssit kulttuuripalveluiden tarjoamiseen. Pienten kuntien kohdalla yhteistyö eri tahojen kanssa sekä vapaaehtoistoiminta korostuu. Esimerkiksi Miehikkälä ja Virolahti tekevät yhteistyötä, jossa Virolahti vastaa kaksikon sivistystoimesta, Miehikkälä sote-palveluista. Suuremmat kaupungit kuten Kotka ja Lappeenranta pystyvät museo-, teatteri- ja musiikkitoiminnallaan tarjoamaan asukkailleen monipuolisia palveluita sekä järjestämään monia, myös ilmaisia, tapahtumia.

Kokoa voi kompensoida asenteella. Pienistä kunnista Lemi ilahduttaa omaleimaiseksi kulttuuripitäjäksi profiloitumalla! Erityisesti musiikki nousee keskiöön virrenveisuusta metallimusiikkiin. Ja kyläyhdistys mm. ylläpitää Lemin Esko -perinnettä! Kansankulttuuria ja kulttuuriperintöä sekin.

Kulttuurihyvinvointi sijoittuu hyvinvointikertomuksissa ennen kaikkea osioon mielen hyvinvointi. Pyhtäällä kulttuuri nähdään ennemmin yhteisöllisyyden kuin mielenterveyden lisääjänä. Joissain hyvinvointikertomuksissa, esim. Luumäellä ja Imatralla, sijoittuu nuorten kulttuuriharrastusten tukeminen osaksi terveellisiä elämäntapoja. Älköömme päästäkö nuoria rettelöitsemään, vaan ohjatkaamme heitä kunnollisiin henkisluonteisiin ja itseilmaisullisiin luoviin harrasteisiin! Osassa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kulttuuripolkutoiminta taas on osa mielekästä vapaa-aikaa.

Kulttuuri jää hieman erilliseksi saarekkeeksi olemassa olevina kulttuuripalveluina. Eniten kulttuuri integroituu lasten ja nuorten elämään kulttuurikasvatukseen ja kulttuuripolkutoiminnan kautta, joka toteutuu Kymenlaaksossa kulttuurikasvatuksen KOPPA-verkoston ja Etelä-Karjalassa METKU-verkoston kautta. Silti esimerkiksi monesti lasten ja nuorten yksinäisyyden ehkäisy hoidetaan sosiaalialan toimin – joihin toki saattaa käytännön toteutuksen tasolla sisältyä taidelähtöisiä menetelmiä.

Lisäksi kulttuurin määritelmä saattaa jäädä kapeaksi. Monet tapahtumat ovat itsessään tai sisältävät kulttuuria, vaikka sitä ei korosteta, tai kulttuurin osuus häivyttyy tapahtumaksi määrittelyn alle. Esimerkiksi Ruokolahdella on järjestetty Nuorten skeitti-tapahtuma sekä vanhusneuvoston ja oppilaiden järjestämä vanhojen koululaulujen yhteislaulutilaisuus palvelukeskuksessa, Rautjärvellä taas ikäihmisten Hyvinvointitiistait taiderasteineen ja yhteislauluineen.

Työikäisten ja ikäihmisten kohdalla monissa kunnissa prioriteettina on ennemmin liikunta, elämäntapaohjaus, yksinäisyyden vähentäminen, työkyvyn ylläpitäminen, masennuksen hoito ja päihteiden käytön vähentäminen. Esimerkiksi Imatralla työikäisten kohdalla mielen hyvinvoinnissa ei mainita kulttuuria lainkaan, ikäihmisten kohdalla yksinäisyyden ehkäisyyn pyritään piristäjätoiminnan ja ulkoilun kautta.

Ehkä työikäisten kohdalla erityisryhmiä ei huomioida ja kulttuuripalveluiden ajatellaan olevan saavutettavissa, tai ettei niitä erikseen tarvitse edistää. Työikäisten kohdalla palveluina mainitaan mm. Kaikukortti, museoiden kotouttamistyöpajat, kulttuurilaitosten yleisötyö, kansalaisopiston kurssit.

Ikäihmiselle tarjottavat ja palvelutaloihin tuotavat erilaiset kulttuuritapahtumat kuten orkesterivierailut ja sukupolvien kohtaamiset ovat hienoja toimenpiteitä. Jotenkin kulttuurin toivoisi näkyvän vahvemmin eri ryhmien luokse vietävinä palveluina ja merkittävänä elämän mielekkyyden lähteenä.

Kirjasto saa eniten mainintoja hyvinvointikertomuksissa. Monessa kunnassa kirjastotoimi on vireä lukuvinkkauksineen ja lukuneuvojan palveluineen. Kirjasto onkin suomalaisen sivistyksen perusta ja kaikkien saavutettavissa oleva palvelu! Vai onko? Kirjastoverkko on kattava ja monet kunnat kertovat lisänneensä omatoimiaikoja ja tarjoavansa digiopastusta, millä pyritään kirjastojen ja kirjallisuuden saavutettavuuteen ja kulutusmahdollisuuksien laajentamiseen. Nämä ovat hyviä keinoja, mutta ongelma monissa kunnissa on todellinen saavutettavuus ja erityisryhmien mahdollisuus osallistua. Samoin monien kulttuurilaitosten tarjoamat alennus- ja ilmaisliput eri ryhmille ovat tervetulleita kädenojennuksia osallistumiseen, mutta syrjään jäävien kohdalla ne eivät riitä. Alennuksista ja omatoimiajoista huolimatta fyysiset ja psyykkiset esteet vaikeuttavat osallistumista. Onneksi monessa kunnassa on jo luokse vietäviä ja erityisryhmille suunnattuja palveluita. Esimerkkinä näistä mahtavuuksista ovat Kotkan kirjakuriiri ja Vellamon lainalaukkutoiminta! Kirjakuriiri tuo kirjat kotiin, ikäihmisille suunnattu lainalaukku taas tuo historian lähelle ja mahdollistaa muistelun.

Suurimmissa kaupungeissa museotoiminta on vireää. Kouvolassa museo nähdään myös yhteisöllisyyden lisääjänä sekä kotiseutuidentiteettiä ja yhteisöllisyyttä vahvistavana. Museo tekee yhteistyötä koulujen kanssa, mutta valitettavasti vakituista museopedagogia ei ole. Museoiden yleisötyön kautta on mahdollista lisätä osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemuksia. Esimerkkejä yleisötyöstä Kotkan Vellamon ystävien järjestämä museokaveritoiminta, Vellamon Tietoherkkuluennot museossa ja striiminä Vellamon YouTube kanavalla, sekä muisteluhetket yhteistyössä muistiyhdistyksen kanssa.

Kulttuuriperinnön ja -ympäristöjen mahdollisuudet hyvinvoinnin edistämisessä ovat alihyödynnettyjä. Lemillä historia integroituu kiinnostavasti Salpalinjan pyöräilyreittiin osana terveellisiä elämäntapoja. Ympäriltä löytyvä kulttuuriperintö voi innostaa liikkumaan ja lähiretkeilyyn!

Monialaisesta yhteistyöstä näkyy innostavia merkkejä eri kulttuurilaitosten ja sektoreiden välillä. Esimerkiksi Lappeenrannassa on kehitetty Lukeva Lappeenranta -toimintamalli yhteistyössä perusopetuksen ja kirjaston kanssa, Lemin kirjastossa järjestetään nuorille peli-iltoja. Hamina painottaa vahvasti eri alojen yhteistyötä. Esimerkiksi erilaisia tapahtumia ja kulttuuripolkua rakennetaan yhdessä lasten ja nuorten, huoltajien ja kumppaneiden kanssa.

Suuremmissa kaupungeissa orkesterien ja teatterien yleisötyö sekä yhteistyö eri tahojen kanssa on melko vireää. Esimerkkeinä Lappeenrannan kaupunginorkesterin, Saimaa Sinfoniettan ja Mikkelin kaupunginorkesterin yhteistyö sekä Kymi Sinfoniettan yhteiskonsertit musiikkiopiston kanssa, Kotkan Kaupunginteatterin ja nuorisoteatterin yhteistyö, teattereiden kulissikierrokset tai avoimet harjoitukset. Kulttuurilaitokset myös jalkautuvat, esimerkkeinä Kymi Sinfoniettan pop-up konsertit kauppakeskuksissa ja Kotkan nuorisoteatterin esitykset päiväkodeissa. Lisäksi eri tahoja törmäyttävää toimintaa ilmentävät Kotkan seudun musiikkiopiston ja musiikkikoulu Muskatin esitykset Vellamossa – ne lisäävät sekä esiintymismahdollisuuksia että monipuolistavat museokäyntiä!

Kohti uusia kertomuksia ja valtuustokautta

Monessa kunnassa kulttuuripalvelut ovat monipuolisia, toiminta aktiivista ja palvelut tavoittavat runsaasti kävijöitä. Kovin selvästi ei aina kuvata, miten toimet toteutetaan tai mikä on yhteys kulttuurin ja hyvinvoinnin välillä. Toki kertomusten lisäksi kunnilla on erillisiä toimenpideohjelmia tarkempaan toiminnan toteuttamiseen, esim. toimintaohjelmat nuorten hyvinvoinnin edistämiseen.

Hyvinvointisuunnitelman toimenpiteiden toteutumista seurataan usein kvantitatiivisin arviointimittarein, kuten museoiden kävijämäärien avulla. Mittarit eivät toisaalta kerro mitään koetun hyvinvoinnin edistymisestä, elämänlaadun kohentumisesta tai yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemuksista – tai sitä, ovatko yleisölle avoinna olevat palvelut saavuttaneet heikommassa asemassa olevia.

Ehkä hyvinvointikertomukset ja vuosiraportit ovat lähtökohtaisesti luonteeltaan pintapuolisia, mutta olisi mukava nähdä kulttuuriin liittyvät toimenpiteet – esimerkiksi Nuorisoteatteri, museopedagogiikka tai vaikka taidelähtöisiä menetelmiä hyödyntävien työpajojen tarjoaminen – oikeasti keinona yksinäisyyden vähentämiseen tai syrjäytymisen ehkäisemiseen, päihteiden käytön vähentämiseen tai mahdollisuuksina tarjota mielekästä toimintaa ikäihmisille tai yksinäisille.

Soveltava taide ei siis näy, ainakaan vielä, hyvinvointikertomuksissa. Suuri muutos on käynnissä valtakunnan(kin) tasolla kulttuurihyvinvoinnin edistämisessä. Entistä enemmän tunnustetaan kulttuurin voima terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä ja etenkin ennaltaehkäisevässä työssä. Toivottavasti kulttuuri avautuu entistä enemmän osaksi kuntalaisten arkea ja tarjonta mahdollistaa matalan kynnyksen osallistumisen ja palveluiden saavutettavuuden.

Ja se, ettei kulttuuria erikseen mainittaisi, ei tarkoita, etteikö kulttuuri olisi jo perustavasti osa toimintaa tai tarjottavaa palvelua. Kulttuuri laajasti ymmärrettynä ilmenee monissa yhteistyökuvioissa, harrastuksina, käsitöinä, tapakulttuureina, muisteluhetkinä ja yhteislaulutilaisuuksina.

Hyvinvointikertomukset ovat oiva keino saada kokonaiskuva kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä edistävistä toimenpiteistä. Kulttuuripalveluiden vahvempi mukaanotto ja integroiminen eri sektoreille edellyttää kulttuurin mahdollisuuksien näkemistä osana parempaa elämänlaatua, kaikkien osapuolten sitoutumista, uusia näkökulmia sekä monialaista yhteistyötä.

Laura Lehtinen

TKI-asiantuntija

Eloa ja iloa Kaakkois-Suomeen – kulttuurista hyvinvointia kuntalaisille

LÄHTEET

Hamina, Kumppanuus- ja osallisuusohjelma 2019

https://www.hamina.fi/asukkaalle/wp-content/uploads/sites/12/2019/11/Haminan-Kumppanuus-ja-osallisuusohjelma-2019.pdf

Hamina, Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma 2019

https://www.hamina.fi/asukkaalle/wp-content/uploads/sites/12/2019/12/Lasten-ja-nuorten-hyvinvointisuunnitelma.pdf

Imatra, Laaja hyvinvointikertomus 2017-2020

https://www.hyvinvointikertomus.fi/#/document/preview/5365243567

Kouvola, Kouvolan hyvinvointikertomus 2017-2020

https://www.kouvola.fi/wp-content/uploads/2019/03/Laaja-Hyvinvointikertomus-2017-2020.pdf https://www.kouvola.fi/wp-content/uploads/2019/03/Laaja-Hyvinvointikertomus-2017-2020.pdf