Sairaanhoitaja. Se minusta tuli, vastoin kaikkia odotuksia ja suunnitelmia. Ja ei, se ei ollut kutsumusammatti eikä suvun velvoittamaa.
Ammatinvalinta oli sattuma, ja se sattuma vei lopulta mennessään. Nyt 11 vuotta myöhemmin olen kiitollinen, että annoin sille sattumalle mahdollisuuden. Alkuvuosien räpiköinti ja epävarmuus ovat vielä muistissa, eivätkä toivottavasti unohdukaan, sillä sitä alkutaivalta on aika ajoin hyvä muistella, jotta huomaisin oman kehityskulkuni.
Monet kerrat tässä vuosien varrella olen tuskastunut ja ahdistunutkin ammattikuntaa kohtaan osoitetusta arvostuksen puutteesta. Ala on kuitenkin niin paljon rikkaampi ja haasteellisempi kuin uskotaankaan. Myös huono palkkataso ja alan naisvaltaisuus tuovat usein valitettavan negatiivisen kaiun ammatille.
Mielestäni tämän päivän nuoret sairaanhoitajat ovat upeasti hyödyntäneet somen voimaa ja kirjoittaneet muun muassa blogeja sekä Facebook-kirjoituksia korjatakseen vääristyneitä kuvia sairaanhoitajan työstä. Välillä pitäisi olla suorastaan yli-ihminen hallitakseen kaiken sen kaaoksen, mikä saattaa pahimmillaan olla valloillaan.
Esimerkiksi omassa työssäni kardiologisena hoitajana mm. sydänvalvonnassa minulla saattaa olla rintakipu-, hengitysvaje-, sekava ja kuoleva potilas samaan aikaa hoidettavana. Heitä kaikkia pitäisi lääkitä, seurata ja tehdä hoitotoimenpiteitä. Samanaikaisesti pitää olla varautunut yllätystekijöihin, uusien potilaiden vastaanottamiseen jne. On huomioitava myös omaiset, joille kiireen tuntua ei saisi välittyä; siinä on haastetta ja etenkin vastuuta niin kokeneemmalle hoitajalle kuin vastavalmistuneellekin. Kuinka kohtaan ja hoidan?
Joka päivä oppii uutta
No, mikä sitten on saanut minut jäämään alalle? Palkkaus on, mitä on, arvostusta saa ajoittain hakea, ja kolmivuorotyö tuo omat haasteensa, mutta omalla kohdallani motivaatio tehdä tätä työtä on ihmiset ja juurikin ne haasteet. Jokainen päivä on erilainen, joka päivä oppii uutta, vastaan tulee uusia tilanteita ja uusia ihmisiä. Sairaanhoitajan ammatissa on mahdollisuuksia laajaan työnkuvaan, sekä mahdollisuudet oppimiselle ja kehittymiselle ovat olemassa, jos itsellä tahtotilaa ja motivaatiota löytyy. Toivoisinkin, että nuoret opiskelijat ja vastavalmistuneet antaisivat alalle mahdollisuuden.
Työelämän hektisyys, resurssivaje ja siihen korreloiden työhyvinvoinnin huomioiminen nousevat merkittävään osaan työssä jaksamisessa. Tutkimuksiin ja omaan kokemukseen pohjautuen tuntuu, että nykynuoret haluavat kokea ja nähdä enemmän eri työyksiköitä ja trendinä on ennemminkin vaihtelevuus kuin pysyvyys. Sukupolvien ero työhön sitoutumisessa näkyy, suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle, ja uusi 2000-luvun Y-sukupolvi nousee esiin luomaan taas uudenlaista sairaanhoitajan kuvaa.
Sukupolvi Y omaa korkeatasoisen koulutuksen ja on kansainvälisempi kuin yksikään aikaisempi sukupolvi. Avoimena ovat sekä kansalliset että kansainväliset työmarkkinat. Näin ollen kaikki terveydenhuollon työtä ja työpaikkoja kehittävä tutkimustieto on nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Tulevaisuuden sairaanhoitajia työelämä tulee haastamaan entistä enemmän työn sisällön, koulutuksen ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän muuttuessa.
Itsensä kehittäminen kannattaa aina
Työelämää ja siinä jaksamista ajatellen kouluttautuminen ja itsensä kehittäminen kannattaa aina. Se avaa uusia ovia, mahdollistaa verkostoitumisen ja antaa valmiuksia kohdata muutoksia. Oman ammatti-identiteetin kasvun ja osaamisen kehittymisen myötä olen oppinut arvostamaan ammattikuntaa vain entistä enemmän. YAMK-opintojen aloittamisen jälkeen olen saanut uutta näkökulmaa asioihin ja uskoa siihen, että tätä työtä minä haluan tehdä ja katsoa kaiken sen, mitä sillä on annettavana.
On tehtävä töitä sen eteen, että ala saataisiin vetovoimaisemmaksi ja hoitajat pysymään alalla. Koen, että meidän täytyy ensin arvostaa itseämme ja työtämme, ja se arvostus välittyy silloin myös muille. Uusi sukupolvi osaa markkinoida ja tuoda ammattikuntaa esille aivan uudella tavalla ja toivotaan, että muutos tulee näkymään myös sairaanhoitajan työn arvostuksessa.
Mahatma Gandhin sanoin: ”Ole itse se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa.”
Annastiina Suutarinen, sairaanhoitaja, sosiaali- ja terveydenhuollon johtaminen ja kehittäminen (YAMK)
Lue lisää: Hietamäki, M. 2013. Elämävaihelähtöinen henkilöstövoimavarojen johtaminen. Tutkimus lääkäreiden ja sairaanhoitajien työ- ja organisaatiositoutumisesta