Sairaanhoitajaopiskelija Anna-Mari Mäkinen kertoo, millainen on hänen päivänsä harjoittelussa Kathmandussa.
Klo 6-6.30
Heräilen toisinaan herätykseen, joka on siis 6.30, mutta usein jokin muu asia herättelee jo aikaisemmin. Keittelen aamukahvit ja keräilen voimia tulevaan päivään. Klo 6.50 siirryn alakertaan aamupalalle, missä keittiön tytöt jo iloisina toivottelevat Namaste! Voisinpa aina yhtyä heidän iloon. ?
Klo 7.40
Otan suunnan kohti sairaalaa. Matkaa on n. 12 minuutin verran ja tässä vaiheessa viimeistään tulee hyvä fiilis kävellessäni paikallisten ihmisten joukossa kohti määränpäätä. Useat vastaantulevat ihmiset sekä pikkukauppojen tutuiksi tulleet pitäjät hymyilevät ja toivottavat hyvää huomenta mennessäni ohi. Keli on usein hieman sumuinen ja liikenne vielä suhteellisen hiljaista iltapäivään verrattuna.
Klo 8.00
Olen jo valmiina sisätautien teho-osastolla harjoittelupäivään. Joka aamu alkaa raportilla, jossa kierretään kaikki kahdeksan potilasta yövuoron kanssa. Sinänsä minulle täysin turhaa, koska kaikki puhuvat raportilla nepalia, mutta huomaan kyllä, jos yöaikaan on jotain uutta ilmennyt ja voin sitten myöhemmin tarvittaessa perehtyä tapaukseen. Tämän jälkeen jakaudutaan kukin omille potilaspaikoille. Tällä osastolla on kaksi potilasta hoitajaa kohden ja sama menettely koskee nyt myös opiskelijoita, koska minun lisäkseni täällä on Nursing Campukselta kolme sairaanhoitajaopiskelijaa tekemässä omaa harjoitteluaan.
Tänään minulle tulivat vuoteet 2 ja 3, joista toinen potilas on hengityskoneessa ja toinen ei. Potilailla on lukuisia sairauksia taustalla. Toinen potilaista sairastaa parhaillaan keuhkokuumetta ja kärsii hengitysvajauksesta, minkä vuoksi hengitystä avustetaan koneitse. Lisäksi hänellä on munuaissairautta, anemiaa, tromposytopeniaa (veri ei hyydy) jne. Toinen potilas kärsii akuutista munuaistulehduksesta, hänellä on diabetes ja useita muita sairauksia.
Päivä alkaa perusmittauksilla kuten, verenpaine, syke, lämpö, hapetus, GCS-pisteytys, pupillien koot ja reagointi valolle, jotka kaikki kirjataan päiväkohtaiselle raportointilomakkeelle käsin. Hengityskonepotilaalle kuuluu tiettyjä toimenpiteitä ja kirjauksia samoin kuin muita perussairauksia sairastavilla, kuten diabetespotilaat.
Tällä osastolla eivät omaiset pääse potilasta hoitamaan, joten hoitajat tekevät kaiken työn. Suoritamme aamupesut sekä mahdolliset haavanhoidot lukuun ottamatta kirurgisia haavoja, jotka hoitaa lääkäri. Jokaisen kahden tunnin välein myös vaihdetaan potilaan asentoa ja hierotaan näin ennaltaehkäisten painehaavojen syntyä.
Noin klo 10-10.30
Avustetaan potilaiden ruokailussa. Osastolla on paljon nenämahaletkun kautta ravintonsa saavia potilaita. Ennen ruokailua on jälleen suoritettu kaikki mittaukset ja mahdolliset hengityskoneeseen liittyvät toimenpiteet, kuten eritteiden imeminen. Kaiken tämän parituntisen aikana lukuisat lääkärit ovat vierailleet osastolla ja tehneet tutkimuksiaan koskien potilaita. Lopulta meillekin koittaa teeaika.
Klo 11.00
Teen jälkeen on jälleen potilaiden asennon muutos ja hieronta. Samalla otetaan määräysten mukaisia laboratorionäytteitä. Klo 12 on lääkkeiden aika. Itse en ole osallistunut juurikaan lääkkeiden jakoon tai esim. laimennettavien antibioottien valmistukseen, koska aseptisesti (puhtaasti) täällä on mahdoton toimia suomalaisten toimintatapojen mukaisesti, enkä halua tuoda mukanani väärin opittuja tapoja.
Noin klo 12-12.15
Aamuvuoro lounaalle. Yleensä käyn lounaalla jossain läheisessä pikku ruokapaikassa syömässä Nepali Khanaa; riisiä, linssikeittoa ja kasviksia. Toisinaan syön sairaalan kanttiinissa, jossa tarjolla on vaikka mitä, mutta se on todella rauhaton paikka ja siksi suosin pikkuruokapaikkaa. Kanttiinista saa kyllä hyvää naanleipää ja currykasvista. Lounaan jälkeen on vielä n. tunti osastolla. Potilaiden asennon vaihtoa, mittauksia, ravinnonantoa ja kirjaamista, siitä se päivä pitkälle koostuu.
Klo 14.00
Kotiinlähdön aika. Muutaman kerran viikossa käyn läheisellä salilla. Muuten illat kuluvat aika lailla hotellilla ja lähiympäristöön tutustuessa. Opinnäytetyötä olen viimeistellyt ja viimeistä kurssia suorittanut etätehtävinä niin, että valmistuminen häämöttää, kun palaan takaisin Suomeen. Toisinaan hotellilla on oikeasti niin kylmä illalla, että täytyy lähteä ulos lämmittelemään ja kohdata vaikka ulkona leikkiviä lapsia.
Noin klo 21.00
Illalla ennen kuin nukahtaa, voi kuunnella, kun koiruudet haukkua räksyttää Kathmandun yössä.
Harjoittelu loppuukin jo tämän viikon jälkeen ja sitten on neljä viikkoa lomaa täällä Nepalissa. Tiedossa on vaellusreissu Everest perusleirille ja pikainen visiitti Pokharan kaupunkiin, yhteen Nepalin kauneimmista paikoista, ja parhaassa seurassa tottakai.