Mikä merkitys kulttuurilla tai luovuudella on kuntien vetovoimaisuudelle? Maineelle tai pitovoimalle? Miten tapahtumat tai taiteellinen toiminta elähdyttävät, rikastuttavat ja houkuttelevat osallistumaan?
Tästä aiheesta kuultiin kiinnostavia puheenvuoroja webinaarissa Kulttuurin vetovoima – kulttuurielämä tulevaisuuden kunnassa 1.10.2020. Asiantuntija Timo Aro (Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI) avasi puheenvuorossaan kulttuurin merkitystä osana veto-, pito- ja lumovoimaa.
Elinvoima kuvaa alueen kasvun osatekijöitä ja menestystä. Vetovoima kuvaa, kuinka houkutteleva ulkopuolisten näkökulmasta. Pitovoima liittyy sisäpuolisten – asukkaiden ja alueella toimivien – tyytyväisyyteen. Lumovoima taas on jotain erottuvaa ja ainutlaatuista, elämyksiä tai WAU-efektejä. Kulttuurin osuus saattaa jäädä epämääräiseksi, mutta se omalta osaltaan vaikuttaa veto- ja pitovoiman muodostumiseen ja lumovoiman syntymiseen. (Aro 2020.) Kulttuuri itsessään liittyy ennen kaikkea “pehmeisiin vetovoimatekijöihin”, mihin sisältyvät myös mm. tapahtumat, alueen ilmapiiri, identiteetti, kaupungin tarina ja historia (Aro 2016).
Kulttuuri voi tarkoittaa asukkaalle viihtymisen ja harrastusten lisäksi työtä ja ansaintamahdollisuuksia. Kulttuuri osana arkea voi lisätä viihtymistä, hyvinvointia ja elämän mielekkyyttä. Kustavin kunnassa on aktiivista ja kunnianhimoista sirkustoimintaa, jota webinaarissa esitteli ArtTeatron toiminnanjohtaja Pauliina Räsänen. Ulkopaikkakuntalaisille teatteri, konsertit, näyttelyt, tapahtumat ja elämykset ovat houkutteleva syy vierailla – ja tuoda oheistuloja – tietylle paikkakunnalle. Hotel Mathildedalin toimitusjohtaja Krista Gustafsson kertoi Mathildedalin ruukkialueesta, joka on kasvanut houkuttelevaksi hyvinvointi- ja matkailupalveluiden keskukseksi tavoitteellisen kehittämistyön tuloksena.
Esimerkiksi seutukaupunkien (seudun ja talousalueen keskukset, joiden ympärillä työssäkäynti- ja asiointialue) vetovoimaisuutta tutkittaessa kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut nousivat kärkinelikkoon kahdestatoista tekijästä. Seutukaupunkien imagotyössä tärkeitä ovat erottuvuus, ilmapiiri ja kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut. (Laamanen & Kultanen 2019, 6, 44, 52.)
Toisaalta mitä kulttuurilla kussakin tilanteessa tarkoitetaan? Taiteen eri lajeja (kuvataide, teatteri, musiikki, kuvanveisto jne.), tapahtumia vai kaikkea inhimillisen toiminnan ilmenemismuotoja ruokakulttuurista perinteisiin? Kulttuurin käsite on laaja ja tapauskohtainen korkeakulttuurista kahvilassa käymisen kulttuuriin. Tässä kirjoituksessa kulttuurilla tarkoitetaan laajasti luovien alojen eri ilmenemismuotoja, tapahtumia ja kulttuuripalveluita.
Viime vuosikymmenen aikana Suomen eri alueet ovat eriytyneet ja erilaistuneet muuttoliikkeen ja yhteiskunnallisten muutosten myötä. Väestö vanhenee, työikäisten määrä vähenee. Asutus keskittyy yhä voimakkaammin kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin. Alueiden välinen kilpailu resursseista, osaajista, näkyvyydestä on kiristynyt. Polarisaation aikana on toisten todellisuuksien ymmärtäminen vaikeampaa, mutta Aron mukaan juuri tässä taiteen ja kulttuurin merkitys yhteen kokoavana ja liittävänä voimana korostuu. (Aro 2020.)
Asuinpaikkaa ei välttämättä enää tarvitse valita työn sijaintipaikan mukaan, liikkuminen on helpompaa ja etätyö yleistynyt. Nyt koronan aikana kulttuuri ja siihen liittyvät tapahtumat verkkoon. Mitä väliä siis on enää paikoilla tai paikkakunnan tarjoamilla kulttuurimahdollisuuksilla? Peruspalvelut voi hankkia omasta kunnasta, kulttuurin jostain muualta?
Korona on lisännyt muuttoa pois kaupungeista väljemmille alueille (Harju 2020). Toisaalta ”maaseutusimulaattoriksi” kuvattu koronan tuoma poikkeustila saattaa tulevaisuudessa lisätä kaupunkiasumisen vetovoimaa näyttämällä, mistä nyt jäädään paitsi – kaupunkeihin ihmisiä ovat vetäneet tapahtumat, kulttuuri, mahdollisuudet, sosiaalinen yhteisö (Hämäläinen & Soininvaara, 2020). Riippumatta siitä, missä ihmiset asuvat, ovat he kuitenkin jonkinlaisten kulttuuripalveluiden vaikutuspiirissä.
Alueiden menestys on kiinni monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Taistelussa näkyvyydestä korostuvat nimenomaan kulttuuri, taide, elämykset ja tapahtumat (Timo Aro, 2020.). Luova hulluus ja erikoisuus ovat hyviä keinoja erottautua, kuten Timo Aron esimerkissä itseironisen synkistelevä Puolanka vuosittaisine pessimismikarnevaaleineen. Asenne siis ratkaisee, mutta myös pysyminen omana itsenään on tärkeää. Jos kulttuuri osallistuu paikkojen maineen rakentamiseen, voisiko kulttuurin kautta taistella myös alueeseen liitettyjä negatiivisia ennakkoluuloja vastaan? Synkästä voi tehdä säkenöivää, säkenöintiä on mahdollista kirkastaa.
Tunteilla on merkitystä. Tunnevetovoima on paikan kyky houkutella takaisin sellaisia, joilla on paikkaan tunneside ja paikkaan liittyviä muistoja. Henkinen side kotiseutuihin tai opiskelupaikkakuntaan ja kytkökset ihmisiin saattavat muodostua vahvaksi vaikuttimeksi. Näihin identiteetti- tai sydäntekijöihin sisältyvät mm. kulttuuri, historia, kieli ja tavat. (Aro 2017; Aro 2020.) Toisaalta, suomalaisten väitetään unohtaneen tunteet, vaikka ne ohjaavat päätöksentekoa merkittävästi ja aktivoivat toimintaan (Nykänen 2020). Tunteet toimivat usein tiedostamattomalla tasolla, hyvän puolesta ja pahaa vastaan. Olemmeko piilotuntevia, paikkasuuntautuneita, tunneturvapaikan hakijoita? Ja taiteella ja kulttuurilla on voima herättää tunteita – ja siten mahdollisuus auttaa positiivisen tunnesiteen ja mielikuvien muodostumisessa.
Myös pitovoima – kuten asukkaiden tyytyväisyys, viihtyminen ja kokemus yhteisöllisyydestä – on tärkeää paikkojen elinvoimaisuudelle. Myös ilmapiirin ja henkisen ilmaston merkitys on oleellista. Kulttuurin ja tapahtumien keinoin voidaan rakentaa alueellista identiteettiä ja yhteisöllisyyttä. (Aro 2017; Aro 2020.) Esimerkiksi historian esiintuomisella, kulttuuriympäristöjen vaalimisella ja perinteiden ylläpitämisellä ja tapahtumilla voidaan vahvistaa identiteettejä ja paikkaan asukkaiden kuulumisen tunteita. Kulttuurin voi esimerkiksi nähdä vaikuttavan koko kaupungin olemukseen julkisen taiteen, prosenttiperiaatteen soveltamisen tai rakennettuun ympäristöön panostamisen kautta. Kulttuurimyönteisessä ilmapiirissä voi syntyä vaihtelevaa, viihtyisää ja monikerroksellista ympäristöä, joka tarjoaa visuaalisia virikkeitä, kiinnostavia tiloja ja mukavia paikkoja.
Joillain paikoilla on lumovoimaa, joka herättää tunteita ja luo merkityksiä – taidetta, luontoa, kulttuuria, elämyksiä, tapahtumia (Aro 2020). Onko lumovoima luontaista vai luotua? Kuinka paljon siihen on mahdollista vaikuttaa? Esimerkiksi Sodankylän elokuvajuhlat on kasvanut legendaariseen maineeseen. Mistä koostuisi Kouvolan lumovoima? Tai Savitaipaleen?
Kymenlaaksossa toimii aktiivinen Luovien alojen verkosto. Luovaa taloutta ja luovien alojen kehittymismahdollisuuksia edistetään esimerkiksi Xamkin Luovien alojen tutkimusyksikön eri hankkeiden kautta. Luovassa taloudessa on kasvun ja ansaintamahdollisuuksien varaa uusien liiketoimintamallien ja yhteistyökuvioiden kautta. Taiteen ammattilaisten ja muiden alojen yhteistyö (viestintä, muotoilu, tarinankerronta yms), taidelähtöiset menetelmät osaksi hyvinvointia ja terveyden edistämistä (kuntouttava toiminta, työhyvinvointi, mielenterveyden edistäminen….), tapahtumat ja elämysteollisuus. Tämä on osaltaan juuri sitä kulttuuria ja taidetta, joka voi sekä lisätä asukkaiden hyvinvointia, harrastusmahdollisuuksia ja viihtyvyyttä (pitovoima!), tarjota työpaikkoja ja ansaintamahdollisuuksia (vetovoima!) sekä olla synnyttämässä jotain ainutlaatuista, houkuttelevaa, jota muualla ei ole (lumovoima!).
Kulttuurin tuotteet vastaavat osaltaan tarpeeseen tuntea, kokea eri tunteita ja käsitellä niitä. Kulttuuri ja taide mahdollistavat elämykset, positiiviset, ilahduttavat ja keskusteluttavat (sekä toisinaan järkyttävät ja ravistelevat) kokemukset, yhteisöllisyyden rakentamisen, vapaa-ajan viettotavat, yhdessä tekemisen yms. Kulttuuritapahtumat ja -tilat tarjoavat tekemistä ja kohtaamispaikkoja asukkaille, jotain mihin osallistua. Kulttuuripalvelut ja –toimijat mahdollistavat harrastamisen ja itse tekemisen. Lisäksi tämä kaikki työllistää useita ihmisiä, tarjoaa työtä, keikkaa ja ansaintamahdollisuuksia luovien alojen ammattilaisille, ennen kaikkea paikallisesti.
Kirjoittanut Laura Lehtinen, TKI-asiantuntija, Eloa ja iloa Kaakkois-Suomeen – kulttuurista hyvinvointia kuntalaisille
Lähteet:
Aro, T. 2016. Kaupunkien kovat ja pehmeät vetovoimatekijät. Esitelmä 12.10.2016. Kaupunkisuunnitteluseminaari X, Oulu.
Aro, T. 2017. Miksi yhdet alueet ovat vetovoimaisempia kuin toiset? Blogikirjoitus 20.6.2017. Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI, verkkosivut.
Aro, T. 2020. Kulttuurin veto-, pito- ja lumovoima muuttuvassa toimintaympäristössä. Esitelmä 1.10.2020. Kulttuurin vetovoima – kulttuurielämä tulevaisuuden kunnassa –webinaari.
Harju, J. 2020. Kaupungin hohto katosi koronaepidemian myötä – Nuoren parin kerrostaloasunto Kruununhaassa vaihtui hirsitaloon Yllästunturin juurella. Helsingin sanomat 6.9.2020, verkkolehti.
Hämäläinen, T. & Soininvaara, I. 2020. Koronavirus paljastaa kaupunkien idean ja lumovoiman. Blogikirjoitus 23.3.2020. Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI, verkkosivut.
Laamanen, E & Kultanen, H 2019. Seutukaupunkien vetovoimatutkimus 2019. Seutukaupunkiverkosto, SEUTU-ohjelma, Etelä-Pohjanmaan liitto, Innolink. Raportti.
Nykänen, A-S. 2020. Päätöksenteossa ei saa unohtaa tunteita. Helsingin Sanomat 17.10.2020, verkkolehti.