Data ja sen visualisointi

Datan voidaan ajatella olevan käsittelemätöntä tietoa kuten havaintoja, mittauksia tai asiakirjoja. Visualisointi on samaan aikaan datan jäsentämistä ja analysointia, sekä viestintää ja esittämistä. Visualisointi muuttaa datan tiedoksi, joka voi havainnollistamisen ja valitun esitystavan kautta jalostua ihmisen toiminnan kautta ymmärrykseksi ja tietämykseksi.

Data liittyy ympäröivään maailman asioihin, ilmiöihin ja tapahtumiin. Koska kaikki tapahtuu jossakin paikassa, sijainti on aina merkityksellinen tieto riippumatta siitä onko se datan tietosisältö vai sitä kuvailevaa tietoa, eli niin sanottua metatietoa. Mikäli datan visualisointi tehdään sijainti huomioon ottaen, voi se auttaa jäsentämään ja ymmärtämään dataa paremmin. Visualisointi voi myös auttaa nostamaan esiin ja hahmottamaan erilaisia yhteyksiä ja niiden vaikutuksia. Tällaisen asioiden havaitseminen olisi ilman paikkatietoista visualisointia vaikeaa tai jopa mahdotonta.

Kannattaa huomioida, että data ei kuitenkaan saisi koskaan puhua puolestaan. Se pitää paikkansa myös suunnitellessa ja toteuttaessa visualisointeja. Tehtävä ja tarkoitus ovat tärkeämpiä kuin esteettisyys ja ulkoasu. Ne eivät kuitenkaan ole kilpailevia tai toisiaan poissulkevia näkökulmia, ja visualisoinnille on eduksi näyttää hyvältä. Tiedon sijoittaminen kartalle ei ole myöskään itsetarkoitus. Visualisoinnilla on oltava viesti kerrottavanaan, ja viestillä on oltava kohde. Hyvällä visualisoinnilla viesti menee perille.

Miksi visualisoida dataa?

Monesti visualisoinnin tavoitteena on helpottaa tulkintaa ja analysointia, avata uusia näkökulmia ja korostaa datassa piileviä trendejä tai muita ominaisuuksia. Voidaan sanoa, että visualisointi tekee datan sisältämää tietoa näkyväksi. Sen lisäksi visualisointi mahdollistaa datan tarjoaman tiedon tulkinnan ja tarkastelun. Visualisoinnilla ei kuitenkaan ole vain ja ainoastaan tarkoitus yksinkertaistaa, vaan tehdä jotakin asiaa tai ilmiötä selkeämmäksi, vertailukelpoisemmaksi tai muuten havainnollisemmaksi.

Visualisointi on datan koodaamista tiedoksi, ja sen esittämistä visuaalisessa muodossa. Koodaaminen tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että data saa uuden muodon, jossa sen sisältämä tieto tuodaan esiin muuttamatta sen merkitystä. Eli, tarkoituksena on korostaa olennaista ja yleistää jättämällä pois tehtävän tai viestin kannalta epäolennaisia yksityiskohtia.

Kaikki tieto ei ole valitun tehtävän kannalta tarpeellista tai kohderyhmän kannalta oleellista. Haasteena on tunnistaa, mikä on oleellista ja säilyttää se muuttumattomana. Lähteet ja tiedon luotettavuus ovat myös olennaisia, jos datasta luodaan yleistyksiä ja erilaisia esityksiä. Yleistämisen riskit on hyvä pitää mielessä. Tilastollisen päättelyn säännöt pätevät, eivätkä otannasta tehdyt yleistykset välttämättä koske koko populaatiota.

Visualisointi voidaan ajatella teknologiana. Se edesauttaa viestin välittämistä ja tehtävän toteuttamista. Se ei ole itsetarkoitus, vaan enemmänkin työkalu. Visualisoinnin keinoja ja tarpeellisuutta pohtiessa voi miettiä mm. onko tarkoituksena esittää ja vertailla faktoja vaiko tutkiskella dataa ja tehdä siitä havaintoja.

Joskus visualisointi kertoo tarinaa. Silloin olisi hyvä pohtia mitä tietoa ja viestiä se välittää ja kenelle. Kun se tiedetään, on helpompi suunnitella miten se tapahtuu. Tarina – oli kyse sitten jutusta journalismin termein tai muusta sanomasta – on oleellinen, koska se tarjoaa kontekstin visualisoinnille sekä kertoo, miksi se on tärkeä, relevantti tai mielenkiintoinen. Toisin sanoen, tarina kytkee visualisoinnin johonkin taustaan ja kontekstiin. Visualisoinnilla voidaan välittää ns. iso kuva ja tarjota siitä tehdyille havainnoille konteksti sekä tehdä havainnot keskenään vertailtaviksi. Tieto voidaan tehdä myös vertailtavaksi ympäristönsä kanssa. Paikkatiedolla on suuri merkitys, kun puhutaan datan, aineiston tai tiedon kontekstista.

VISUALISOINTI ERI KOHDERYHMILLE

On tärkeää tunnistaa kenelle visualisointia tehdään. Läheskään aina kohdeyleisö ei ole datan omistaja tai visualisoinnin tilannut tai toteuttanut taho. Esimerkiksi infografiikan ja datan lukutaito voi vaihdella merkittävästi; samoin taustatiedot esitettävästä asiasta voivat olla hyvinkin erilaiset eri kohderyhmillä tai jopa yksilöillä kohderyhmien sisällä.

Visualisointi on tiedon muotoilua ja sitä voidaan jossain määrin verrata palvelumuotoiluun eri kontekstissa. Käyttäjäkokemuksen kannalta ei siis ole samantekevä, miten visualisointia suunnitellaan ja tehdään. Palvelumuotoilu tarjoaa hyviä keinoja oppia tuntemaan kohderyhmää ja sen tarpeita. Tiedon tarpeet ja sen käyttökohteet voivat vaihdella hyvinkin paljon. Ulkoisille sidosryhmille tarjotaan erilaista tietoa ja erilaisella tarkkuudella kuin vaikkapa organisaatioiden sisäiseen päätöksentekoon.

Visualisoinnin ulkoasua suunnitellessa kannattaa tietää muutamia seikkoja ihmisten ajatuksenjuoksusta. Ihminen on useimmiten mukavuudenhaluinen ja nopea päättelemään – myös väärin. Tulkintoja tehdään usein nopeasti ja perustuen parhaaseen arvaukseen. Tähän vaikuttavat aiempi tieto ja kokemus, ennakko-oletukset, asenteet, kulttuuri, arvot ja odotettu lopputulos. Ihmisille on myös vaikea hahmottaa pinta-aloja verrattuna yksiulotteisiin visualisointeihin. Pinta-ala on toisaalta hyvä tarjoamaan suuntaa-antavia arvioita. Käytännössä rajoitteista on hyötyä, koska ne rajoittavat samalla käytettävissä olevia tapoja visualisoida ja esittää dataa. Käytännössä suunnittelutyöstä tulee siis helpompaa.

VISUALISOINTI PROSESSINA

Alla on esitetty yksi selkeyttävä hahmotelma siitä, kuinka visualisointia voi lähteä suunnittelemaan ja toteuttamaan. Kannattaa huomioida, että vaikka prosessi on kuvattu systemaattisena ja numeroituna, ei se edusta vesiputousmallista jäykkää prosessia. Riippuen käyttötarkoituksesta ja kontekstista, voi eri vaiheilla olla erilainen painoarvo. Lähtökohtaisesti kannattaa kuitenkin edetä järjestyksessä ja tarvittaessa palata taaksepäin tiedon ja kokemuksen lisääntyessä prosessin edetessä.

Visualisoinnin prosessimalli

1. Tavoitteen ja tarpeen ymmärtäminen ja viestin jäsentäminen
2. Funktion (eli tehtävän ja tarkoituksen) muotoilu
3. Visuaalinen suunnittelu
4. Datan valmistelu ja työkalujen valinta
5. Toteutus

1. Tavoitteet ja viesti

Ensimmäinen ja kriittisin vaihe rakentaa pohjan koko suunnitteluprosessille. Aluksi tulisi tunnistaa visualisoinnin tavoitteet. Mihin tarpeeseen se vastaa? Kenelle? Miksi? Mitä viestiä se välittää tai mitä tarinaa se kertoo? Tavoitteet luovat visualisoinnin tehtävän, johon kaikki myöhemmät päätökset ja toimenpiteet perustuvat. Kuten aiemmin mainittiin, kohderyhmän tuntemus ja ymmärtäminen on tärkeää, kun viestiä ja tavoitetta suunnitellaan. Se voi vaatia taustatutkimusta tai selvityksiä. Samalla hahmottuu, mitä dataa tarvitaan ja voidaan suunnitella datan ja aineiston kerääminen.

2. Funktion muotoilu

Visualisoinnin funktio, eli tehtävä ja tarkoitus, voidaan muotoilla tavoitteen perusteella. Funktio määrittää millainen lopputulos saavuttaa tavoitteen ja miten se saadaan aikaan. Erilaisia valintoja ja päätöksiä on paljon. Abstraktiotaso vaikuttaa siihen, miten paljon asioita yleistetään ja mikä on yksityiskohtien määrä ja esitystapa. Iso kuva hahmottuu paremmin välttämällä epäolennaisia yksityiskohtia ja tekemällä yleistyksiä. Toisaalta vertailukelpoisuus voi vaatia yksityiskohtien ja vaikkapa mittasuhteiden esille tuontia. Vaikka estetiikka ja funktionaalisuus eivät suoraan kilpaile keskenään tulisi niiden välille löytää tasapaino. Nyrkkisääntönä visualisoinnin toimivuus ajaa estetiikan edelle, jos ne ovat ristiriidassa. Kuitenkin hyvä estetiikka vaikuttaa ymmärrettävyyteen. Esitettävän tiedon määrä täytyy myös harkita tarkkaan. Voi olla, että yksi visualisointi ei voi havainnollistaa kaikkea tarpeellista. On pohdittava tehdäänkö useampi visualisointi vai jätetäänkö jotakin pois. Visualisointi voi olla moniulotteinen etenkin, jos tarkoituksena on esitellä erilaisia muuttujia ja niiden suhteita.

Valintoja tehdessä kannattaa pitää mielessä edellisessä kohdassa määritelty tavoite ja välitettävä viesti. Mitä faktoja visualisoinnin pitää esittää? Onko data vertailukelpoista? Onko sen tarkoitus esittää suhteita tai korrelaatioita? Miten data luokitellaan tai ryhmitellään? Miten kokonaisuuksia ja sen suhdetta kontekstiin havainnollistetaan? Miten visualisointia on tarkoitus lukea? Kuka sitä lukee? Muun muassa näiden kysymysten vastaukset ohjaavat visualisoinnin suunnittelua. Informaatioarkkitehtuuri muodostuu siitä, mitä asioita visualisaatio sisältää ja missä suhteessa ne ovat toisiinsa.

3. Visuaalinen suunnittelu

Visualisoinnin suunnittelussa on myös kyse käyttäjäkokemuksesta, estetiikasta ja viestin välittämisestä. Mietittäviä tasoja ovat mm. graafinen esitystapa, informaatiomuotoilu ja interaktiosuunnittelu. Graafinen esitystapa on näistä ehkä selkein. Se käsittelee perinteistä graafista suunnittelua, ymmärrettävyyttä ja miellyttävää ulkoasua. Informaatiomuotoilu vastaa tietosisällön esittämistavan suunnitteluun ja siihen, miten informaatioarkkitehtuuri saa visuaalisen muodon. Interaktiosuunnittelu on keskeistä, jos visualisointi sijoittuu verkkoon tai sovellukseen ja käyttäjällä on mahdollisuus vuorovaikuttaa sen kanssa esimerkiksi porautumalla eri näkymiin tai muilla tavoin.

Osana visuaalista suunnittelua pitää pohtia, miten taustatieto esitetään. Se voi olla oleellista uskottavuuden tai ymmärrettävyyden kannalta. Esimerkiksi symbolien, värien tai muotojen selittäminen ovat osa tätä vaihetta ja helpottavat visualisoinnin oikein tulkintaa ja hahmottamista.

Estetiikan tulisi aina palvella tarkoitusta ja tehdä visualisoinnista miellyttävän lukea ja helpon ymmärtää. Sen vuoksi onkin hyvä pitää mielessä ohjenuora “form follows the function”. Estetiikan suunnitteluun kuuluvat mm. typografia sekä väri- ja muotovalinnat. Visualisoinnin tulisi olla yhtenäinen ja sisältää vain rajallinen määrä erilaisia visuaalisia elementtejä. Keskeiset asiat tulisi korostaa ja vähemmän tärkeät tai täydentävät häivyttää taka-alalle. Kannattaa myös huomioida yleiset käytännöt vaikkapa värien ja symbolien osalta. Tähän taas vaikuttaa kohdeyleisön tuntemus, kuten vaikkapa kulttuuriset erot. Esimerkki selkeästä ja universaalista visuaalisesta suunnittelusta on metrokartat. Ne ovat kaikkialla maailmassa samankaltaisia ja käyttävät samaa muotokieltä.

Totutuista tavoista ei kannata poiketa liikaa ellei 1) ole merkittävän hyvää syytä, ja 2) selitä huolellisesti miten poikkeavaa esitystä tulkitaan ja luetaan. Muuten riskinä ovat väärintulkinnat tai lukijan turhautuminen visualisointia tutkiessa. Erilaiset visuaaliset elementit tukevat erilaisia havaintoja. Kokonaisuuden ja trendien hahmottamista voi havainnollistaa värikoodauksella, alueilla, käyrillä ja tilavuuksilla. Viivadiagrammit puolestaan sopivat paremmin asioiden vertaamiseen. Esimerkiksi ympyröiden pinta-alojen vertailu on ihmisille vaikeaa.

Suunnittelu on luovaa työtä, mutta myös käytänteiden ja tutkitun tiedon noudattamista. Työkaluina voi käyttää sovelluksia tai vaikka paperia ja kynää.

4. Datan valmistelu ja teknologioiden valinta

Kun tiedetään tavoite, tarina ja viesti sekä niiden muodostama funktio, on datan valmistelu ja teknologiavalintojen tekeminen helpompaa. Nämä valinnat tulisi aina tehdä tarpeeseen perustuen ja niin, että funktio ja tavoitteet täyttyvät.

Datan valmistelu voi olla yllättävän työlästä. Siinä pitää huomioida tietysti tiedon oikeellisuus, eli ajantasaisuus, paikkansapitävyys, tarkkuus ja muut laatukriteerit, mutta myös tilastolliset poikkeamat ja haluttu tekninen muoto. Työkalut voivat ohjata teknisistä muotoa, mutta eivät saisi ohjata tavoitteita ja lopputulosta.

5. Toteutus

Lopulta visualisointi voidaan toteuttaa. Voi olla, että toteutus on iteratiivinen prosessi ja sen aikana on tarve palata teknologiavalintojen ja datan äärelle, tai jopa kyseenalaistaa visuaaliset valinnat ja tavoitetila. Visualisointi voi vaatia testausta koeyleisöllä ja palautteen perusteella uudelleen suunnittelua. Toteutus on kuitenkin melko tekninen vaihe, kun strategiset tavoitteet ja muotoilu on mietitty ensin kuntoon.