Empinno-hanke edistää tutkimuksen ja innovaatiostrategioiden hyödyntämistä ja parantamista Itämerialueen pienten- ja keskisuurten kaupunkien ja alueiden älykkään strategian (ÄES) kehittämistä varten. 

Kun aluekehittämisen yhteydessä mainitaan älykkään erikoistumisen strategia, tarkoitetaan alueen omien vahvuuksien tunnistamista ja niiden saattamista alueen kilpailueduksi. Strategioita laativat kansalliset ja alueelliset viranomaiset edistääkseen yrittäjyyttä sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tehokasta käyttöä. Samalla voidaan paremmin yhteensovittaa kehittämispolitiikan eri tasoja sekä julkisia ja yksityisiä investointeja.

Alueelle valittu älykkään erikoistumisen strategia määrittelee innovaatiotoiminnan kärkialat ja sekä linjaa niitä suuntaviivoja, joiden pohjalta maakunnat toteuttavat innovaatiohankkeita EU:n rakennerahasto-ohjelmissa. Perimmäinen tavoite on siis löytää uusia, kaupallistettavia innovaatioita ja kehittää olemassa olevaa osaamista eteenpäin, mikä parantaa alueen kilpailukykyä ja usein myös asukkaiden hyvinvointia. Alueellisten vahvuuksien ja osaamisen kehittäminen ei kuitenkaan tarkoita muiden alojen kehittämisen hylkäämistä, mutta onnistuessaan älykkään erikoistumisen strategia tehostaa resurssien käyttöä ja vahvistaa alueen kriittistä massaa. Xamkin toiminta-alueella Etelä-Savon älykkään erikoistumisen painopisteet ovat tällä hetkellä vesi, metsä ja ruoka, Kymenlaakson strategisia kärkiä puolestaan ovat logistiikka, biotalous ja digitalisaatio.

Toiminnan tasolla alueellinen älykäs erikoistuminen ei ole kovin uusi asia, sillä maakunnat ovat käytännössä tehneet omien kärkialojensa systemaattista edistämistä jo vuosikymmenten ajan. Myös EU:n rakennerahastokauden 2014 -2020 ohjelmissa kehittämisrahoitusta ohjataan merkittävästi älykkään erikoistumisen konseptin pohjalta ja se on esillä Horizon 2020 ohjelmassa.

Strategiaa tukevia ohjelmia ja hankkeita toteuttavat monenlaiset organisaatiot, kuten korkeakoulut, kehittämisyhtiöt ja järjestöt. Näiden innovaatioita välittävien ja synnyttävien organisaatioiden kyky toimia strategisten suuntaviivojen mukaisesti ja saada yritykset mukaan kehittämistoimintaan on edellytys tavoiteltujen vaikutusten syntymiselle. Alueellisille viranomaisille ”strategian omistajina” taas on tärkeää, että täytäntöönpano toimii asianmukaisesti ja että kaikki asiaankuuluvat toimijat ovat tietoisia siitä.

Ilman kannattavasti toimivia yrityksiä ei alueilla kuitenkaan tapahdu kasvua eikä kehitystä. Aika ajoin on siksi kysytty, miten älykkään erikoistumisen strategiat näkyvät yritysten jokapäiväisessä toiminnassa ja mitkä ovat strategioiden todelliset tulokset yrityskentässä.

Etenkään PK-yritykset eivät välttämättä tunne mielenkiintoa itse strategioihin, vaikka ne osallistuvatkin kehittämisprojekteihin ja toimivat osana klustereita. Toisaalta voidaan kysyä, missä määrin yritysten tuleekaan ollakaan tietoisia aluestrategioista, jos ne hyötyvät alueen hanketoiminnasta omassa liiketoiminnassaan ja generoivat toiminnallaan hyvinvointia ympäristöönsä. Strategiat ovatkin eräänlaisia julkishyödykkeitä, joilla on useimmille yrityksille vain välinearvo. Todellinen ongelma on käsillä vasta silloin, jos yritystoiminta valitulla strategiasegmentillä jostain syystä hiipuu, mikä korostaa välittäjäorganisaatioiden vastuuta strategioiden toteuttamisessa. Monilla alueilla yritykset ja korkeakoulut eivät kuitenkaan ole riittävän sidoksissa keskenään, jotta alueen tutkimus- ja kehitystoiminnan potentiaalia voitaisiin täysimääräisesti hyödyntää.

Älykkään erikoistumisen strategioiden vaikuttavuuden mittaamista on pidetty kaiken kaikkiaan haasteellisena.

 

Älykkään erikoistumisen strategioiden vaikuttavuuden mittaamista on pidetty kaiken kaikkiaan haasteellisena. Vaikuttavuutta on hankala todentaa erityisesti silloin, kun sitä ei ole lähtökohtaisesti ajateltukaan erityisesti mitata. Vaikuttavuuden selvittämisen ohella myös eri sidosryhmien osallistumisen varmistaminen on yleinen haaste. Viimeaikaisten arvioiden mukaan varsinkin yhdistysten, ammattijärjestöjen, monikansallisten yritysten ja start up -yritysten osallistuminen on muita ryhmiä vähäisempää.

Keskipitkällä aikavälillä älykkään erikoistumisen strategioiden nähdään Euroopassa vahvistaneen alueellisten innovaatioekosysteemien rakenteita ja toimintaa, mutta vaikutukset alueiden talouteen ja uusiin työpaikkoihin ovat vaatimattomampia tai ainakin vaikeammin todennettavissa. Toisaalta alueiden kärkialat ovat hyvin erilaisia ja eritasoisia keskenään, joten niiden yhteismitallinen vertailu on haastavaa ja sen vuoksi strategioiden tarkempaa monitorointia tullaan tarvitsemaan vielä lisää.

Näiden kysymysten parissa toimivia organisaatioita ja asiantuntijoita kahdeksasta eri maasta on työskennellyt yhdessä Interreg Baltic Sea Region -ohjelmassa toteutetussa EmpInno-projektissa vuodesta 2016 alkaen. Projektissa on kokeiltu Itämeren alueen keskikokoisissa kaupungeissa innovaatiotoimijoiden ja PK-yritysten välistä yhteistyötä tehostavia toimintatapoja, joiden avulla älykkään erikoistumisen strategioita saadaan entistä lähemmäksi yritysten toimintaa. Nyt päättymässä olevan hankkeen nettisivuille on koottu esimerkkejä ja materiaaleja hyvistä alueellisten innovaatiopolitiikkojen käytännöistä ja työkaluista, joilla mahdollistetaan sidosryhmien sujuvaa yhteistoimintaa ja kytketään erityisesti PK-yrityksiä mukaan strategioiden toteutukseen.

 

Teksti: Jari Karjalainen
Kuvat: Natalia Narits ja EmpInno-projekti

EmpInno – S3-Empowering for Innovation and Growth in Medium-Sized Cities and Regions
http://empinno.eu/

Smart Specialisation at work: the policy makers’ view on strategy design and implementation. S3 Working Paper Series No. 15/2018. JRC TECHNICAL REPORTS. European Commission. (luonnos)
http://s3platform.jrc.ec.europa.eu/documents/20182/300644/Technical+Report+JRC114141/bbab3b82-9fbc-4487-8bc6-707c33e324cf

Jaa sivu