Kuvassa: Heidi Hurskainen, Räty-hanke, Kati Kiiski, LISÄ-henkkeen projektipäällikkö, Helinä Juurinen ja Saara Vauhkonen Triangelihankkeesta

Osallistuimme hankeena Monialaisen toimintakyvyn edistämisen YAMK-ryhmän opintojaksolle Tutkivan kehittämisen perusteet ja menetelmät. Opintokokonaisuuteen kuuluu INNO-paja, jossa opiskelijoille esiteltiin 3 hanketta, joihin liittyen opiskelijat ovat työskennelleet INNO-pajan / Tulevaisuusverstaan periaatteiden mukaan.

 

Me olimme hankeena valmistelleet opiskelijoille kaksi haastetta pohdittavaksi. Tiesimme, että opiskelijoiden joukossa voi olla myös toisen asteen opiskelijoiden vanhempia, joten halusimme saada tietoa heiltä nimenomaan huoltajien kanssa tehtävään yhteistyöhön.  

  • Millä keinoin huoltajat saadaan kiinnostumaan toisen asteen opiskelijoiden opinnoista? 
  • Millaisia ovat oppilaitosten järjestämät toiminnalliset ja kiinnostavat kotiväen – / läheisten tapahtumat? 

 

Työskentelyä tarkkojen ohjeiden mukaisesti 

INNO-pajassa toimitaan tarkkojen ohjeiden ja vaiheiden mukaan, mikä helpottaa työskentelyä. Työskentely aloitetaan valmisteluvaiheella, missä opiskelijoille esitellään kaikki aiheet ja niihen liittyvät kysymykset. Tämän jälkeen opiskelijat jaettiin ryhmiin oman kiinnostuksen mukaan. Meidän iloksi hankeemme teema ja aihe kiinnosti monia opikelijoita ja on selkeästi ajankohtainen. 

Ryhmiin jakautumisen jälkeen alkaa itse tulevaisuusverstaan työskentely, missä edetään ongelmavaiheesta ideointivaiheen kautta todentamisvaiheeseen. 

Ongelmavaiheessa ryhmä tunnisti monia samoja haasteita, joita olemme tunnistaneet hanketyössämme. Huoltajilla voi olla itsellä haastava elämäntilanne, omat koulumuistot nuoruudesta varjostavat edelleen huoltajan suhtautumista nuoren opintoihin tai aikataulut ja välimatkat haastavat yhteistyötä. Huoltajien oma osaaminen voi olla koetuksella toisen asteen opintojen tukemisessa ja tietoa voi olla hankala saada, ei tiedetä keneen pitäisi olla yhteydessä. Huoltajan ja opiskelijan vuorovaikutussuhteet voivat myös olla haasteena yhteistyölle, samoin kuin itsenäisyyttä korostava kulttuurimme.  

 

Ryhmä tunnisti myös hyvin oppilaitosten toiminnan haasteita. Viestintä voi olla tehotonta ja vanhanaikaista, vanhempainiltojen sisällöt ja toteutustapa voivat olla jääneet vanhanaikaiseksi tai oppilaitokset eivät enää viesti huoltajille toisella asteella.  

Ongelmavaiheesta siirryttiin jouhevasti ideointiin, missä syntyi valtava määrä ideoita. Päälimmäisiksi nousi viestinnän ja viestintäkanavan merkitys. Voisiko huoltajilta kysyä, mitä viestintäkanavaa he käyttävät ja mistä heidät tavoittaa? Ideoitiin matalan kynnyksen viestintää rehtorin videoiterveisillä ja mm. matalan huolipalvelun kehittämisellä. Pohdittiin, voisiko vanhemmilla olla oma whatsApp-ryhmä, kuten monissa kouluissa / luokissa alakoulun puolella on. Ideoinnissa nousi esiin myös huoltajille suunnattu tunnetaitokasvatus ja infopaketti nykypäivän opiskelusta ja opiskelutavoista. Esiin nousi myös huoltajille tehtävä (koulu)terveystarkastus. 

Ideointivaihetta seurasi todentamisvaihe, missä opiskelijat kehittivät meille MOTTI –toimintamallin (monialainen toimintakyky ja terveys interventio). Menetelmän tarkoituksena on saada yhteityö kodin ja koulun välillä toimimaan ja rakentaa luottamusta. Ennen lukukauden alkua ensimmäisen vuoden opiskelijoille ja huoltajille teetetään terveystarkastus. Siinä saadaan selvitettyä onko tarvetta monialaiselle yhteistyötapaamiselle, johon kutsutaan mukaan jokaisen perheen tarvitsemia ammattilaisia. Terveystarkastuksissa on tarkoitus kartoittaa perheiden kokonaisvaltaista hyvinvointia ja tuen tarvetta. MOTTI -menetelmän avulla saadaan lisättyä tietoisuutta toisen asteen opinnoista ja hälvennettyä ennakkoluuloja ja mikä tärkeintä, tilastoitua tietoa, joiden avulla voidaan tehdä tärkeää ennakointityötä koulutuksen ja opettajakoulutuksen kehittämiseksi.  

Meille MOTTI-menetelmää lähdettiin esittelemään ottamalla kantaa nykyhallituksen suunnittelemiin resurssien leikkauksiin. Ensin väläytettiin tyhjä paperi ja ryhmä totesi työtä olevan paljon, mutta uusia resursseja toisen asteen opiskelijoiden hyvinvoinnin kehittämiseen ei näytä olevan. Onneksi ryhmän tiedostama resurssipula ei lannistanut ideointia vaan paperin kääntöpuolelta löytyi ylisukupolvisiin ongelmiin kiinni pääsevä MOTTI-menetelmä. Kiitos ryhmän opiskelijoille ennakkoluulottomasta ja ammattitaitoisesta heittäytymisestä hankkeemme haasteisiin! 

Kuvassa: Minna Tuominen, Rauni Aro, Johanna Kosonen, Hanna Linnama, Heini McNichol

Osallistuminen tähän INNO-pajaan oli upea kokemus, oli mieletöntä kuulla ajatuksia ihan uusista näkökulmista. Samoilla jäljillä on kuitenkin oltu, hankkeen projektipäällikkö on haaveillut neuvolatoiminnan laajentamista aina 18-ikävuoteen asti. Katsotaan millaiseen mottiin läheiset saadaan hankkeen edetessä.