Aloitin opiskeluni tammikuussa 2020. Ehdin nauttia vain muutamasta lähiopetuspäivästä, kun koko maailman sekoitti tuo kaikille jo tuttu covid-19-virus. Vaikka maailma tuntui pysähtyvän ja ihmiset vetäytyivät koteihinsa, tietyt toiminnot meidän kaikkien elämässä jatkuivat. Jokainen meistä joutui uudelleen ajattelemaan tapaansa tehdä työtä, opiskella ja elää. Päällimmäisenä huolena itselläni oli, miten saisin koko paletin pyörimään, jotta opiskelu, työnteko ja perhe tulisi hoidettua sulassa sovussa.
Vuoden 2021 osalta lisähaasteen toi opinnäytetyön tekeminen. Miten kestävää pakkaamista on mahdollista tutkia keskellä poikkeusoloja? Miten yhdistää tutkimuksen tekeminen, työnteko ja kahden pienen lapsen kanssa eläminen?
Opinnäytetyöni tavoitteena on selvittää vaihtoehtoisia, kestävän kehityksen mukaisia pakkausmateriaaleja ja -tapoja. Tutkimuksella haetaan vastausta kysymykseen, miten pakkaamisen hiilijalanjälkeä voidaan pienentää.
Käytössä olevista materiaaleista ja tavoista tutkimuskohteeksi nousi esiselvityksen perusteella pahvilaatikko ja sen käyttö pakkaamisessa. Tutkimuksessa selvitetään markkinoilla olevia vaihtoehtoja nykyisin käytössä oleville materiaaleille ja pilotoidaan niiden käyttöä tuotannossa. Opinnäytetyöni on tarkoitus valmistua syksyllä 2021.
Työn, opiskelujen, tutkimuksen ja perhe-elämän sovittaminen yhteen keskellä poikkeusoloja tuntui alkuun täysin mahdottomalta. Kun aiemmin on tottunut opiskelemaan ja tekemään töitä rauhassa ja yksin, omassa toimistossaan, niin miten ne on mahdollista hoitaa, kun seurana on 4- ja 5-vuotiaat lapset, joita Playstation ei vielä viihdytä? Millaista aktiviteettia lapsille voi tarjota, jotta heidän mielenkiintonsa pysyy siinä ja itse voi työskennellä rauhassa? Onko lapset mahdollista saada mukaan tutkimustyöhön? Vastaus omaan kysymykseeni on kyllä ja yllättävän helposti, varsinkin kun tutkimuskohteena on pakkaaminen ja pahvilaatikko.
Muistan omasta lapsuudesta, kuinka hauskaa oli, kun vanhemmilta sai leikkeihin pahvilaatikon. Mitä isompi se oli, sitä pidempään se viihdytti. Pahvilaatikkoon oli mukava piirrellä, ja siitä sai rakenneltua kaikkea kivaa. Pahvilaatikon parissa vierähti helposti tunti jos toinenkin.
Sama näyttää toimivan myös omien lasteni kohdalla. Kun haluan syventyä tutkimukseni pariin, pystyn osallistamaan myös lapseni siihen. Tutkittaessa esimerkiksi vaihtoehtoisen pahvilaatikon kestävyyttä, mikä olisikaan parempi tapa kuin antaa laatikko lapsille. Jos se kestää heidän käytössään, niin sen on oltava suhteellisen kestävää tekoa. Olkoonkin, että näin syntyneitä tutkimustuloksia en opinnäytetyössäni voi hyödyntää, mutta näin saan yhdistettyä oman tutkimukseni ja perheeni hyvin toimivaksi kokonaisuudeksi.
Uskallus kokeilla sekä tehdä ja ajatella uudella tavalla ovat mielestäni hyvän asiantuntijan ja tutkijan perusominaisuuksia.
Poikkeusolot vaativat taitoa ja uskallusta ajatella out of the box, laatikon ulkopuolelta. Poikkeusoloissa vanhoista tavoistaan saattaa joutua joustamaan tai jopa luopumaan kokonaan. Toisinaan asiat voivat tuntua vaikeilta tai jopa mahdottomilta. Sama pätee tutkimustyöhön. Uskallus kokeilla sekä tehdä ja ajatella uudella tavalla ovat mielestäni hyvän asiantuntijan ja tutkijan perusominaisuuksia.
Työ, tutkimuksen tekeminen ja perhe-elämä keskellä poikkeusoloja on tasapainoilua, mutta se on mahdollista saada toimimaan. Se vain vaatii luovuutta, päättäväisyyttä ja uskallusta.
Sanna Lind
Tulevaisuuden liiketoiminnan johtaminen (YAMK) -opiskelija
Mikkeli