Opinnoissa, työelämässä ja elämässä yleensä sekä näiden kaikkien yhdistämisessä alkaa herkästi suorittamaan asioita. Todellisuudessa tulisi kuitenkin keskittyä enemmän elämiseen ja siitä nauttimiseen, ja tämän rinnalla edistyvät opinnot ja työt.
Liiallinen suorittaminen voi johtaa huonoon lopputulokseen tai jopa sen itse lopputuloksen puuttumiseen. Parempaan lopputulokseen pääset, kun muistat tauottaa tekemistä ja tehdä myös jotain muuta, erityisesti sellaista, mistä itse nautit. Pitäessäsi taukoja myös aivot pääsevät tauolle, ja seuraavalla kerralla asiat etenevät ketterämmin. Muista rentoutua, latautua ja palautua kiireen keskellä!
Tämän blogitekstin motivaattorina toimii oma henkilökohtainen kokemukseni aiheesta. Työuupumuksen kanssa kamppailin muutama vuosi takaperin, ja omalla tavallaan se pysyy arjessa mukana myös toipumisen jälkeen. Siinä on sellainen ilkeä puoli, että kun on siitä kerran kärsinyt, seuraava kerta tulee herkemmin.
Täytyy olla siis jatkuvasti valppaana myös oman kuormituksen tason kanssa ja välttää tilanteita, joissa kuormittaa itseään liikaa. Opetella sanomaan EI, tarvittaessa myös niille kivoille ja hauskoille asioille. Ja opetella myös lepäämään, vaikka tuntisi itsensä laiskaksi ja saamattomaksi. Kuinka siis uskalsin lähteä opiskelemaan työn ohella tietäen kaiken tämän?
Opinnot ja uupumus
Kuormituksen hallitsemiseksi päätin opintoihin hakeutuessani jättää harrastustoiminnat vähemmälle ja keskittyä vapaa-ajalla opintoihin, jos minut hyväksyttäisiin opiskelijaksi. Onnekseni sain opintopaikan ja pääsin aloittamaan Tulevaisuuden liiketoiminnan johtamisen, ylemmän tradenomitutkinnon opinnot syksyllä 2019.
Vaikka olin kuinka varautunut, opinnot töiden ohella alkoivat tuntua liian raskailta ensimmäisen syksyn aikana. Silloin oli todettava, ettei samanlaisella tahdilla jaksa useaa vuotta opiskella, varsinkaan riskeeraamatta omaa terveyttä.
Tarpeeksi monta muistutusta uupumuksesta ja liiallisen kuormituksen tuomista vaikutuksista herätti ajattelemaan opintojen suorittamista työn ohella. Olinko sittenkin haukannut liian suuren palan opinnoissa töiden ohella? Kannattaisiko mieluummin jättää opinnot kesken kuin kuormittaa itseään? Olisiko parempi suorittaa vähemmän kursseja töiden ohella, vai olisiko kuitenkin viisaampaa tehdä opinnot nopeammalla aikataululla opintovapaan turvin?
Opintovapaa – puurtajan pelastus
Omalle luonteelle ominaista on, että kaikki tehdään loppuun vaikka väkisin, eikä mitään sovi jättää puolitiehen eikä muuten tehdä hutaisten ja ”väärällä kädellä”. Siitä sitten lähdettiin sopimaan syksylle opintovapaata – tuota puurtajan pelastusta. Neljän kuukauden opintovapaan aikana oli tarkoitus suorittaa viimeiset viisi kurssia sekä opinnäytetyö, valmistua vuoden lopussa tradenomiksi (yamk) ja palata töihin vuoden 2021 alussa yhtä tutkintoa rikkaampana. Periaatteessa ihan tehtävissä, mutta eihän kaikki voi mennä niin kuin Strömsössä, vai voiko?
Omaksi onnekseni vuoden aikana opin katsomaan opintoja sekä omaa ajankäyttöäni hieman erilaisesta näkökulmasta. Opin nauttimaan elämästä ja olemisesta sen sijaan, että koko ajan on tekemässä jotakin opintoihin, harrastuksiin tai töihin liittyvää. Ja näin vältin pahimmat karikot uupumisen suhteen.
Kesä menikin opintojen sijaan vapaasta nauttiessa ja voimia keräillessä ihmeellisen koronakevään jäljiltä. Syksyn opintovapaan aikanakin meni hetki jos toinenkin, ennen kuin löytyi oma rytmi opintojen suorittamiselle. Lopulta tämä suorittaja huomasi, että on oppinut ottamaan rennosti saaden kuitenkin tehtävät hoidettua ja kurssit suoritettua jopa hyvin arvosanoin.
Tunnollisena tekijänä ja omat rajoitteensa tuntien oli kuitenkin muokattava vielä opintojen ajoitusta ja siirrettävä opinnäytetyön suurimmat työvaiheet keväälle. Valmistuminen ja töihin paluu siirtyivät hieman myöhemmäksi, mutta opintoaikaakin on jäljellä vielä kaksi ja puoli vuotta, joten eihän tässä ole vielä hätää!
Opintovapaata suosittelen kaikille, mikäli se vain on oman elämäntilanteen kannalta mahdollista.
Opintovapaata suosittelen kaikille, mikäli se vain on oman elämäntilanteen kannalta mahdollista. Itselle mahdollistui pitkästä aikaa kunnollinen pysähdystauko hektisestä arjesta, jonka aikana on saanut kunnolla keskittyä opiskeluun ja itsensä kehittämiseen sitä kautta. Opinnoissa on monessa kohtaa päässyt peilaamaan opittua myös omaan itseensä, ja sitä kautta on myös tutustunut omaan persoonaan tarkemmin. Siitä on taas hyötyä omien rajojen tunnistamisessa ja kuormittumisen hallinnassa.
Kun itse henkilökohtaisesti koin ”heräämisen” siihen, ettei kaikkea tarvitse tehdä täydellä teholla koko ajan vaan on ihan sallittua ottaa välillä rennosti ja levätä. Olen nauttinut myös opinnoista enemmän. Olen ollut erittäin tyytyväinen Tulevaisuuden liiketoiminnan johtamisen -koulutukseen, vaikka en työssäni olekaan ollut johtoasemassa.
Opinnot on tuoneet arvokasta näkemystä johtamisen eri osa-alueista sekä eri tilanteiden hoitamisesta, mitä voi varmasti hyödyntää myös itse työyhteisön jäsenenä. Vaikka asiat ovat suurelta osin tuttuja, ei oppi ojaan kaada, vaan kertaus on opintojen äiti 😉 Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin totta se on silti! Innokkaasti vaan kohti uutta, muistaen välillä myös pysähtyä nauttimaan matkasta!
Lopuksi
Vapaus tehdä asioita silloin, kun itse haluaa, tuo mukanaan myös vastuun tehdä ne ajallaan. Joku on joskus sanonutkin, että pakko on paras motivaattori. Tärkeää on myös tunnistaa omat rajoitteensa sekä muokata omia tavoitteita niiden mukaisesti.
Haluaisin siis muistuttaa kaikkia olemaan itselleen armollisia, myös opinnoissa – kaikessa ei tarvitse onnistua ja olla paras, kunhan yrittää parhaansa. Turhia paineita ei kannata kasata, ja epäonnistuminenkin on sallittua. Ihmisen täytyy muistaa myös levätä ja nauttia elämän matkasta!
Miksi odottaa valmista, kun voi nauttia jo matkasta?
Mieti omat tavoitteesi ja sitä, mikä riittää niiden saavuttamiseen. Ylisuorittaminen on turhaa ja uuvuttavaa. Alisuorittamisella taas teet hallaa itsellesi. Tasapainon löytäminen onkin se juttu ja kaiken ydin.
Muista, ettei elämä ole pelkkää suorittamista, vaan täytyy myös muistaa nauttia! Miksi odottaa valmista, kun voi nauttia jo matkasta? Elämä on keskimääräisesti mukavampaa, kun on jotain, mistä nauttia matkalla!
Tiina Ylönen
Kehityspäällikkö
Tulevaisuuden liiketoiminnan johtaminen, tradenomi (yamk)
Xamk, Mikkeli